Valkoiset neliöt

Näyttely oli, näyttely meni, niin aina. Pidin lomaa, mutta en kovin pitkään malttanut. Maalaus alkaa kehkeytyä päässä, ja sitten sitä on mentävä maalaamaan.

Olen aina pingottanut ja pohjustanut kankaat itse. Nyt kuitenkin eräät maalaukset ja niiden maalari puhuivat valmiiden maalauspohjien puolesta. Työt näyttivät hyviltä ja kollega itse suositteli lämpimästi. Ovat näppäriä, kuulemma kestävät kovaakin työstämistä ja pysyvät suorina. Säästäähän siinä yhden työvaiheen - tai oikeammin tosi monta. Ei tarvitse 1) naputella puita yhteen, 2) mitata kulmien suoruutta, 3) leikata ja niitata kangasta, 4) sivellä ensimmäistä pohjustuskerrosta ja antaa kuivua, 5) sivellä toista, mahdollisesti 6) vielä kolmatta kerrosta pohjustetta.

Päädyin ostamaan seitsemän valmispohjaa kokoa 1x1m. En ihan heti tiennyt, mitä niille maalaisin. Nyt tuntuu, että jotain vaaleaa.

Lunta havupuussa

Maalattuani koko syksyn pohjustamattomille kankaille halusin tehdä uusille kiilapuille oikein hohtavan valkoiset pohjat. Kokosin kaksi pohjaa kokoa 210x174cm. Näin isossa koossa kannattaa käyttää melko leveää puuta ja tukevaa ristikkorakennetta pohjan takana. Pohjissani on yksi pitkittäinen ja kaksi poikittaista välipuuta. Pohjan leveys on valittu oman pituuteni mukaiseksi. Kun ihminen levittää kätensä, mitan keskisormesta keskisormeen pitäisi olla sama kuin jalkapohjista päälaelle; näin ajatellen ihminen on siis neliö. Kun kurkotan käteni kattoa kohti, ulotun koskettamaan maalauspohjani ylälaitaa, mutta maalatessa, tarkkaa työtä tehdessä, käytän keittiöjakkaraa yläosaa työstäessäni.

Rakensin siis kaksi samankokoista maalauspohjaa. Näille kasvaisivat joulukuuset. Käytin kahta eri kangasta. Kuvan maalauksessa, joka on duon ensimmäinen, kangas on venälaistä pellavaseosta, (en tiedä kankaan tarkkaa koostumusta, mutta ominaisuuksista olen päätellyt, että se ei ole puhdasta pellavaa, vaan vähän sinne päin), jota on olen käyttänyt aiemmin mm. maalauksessa Väite haavoista ja timanteista. Pietarilainen Sasha-kollegani on ystävällisesti tuonut kangasta minulle kaksikin kertaa. Kangas on tehty venäläisen monumentaalitaiteen perinnettä ajatellen: se on peräti kolme metriä leveää. Mitä leveämpi kangas, sitä kalliimpi yleensä. Mutta venäläinen on kangas on huomattavasti halvempaa kuin vaikkapa belgialainen 213cm leveä pellava, joka tosin on laadultaan unelmanihanaa. Minusta on hyvä vaihdella kankaita kokeilunkin vuoksi toisinaan. Cotton Duck -kangas, jota eniten käytän, on reilu 180 cm leveydeltään, sitä käytin toisessa joulukuusipohjassa.

Pellavasekoitekankaan väri on vaaleanruskeanharmaa. Paitsi värin, myös reikäisen tekstuurin vuoksi kangas on hyvä pohjustaa huolellisesti. Muuten väri tunkee rei'istä läpi maalauksen taustapuolelle ja menee puoliksi hukkaan. Pohjustin kankaan gessolla, mutta halusin vielä maalata liukkaan kiiltävänvalkoisen alustan maalaukselle, gesso kun on jotenkin karkea, matta ja maalia imevä olemukseltaan.

Valkoinen voisi olla lunta ja valoa. Mutta sitten voisi ajatella kuusen väriä, havunvihreää, mikä se tarkalleen on. Ajattelin, että minun havuni eivät ainakaan ole tummia ja tunkkaisia. Sekoitin vaaleita, kirkkaita ja eloisia vihreitä, joissa on mukana vähän kultaa.

Ajattelin, että kuusen rakenteeseen sopisi rautakaupan hammaslasta ja ronski ote. Ylipäätään iso pohja on hyvä sommitella siten, että toiset asiat ovat alaltaan suuria ja hallitsevia, toiset pienempiä, mutta kenties korosteisia. Näin ollen sopeutin ensin vihreää, kultaa ja valkoista toisiinsa ja sen jälkeen aloin rakentaa muita yksityiskohtia.

"Oi, oppi ottakaatte joutsenista" 2

Olen joskus haaveillut valkoisesta maalauksesta. Reliefimäinen maalaus olisi toteutettu titaani- ja sinkkivalkoisella, edes luonnonvalkoisia tai harmahtavia sekoitusvalkoisia (mm. off white, broken white) en kelpuuttaisi. Hekumoisin massalla ja työvälineiden moninaisilla jäljillä.

