Kuuma hitti 2000-luvulta

... kaikki alkoi Tel Avivissa, kauan sitten, tunnustan sen nyt. Hunajamelonin mehu oli makea, hän oli tuonut hedelmäkorin pöydälleni...

..Mutta ei, en minä mieheen rakastunut. Esinahka, partavedet ja päähineet ovat toissijaisia seikkoja. Minä rakastuin mereen ja kulmikkaaseen kirjoitukseen...

...Tuuli hulmutti tarjoilijattaren tukkaa, kiharat koskettivat kasvojani, kun hän toi kahvin pöytään... Illalla kiipesimme hotellin katolle ja hän luki ääneen kaikkien valomainosten kirjaimet...  

...Avioeron jälkeen odotin Messiasta kolme vuotta. Viidesti erehdyin henkilöstä, haksahdin valemessiaisiin, jotka puhuivat yhtä, tekivät toista, joitten lupaukset paljastuivat valheiksi. Hetkittäin luovuin uskosta, keskityin nautintoon. Mutta nyt, arvelen hänen saapuvan pian..

... Niin, juutalainen mies huusi puhelimeen, intohimo, tuskan ja täyteyden ykseys!

...Heprean opettajan ääni koskettaa lattiaa, matalat kurkkuäänteet kulkevat varpaitten kautta, lauseet kiipeävät sukkaverkkoa pitkin, sillä tavoin kielioppi painuu muistiin saakka...

Millainen sinun Jumalasi on? hän kysyy. Onko hän taivaallinen tappaja vai taivaallinen tapettu? Oletko koskaan ajatellut: antisemitismin uhkan huomioon ottaen loogisinta olisi ollut, että Jeesus olisi itse tappanut itsensä.

...Karhea äänesi piirtää nimen iholleni, pyhän. Kunpa voisitkin uskotella minut uskomaan. Ajelisin hiukseni vuoksesi, Nimen vuoksi, jos vain voisin uskoa...

...Tällä kertaa juutalainen mies on nuori ja punatukkainen. Vain tarkkasilmäinen tunnistaa hänet juutalaiseksi. Liian nuori, ajattelen ensin, kaksitoista vuotta minua nuorempi, pelkkä poikanen!

...Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi, teologi mesoi. Vodkaa sen kunniaksi, suoraan Moskovasta, orjantappuravodkaa, Jumalanäidin kuolonuneennukkumisen vodkaa, tyhjän haudan vodkaa, ylösnousemuksen vodkaa!

Kuinka monta väärää messiasta historia on kirjoittanut? Kuinka monta jättänyt kirjoittamatta?

...Sitten hän kertoi Amsterdamista ja Vincentin auringonkukkamaalauksista...

Voisitko sitoa käteni sukkahousuillasi? teologi kysyi seuraavana päivänä. Tarvitsen katumusharjoitusta ja syntien anteeksiantamusta.

...Tel Aviviin, auringonnousuun, oliivi-ihon huumaan...

Entäs huomenna? minä kysyin. Mitä siitä, nyt on nyt, mies sanoi. Selkääni hyväilevät sormet kulkivat paidan alle. Onko Jumala huomenna olemassa?

Otteita videosta Sukkahousu-uskonto (2004)

Teksti: Maaria Oikarinen

Kuva: Mika J. Ripatti

Teoslainat:

Boaz Arad Marcel Marcel

Timo Korhonen Arktinen ristiinnaulittu

Sukkahousu-uskontoni

Nainen etsii Messiasta. Hän haluaa ratkaista heprean kielen arvoituksen ja keskustella juutalaisen miehen kanssa kärsimyksen ongelmasta. Heprean opettajan ääni vie Tel Aviviin, mustasilmäisen Sharonin luokse. Luterilainen teologi rallattelee tukevassa pitkäperjantaituiskeessa. Mikä on totuus? Pontius Pilatus kysyy. Nainen haluaa rabbin sitovan silmänsä sukkahousuilla ja pyytää kuulla taivaallisia. Mistä Messiaan tunnistaa?

Tällaisista aineksista kirjoitin tarinan nimeltään Sukkahousu-uskonto vuonna 2004. Myöhemmin tein tekstistä videon yhdessä Mika J. Ripatin kanssa.

Uskonto ja seksuaalisuus kietoutuvat yhteen, kun nainen etsii Messiastaan, rakastajaa ja pelastajaa. Juutalainen mies käskee olla lukematta holokaustikirjoja, toinen miettii, olisiko antisemitismi jäänyt vähemmälle, jos Jeesus olisi tehnyt itsemurhan.

