Robert Musil kirjoitti miehestä vailla ominaisuuksia, mutta Maaria Oikarisen romaanin päähenkilö ei harmillisista ominaisuusvajeista kärsi.
Hän on kuvataiteilija, jonka määräävin luonteenpiirre on sietämätön itsekeskeisyys. Hänen tärkein ominaisuutensa on maanisuus, johon hän maalatessa ja vähän muutoinkin putoaa. Koko ympäröivä todellisuus on alisteinen yksilön oikuille, mutta Oikarisen romaanin vahvuudeksi voisi esittää sen, että yksitotisen taiteilijuuden romantisoinnin asemesta se varaa mahdollisuuden myös sarkastiseen luentaan.
Lucian silmät onkin kuin proosamuotoinen johdatus narsismiin. Kahteen suuntaan kulkevan mielialahäiriön kuvauskin se on, mutta Oikarisen maalailema kuva taiteilijasankarittaren omahyväisyydestä on niin herkullinen, että se väkisinkin jättää totisemman sairauskertomuksen varjoonsa.
Kiinnostava on myös Oikarisen metodi kyseenalaistaa sukupuolirooleja, sillä romaanin nainen toistaa uskollisesti ja jälleen ilmeisen ironisessa valossa kaikki perinteiset miestaiteilijamyytin kuviot.
Maaria Oikarinen Lucian silmät (Arktinen Banaani)"

EDIT. Lisään tähän vielä kolmannen arvion, joka löytyi Mielilandia-blogista, jota kirjoittaa Anu Haapala. Juttu, jossa käsiteltiin myös neljää muuta kirjaa, oli otsikoitu Alkuvuoden kiinnostavimmat kirjat.

"Mielenterveyshäiriöistä puhutaan populaarikulttuurissa edelleen liian vähän ja silloin, kun puhutaan, se tehdään monesti vääristellen. Lucian silmät on iloinen poikkeus.
Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastava Janna on taidemaalari, joka valmistelee uutta taidenäyttelyään. Maniavaiheessa olevana hän pursuaa energiaa ja suuruudenhulluja ajatuksia. Kuvioihin kuuluvat hetken mielijohteesta tehdyt syrjähypyt ja impulssiostokset. Vastuunottaminen perheestä ei niin kiinnosta, kun elämässä on paljon muutakin. Lopulta Jannalla menee niin lujaa, että hän vajoaa psykoosiin ja joutuu hoitoon.
Lucian silmissä on erityisen hyvää se, miten monesta näkökulmasta se kuvaa mielenterveyshäiriötä: sitä, miten häiriö heijastuu potilaan perheeseen ja arkeen, miten se rajoittaa elämää ja miksi lääkkeitä ei tule aina otettua, vaikka tietää, että pitäisi. Kertojia on useampi, muun muassa Jannan teini-ikäinen tytär.
Kirja on selvästi hyvin omakohtainen. Esikoiskirjailija Oikarinen on itsekin taidemaalari, jolla on diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö. Luultavasti sen takia kirja onnistuu kuvaamaan häiriötä ja sen oireita niin osuvasti, tarkasti ja korvia kuumottavasti."