Jätkäsaaren Sarastus

Päivät ovat olleet kurjia ja harmaita, illat mustia. Niinpä on ihanaa päästä kylään, jossa sarastaa!

Hienompaa kuin sisustuslehdessä. (Täydellisyyden välttämiseksi herkkuja naposteltu ennen kuvaa)

Mervin ja Nennen koti sijaitsee uudessa kerrostalossa Jätkäsaaressa. Maalaukseni Sarastus (2009)(tai oikeammin puolikas jättimaalauksesta) on löytänyt paikkansa tästä kauniista asunnosta. Punaisten sohvien sävy löytyy maalauksesta, vihreä matto taas on aika rohkea ja kirpsakka kontrasti. (Kun tarkkaan katsot, on siellä taulussakin hippu vihreyttä.) Kun muu on rauhoittavan valkoista, maalaus saa runsaasti huomiota. Asukkaat kertoivat, että työstä on tullut rakas, ja se saa kuulemma aina vierailtakin kehuja. Mikäs sen mukavampaa!

Sarastus oli kokonaisuudessaan esillä galleria Uusitalon Hekuma-näyttelyssäni, josta tämä blogikin sai alkunsa. Maalauksen b-osa (alakuvassa oikealla) on ripustettu sohvan päälle vaakasuoraan.

Kuva Hekuma-näyttelyn avajaisista. Oranssi iltapuku löytyi morsiusliikkeen aletangosta!

tämän kuvasi Otto Santala.

Loiston luona

Kelpaa köllötellä
Maalaus Loisto (200x240cm) 2007-2008

Oli synkkä ja myrskyinen ilta, sumua ja kamalan liukasta. Ei se mitään, minulla oli lämmintä ja mukavaa, kun pääsin kylään katsomaan kahta maalaustani. Loisto ja Orkideahuone 1 löysivät viime keväänä kodin Minervan uudesta asunnosta, ja nyt minulla oli tilaisuus nähdä, kuinka nuo tätä nykyä elelevät. Makoisasti, sanoisin. Loisto viihtyy olohuoneen  tummanharmaalla seinällä tummanharmaan sohvan takana. Ja jotain telepatiaa tässä nyt on oltava, koska nuo maalauksen sävyjä toistavat tyynyt ja viltit olivat olemassa jo ennen kuin Minerva oli nähnyt Loiston. Ja aivan kuin hän olisi maalauttanut seinätkin juuri Loistoa varten! Ja antanut arkkitehdille seinän mitat!

Oikeanpuoleisella seinällä on Teemu Korpelan maalaus.

Siellä se kukkii

Asunnossa on paljon yhtenäistä, avaraa tilaa. Tässä olohuone jatkuu ruokailuhuoneeksi, jonka takana ovet ovat auki kirjastoon. Kirjastossa majailee Orkideahuone 1. Käydään katsomassa:

Kotoisaa ja persoonallista. Rohkeasti uutta ja vanhaa, ties miten monta tyyliä -  ja ihanasti värejä. Antaa maalauksellekin melkoisen haasteen.

Ei ole ihan valmista, Minerva selitti. Kattolamppua on tarkoitus siirtää niin ettei se olisi maalauksen edessä. Nyt pitää tosiaan vähän lilliputteilla että näkee taulun kokonaan:

Maalaus Orkideahuone 1 (170x130cm) 2014

Kurkkaamme vähän keittiöön, mutta emme mene enempää urkkimaan (paljastan kuitenkin, että siellä oli mm pinkki ja oranssi leikkuulauta).  Loisto vetää taas puoleensa toisella puolen:

Kävisin mielelläni kuvaamassa tässä kodissa  uudestaan vaikkapa keväisessä päivänvalossa, jolloin esim tuo maton punainen näyttäisi varmasti kylläisemmältä eikä maalaus kaipaisi keinovaloa. Mutta jotain ihan omanlaistaan taikaa tässä pimeän tunnelmassakin on.

Makeasti neitokainen... meinasi ihan unohtua talviunille.