Liaani 10.

Liaani 10. (2013) 100x150cm

Tänään oli sitten viimeisen Liaanin vuoro. Kymmenen maalauksen sarjan työstäminen ei ole ihan lyhyt projekti, enkä nytkään ole varma, onko projekti lopussa. Olen maalannut kaikki maalaukset muutamaan kertaan läpi, ja tämä viimeinen näyttää nyt tältä. Tunnusomaiset vertikaaliviivat, mutta ehkä taas hieman erilainen värikokonaisuus. Alkuajatuksena minulla oli vihreä väri, ja tähän toin sen rajuna kellanvihreänä. Muita värejä, jotka halukkaina ilmaantuivat olivat turkoosi (ensin valkoisella taitettuna, sitten täyteläisempänä), keltainen, violetti ja oranssi.

Liaani-sarjaa

 Liaani 6. (2013) 100x150cm

Liaani-sarjani alkoi vihreästä, kun rupesi puskemaan ruohoa lumen alta. Olin pingottanut ja pohjustanut kymmenen kangasta kokoa 100x150cm. Mielenkiintoista, että vihreää. Haastavaa, että vihreää, ajattelin. Onnistuisinko saamaan aikaan sarjan, josta voisi muodostua kiinnostava näyttelykokonaisuus? Maalauksissa olisi jotain samaa, sopivasti yhtäläisyyttä, mutta kullakin olisi oma luonteensa, ei mitään sarjatuotantoa, sellainen oli hyvä tavoite. 

Kun nyt postaan näitä uusimpia töitä, tuntuu että ovat kovin erilaisia, ei voi noin vain peräkkäin rätkäistä. Eli ei voisi näyttelyssäkään ihan tiiviisti vierekkäin ripustaa. Laitan tässä maalaukset esiin numerojärjestyksessä, ihan vain pysyäkseni itse paremmin selvillä siitä, kuka kukin on. Näyttelyseinillä järjestys voi tietenkin olla mikä tahansa. Tein sarjasta myös verkkonäyttelyn, jossa on esillä kaikki kymmenen maalausta.

Ylimmän, kuutosliaanin, alkuvaiheen voi nähdä täällä. Tarkoitukseni on ollut mehevöittää värejä ja tehdä maalauksesta rytmillisesti kiinnostavampi, tuo alkuvaihe on vähän sellainen viiruviiruviiru. Ja olen kyllä aika tyytyväinen nykyiseen versioon.

 Liaani 7. (2013) 100x150cm

Sitten oli tämä seiska, jonka kanssa kehitys lähti ihan sellaisesta "haista vittu"-fiiliksestä. Olin maalannut tällaista. Tuntui että duuni oli paska ja elämä oli paskaa, että ihan sama, niin maalataanpa mustalla, perkele. Valutin sitä mustaa äkäpäissäni aika lailla, mutta monia alueita käsittelin saman tien suihkupullolla pelastustarkoituksessa, että ei tulisi mitään tukkoisia kohtia. Musta jäi yhdeksi elementiksi, mutta sitten tuli myös hopeanvalkea, ja joitakin oranssin, pinkin ja keltaisen sävyjä hain tosi pitkään. 

 Liaani 8. (2013) 100x150cm

Tämä kahdeksikko on melko hieno. Pinkki on kuin ruutia, mutta miten mielenkiintoinen on tuokin oikean reunan sävy, jota vasten pinkki saa sen räjähtävyytensä.

Liaani 9. (2013) 100x150cm

Sitten tulee yhdeksäs, eli sarjan tokavika työ. Tämä maalaus vilisee silmissä, voi olla, että se on turhan levoton.

Parempaan päin

Liaani 1 (100x150cm)

Tuntuu siltä, että nyt sujuu paremmin kuin vielä viikko sitten. Olen ottanut duunin duunina, maalannut pienillä ja vielä pienemmillä siveltimillä työn läpi, alue kerrallaan. Katsonut. Maalannut päälle, joukkoon, viereen, ylös alas keskelle. Käyttämäni voimakkaat vastavärikontrastit tuovat työhön haastetta. Kun värit ovat oikeassa suhteessa ja värialuiden rytmi toimii, värit härnäävät toisiaan pikkuisen, sopivasti, ja kokonaisuus on kipakka ja pirteä. Mutta jos hommat ovat pielessä, eripura aiheuttaa päänsärkyä. Sitten on vielä liiallisen makeuden uhka: jos nyt vetelisi puhdasta fluoria ja pastellia vuorotellen, tulos olisi helposti etovaa karkkia. Jokin ruma ja murretumpi kohta on hyvä olla.

Määrätietoinen kärsivällisyys tuottaa tulosta. Työstän nyt sarjaa numerojärjestyksessä, yksi kerrallaan, niin valmiiksi kuin osaan. Kun tämä on tehty, aloitan uuden kierroksen, jolloin toivottavasti voin jo todeta muutaman maalauksen valmiiksi.

Maalauksen aiempi vaihe löytyy täältä.