Videotarina oli pitkään unohduksissa, kunnes vastikään kaivoin sen esille. Teos on runollinen ja hauska, kuten muistinkin. Mutta sitä en muistanut, kuinka vakavamielisiä ajatuskulkuja se samalla sisältää. Olen kai tullut pinnallisemmaksi, sillä en ole aikoihin harrastanut filosofis-uskonnollista pohdintaa. Sukkahousuja sen sijaan harrastan edelleen. Ja kaipaan Tel Aviviin.

Teen tässä samalla innolla jo toista postausta aiheesta: houkuttelen kuvin ja tekstikatkelmin. Kolmannessa saat katsoa itse videon.

Kuolemalla kuoleman

Getsemane (2008) 127x285cm

Väite haavoista ja timanteista, Getsemane

Näyttelyni sattuu veristen juhlien, pääsiäisen ja pesahin, aikaan. Vanhan testamentin Jumala aiheutti kansaansa orjuuttavalle Egyptille kymmenen vitsausta, viimeisenä tappoi kaikki esikoispojat. Juutalaiset säästyivät surmalta uhrattuaan karitsan ja siveltyään ovenpielensä uhrin verellä. Orjuudesta vapautumisen juhlaa kutsutaan heprenkielisellä sanalla pesah 'kulkea ohi'.

Kristittyjen uhrilammas "kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin". Ehtoollisella muistellaan uhria. Pappi ojentaa öylätin "tämä on Kristuksen ruumis, sinun edestäsi annettu" ja tarjoaa pikarin "tämä on Kristuksen veri, sinun edestäsi vuodatettu".

Näyttelyssä on esillä punainen Getsemane-taulu. Maalasin tuon teoksen vuosi sitten Salmelassa kohtalaisen suunnitelmallisesti. Oli pääsiäinen, kuuntelin Bachin Matteuspassiota ja päätin rohjeta tarttua aiheeseen, josta taide on vuosisadat ammentanut. Sekoitin paksuja punaisia. Caput mortuumia, kadmiumia, alitsariinia, magentaa, kuparia, purppuraa. Pohjaväriksi maalasin kultaa, se hehkuu punaisen alla.

Pitkä levyseinä, johon Getsemane Uusitalolla ripustetiin, oli vaikea paikka. Päädyimme ratkaisuun sijoittaa kolme pientä maalausta Getsemanen oikealla puolelle.

Pienet maalaukset olivat aivan uusia, edellisellä viikolla valmistuneita ja siksi nimettömiä vielä. Pohdin vuorokauden verran. Keitä olette? Musta, valkoinen, punainen, yötä, lunta, ruusuja?

Päätin painottaa pääsiäistä. Kristinuskon ydin on ylösnousemus. Ortodoksisessa pääsiäistroparissa toistetaan säkeitä "Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi". Siitä lainasin. Pienet taulut ovat Kuolemalla kuoleman voitti 1-3

Kärsimys ja kirkkaus

Löysin ikkunalaudalta palan sanomalehteä. Siinä lukee "Kannattaa muistaa sufimystikko Rumin sanat: Älä käännä katsettasi. Katso sidottua haavaa. Sieltä valo tulee sinuun."

Paperinpala on ajelehtinut tärkeiden aanelosten, kirjeiden, kuvien ja muun joukossa; olen repäissyt ajatteluttavan kohdan puolihuolimatta tai ehkä riemastuneen suunnitelmallisesti, en muista tilannetta. Ajatus liittyy maalaukseeni Väite haavoista ja timanteista, olen aikonut liimata lehdenpalan taulun takalautaan.

Teokseni nimi oli ensin Haavoista pursuaa timantteja. Koin väitteen julkeaksi, enkä sitten halunnutkaan väittää, vaan nostaa väitteen tarkasteltavaksi. Jalostaako tuska, hioutuvatko särmät, kirkastaako kipu?

Väite iskeytyi tajuntaani ensi kerran syytöksen muodossa. Urkuharmoni säesti virttä: Vieraalla maalla kaukana on kumpu kivinen. Sen koloon kerran iskettiin puu ristin muotoinen... Viaton Jeesus kärsi, ai, kuinka Jeesukseen sattui, kun naulat lyötiin kämmenten läpi! Anteeksi Jeesus kiltti!

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, opin myöhemmin. Mutta miksi on nälkää ja sotaa? Koska tulee uusi maailma, jossa Viimeiset tulevat ensimmäiseksi, ensimmäiset viimeiseksi. Kärsivällisyyttä, sillä Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan. Myöhemmin istutaan valtaistuimella!

Mikä on totuus? Pontius Pilatus kysyi. Eeli Eeli, lama sabaktani? huusi Jeshua ristillä. Ajankohtaista.