Olen monesti aloittanut valkoisen maalauksen. Koskaan en ole saanut sellaista valmiiksi. "Oi, oppi ottakaatte joutsenista" 2 on tähän mennessä lähimpänä ideaa. Sain pitäydyttyä vaaleassa, pidettyä valkoisen tärkeimpänä värinä. Valkoinen idea mielessäni tilasin 20 purkkia Maimerin superleggera akryylipastaa, jonka olemus on kuin tehty tarkoitukseeni. Pasta on kermavaahdon kuohkeaa ja pilvenkeveää, väriltään puhtaanvalkoista eikä sävy kuivuessa muutu.
Kerroin toissapäivänä, kuinka aloitin Joutsen-duon ensimmäisen osan aggressiivisella räiskimismentaliteetilla. Valkoinen maalaus alkaa toisella tapaa. Ensin on peitettävä puuvillakankaan oma väri, joka on luonnonvalkoinen eikä niinkään tasainen: kankaassa on tummia pilkkuja, melkein mustia oikeastaan. En halunnut käyttää gessoa, joka antaa vähän karhean alustan, vaan sekoitin mediumiin sinkkivalkoista ja maalasin telalla useamman kerroksen, jolloin sain liukkaan, vähän kiiltävän, lähes valkoisen pinnan. Italian-tilausta piti odotella useampi viikko. Maalasin muita töitä, mutta välillä otin valkoisen tauluni esiin ja nautin sen kuulaudesta.

Himoitun pastan saavuttua aloin rakentaa struktuuria. Päätin käyttää ideavalkoisten lisäksi helmivalkoista ja luunvalkoista, hopeapaljetteja ja kultaglitteriä sekä sallia muutaman värin vaaleina sekoituksina. Tuli vihreää, turkoosia ja ruusunpunaista. Vaalensin sekoituksia entisestään maalaamalla ohuen ohutta valkoista värien päälle. Pursotin titaanivalkoisia nauhoja sinne tänne. Valkoista glitteriä, joka heijastaa vaaleanpunaista ja -vihreää valoa, käytin paljon. Aivan viimeiseksi ruiskutin haaleaa helmiäisoranssia poikittaisina ryöpsähdyksinä taulun keskikolmannekselle, laidasta laitaan. Kaikkea tätä tein tarkastellen samalla, kuinka maalaus keskustelee ensimmäisen osan kanssa. Värit eivät jatku yhtenäisinä työstä toiseen, mutta joitakin jatkumoita on: hopeapaljettien rypäs, poukkoilevat pursotuslinjat ja ehkä selkeimpänä turkoosi väri, joka ensimmäisessä on maalia, toisessa sukulaissävyistä glitteriä.

Loisto

Loisto (2007-2008)

240x200cm kokoinen Loisto on yksi suurimmista töistäni. Se on tehty paksulle pellavalle ja jykeville kiilapuille. Näin suuressa teoksessa on hyvä olla jokin etukäteissuunnitelma. Käytin sävytettyä pohjustetta: sekoitin gessoon fluoripunaista purkkiväriä. Maalaukselle tuli nimi aika nopeasti, nyt nimi ohjasi työskentelyä, oli maalattava nimenomaan Loisto eikä jotakin muuta. Loiston tuli olla kaunis ja vangitseva, mutta ei pelkästään kaunis. Sävyt keskittyivät asteikolle puna-kelta-oranssi. Käytin paljon metallivärejä, kultaa ja pronssia eritoten. Se, mikä taulussa näyttää siniseltä, on useimmiten hopeaa
Ajattelin kimallusta ja yltäkylläisyyttä, pröystäilyä ja ahneuttakin. Niin kuin jonkin kirkon kultaisessa kauneudessa saattaa tuntea pahoinvointia, kokea vääristymän. Jos taulu vaikutti himmeältä, samealta tai vaisulta, lisäsin kiiltoa lasimaisella akryylikerroksella, loistetta vaaleilla kultasävyillä.
Maalausvälineinä käytin leveitä pensseleitä ja rautakaupan hammaslaitaisia lastoja, näiden urat ovat tässäkin kuvassa näkyvissä. Pursotin purkkeihin sekoittamiani kullankeltaisia. Hieroin palettiveitsellä muutamia viileämpiä värejä pigmenteistä ja pastoista. Viimeistelyvaiheessa kädessäni oli pieni sivellin. Katsoin ateljeen toisesta päästä, mikä kohta kaipaa kirkastusta, kävin koskettamassa kangasta ja peruutin taas.
Työskentelin Loiston kanssa muutaman kuukauden, syksystä 2007 alkutalveen 2008. Jännitystä oli ilmassa siinä vaiheessa, kun taulu piti saada Salmelan yläkerran alteljeestani alas: työmiehet joutuivat irrottamaan portaista kaiteen, että maalaus saatiin käännettyä ja kannettua kuljetusautoon!