tag:blogger.com,1999:blog-42225447311336975662024-03-12T06:52:03.220+02:00HekumaMaaria Batsheva Oikarinen, taidemaalariMaaria Batshevahttp://www.blogger.com/profile/10462642052611804333noreply@blogger.comBlogger502125tag:blogger.com,1999:blog-4222544731133697566.post-34899994067943717362024-02-15T21:31:00.003+02:002024-02-16T13:41:15.252+02:00Noin 9 rakkauskirjettä <p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCEciL1Sm0VfMuYlC51V_4jl1kmgS3Ck52vCbOUubOH3NYLdyb40dvRnHbd1IjQRE0R9sQnIFl14rvC7Nda-WSa4nog3_XACKkcbszekaseY2O0iqO2A3JLVzR6lRmOm0iyEozgfXZ4I2Pmeygj2puyiDEJulbDH71eokxkdMr0u6q1c7hyphenhyphenGtY35iAklVh/s2016/9kirjett%C3%A4.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: inherit;"><img border="0" data-original-height="2016" data-original-width="1512" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCEciL1Sm0VfMuYlC51V_4jl1kmgS3Ck52vCbOUubOH3NYLdyb40dvRnHbd1IjQRE0R9sQnIFl14rvC7Nda-WSa4nog3_XACKkcbszekaseY2O0iqO2A3JLVzR6lRmOm0iyEozgfXZ4I2Pmeygj2puyiDEJulbDH71eokxkdMr0u6q1c7hyphenhyphenGtY35iAklVh/w480-h640/9kirjett%C3%A4.jpg" width="480" /></span></a><span style="font-family: inherit; text-align: left;"> </span></div>
<p class="MsoNormal" style="tab-stops: 130.0pt;"><span style="font-family: inherit;">Kävin
katsomassa <b>Anna Böhmin</b> ja <b>Maria Oivan</b> esityksen Noin 9 rakkauskirjettä
Galleria A2:ssa, jossa on myös meneillään <b>Heli Heikkisen</b> heleä öljymaalausnäyttely
(jota kehun nyt tässä sulkeiden sisässä erikseen, eritoten violetteja sävyjä ja
tekniikan taiturimaista kepeyttä– ah!). <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="tab-stops: 130.0pt;"><span style="font-family: inherit;"><span style="background: white; color: black; font-size: 10.5pt; line-height: 107%;">Tekijät
itse kertovat esityksestä näin:</span><span style="color: black; font-size: 10.5pt; line-height: 107%;"> ”</span>Noin 9 rakkauskirjettä<span style="background: white; color: black; font-size: 10.5pt; line-height: 107%;"> on opastettu museokierros Annan ja Marian
rakkaussuhteiden arkistoon.</span><span style="color: black; font-size: 10.5pt; line-height: 107%;"> <span style="background: white;">Se on luentoesitys, jossa he esittävät rakkauskirjeitä
rakastetuilleen sekä rakkaudelle ja koettavat purkaa, mitä oikein tapahtui?!</span></span>
<span style="background: white;">Teos koostuu teksteistä, esineistä, kuvista ja
näytellyistä kohtauksista ja pohjaa muistoihin ja muihin luotettaviin
lähteisiin. - - -</span><br />
<span style="background: white;"><span style="-webkit-text-stroke-width: 0px; float: none; font-variant-caps: normal; font-variant-ligatures: normal; orphans: 2; text-decoration-color: initial; text-decoration-style: initial; text-decoration-thickness: initial; widows: 2; word-spacing: 0px;">Näyttelykierroksen sosiaalisessa tilanteessa
todentuu, kuinka käsitykset rakkaudesta eivät kuulu vain yksityisen piiriin,
vaan ovat myös yhteisesti rakennettuja, yhteiskunnallisia konstruktioita.</span>
- - - </span><br />
<span style="background: white;"><span style="-webkit-text-stroke-width: 0px; float: none; font-variant-caps: normal; font-variant-ligatures: normal; orphans: 2; text-decoration-color: initial; text-decoration-style: initial; text-decoration-thickness: initial; widows: 2; word-spacing: 0px;">Esityksen keskeisinä lähdemateriaaleina toimivat
Liv Strömquist / Punaisin ruusu puhkeaa</span></span><br style="-webkit-text-stroke-width: 0px; font-variant-caps: normal; font-variant-ligatures: normal; orphans: 2; text-decoration-color: initial; text-decoration-style: initial; text-decoration-thickness: initial; widows: 2; word-spacing: 0px;" />
<span style="background: white;"><span style="-webkit-text-stroke-width: 0px; float: none; font-variant-caps: normal; font-variant-ligatures: normal; orphans: 2; text-decoration-color: initial; text-decoration-style: initial; text-decoration-thickness: initial; widows: 2; word-spacing: 0px;">kukkaan -sarjakuvaan sekä bell hooks / Rakkaus
muuttaa kaiken -teokseen.</span>”<o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="tab-stops: 130.0pt;"><span style="font-family: inherit;">Esitys
liikkuu tilassa taulujen kanssa kommunikoiden ja katsoja saa sen ajaksi jalkaansa
mukavat tossut. Tunnelma on lämmin ja intiimi. Jouduin vain varomaan, etten
innostuksessani rupea juttelemaan näyttelijöille kesken esityksen, että hei
tosiaan joo, mutta entäs tämä juttu sitten, kun mieleen nyt juolahti… ja et kai
sä nyt oo tosissas hei! Oivaltava teos kutsui yleisön nauruun monessa kohtaa (enkä
suinkaan ollut ainoa hekottelija niin kuin joskus – tiedättekö sen tunteen, että
nauroinko väärässä paikassa, anteeksi hui). Nauru oli ilahtumista, myötätuntoa
ja samastumista.<span style="background: white; color: black; font-size: 10.5pt; line-height: 107%;"><o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="tab-stops: 130.0pt;"><span style="background: white; color: black; font-size: 10.5pt; line-height: 107%;"><span style="font-family: inherit;">Rakkaus
on nykyään epämuodikas aihe, siltä minusta ainakin vaikuttaa, ja siksi ihastuin
tähän teokseen niin kovasti. Seksistä puhutaan kaikkialla, parisuhteistakin,
mutta nämä ovat vähän sellaisia teknisiä juttuja, joissa päämääränä on
nautinnon, onnellisuuden ja mukavuuden maksimointi. Nyt en muista, mitä sanoja
teoksessa täsmälleen käytetään, mutta tulee esiin havainto, että kuluttaminen
on tullut ihmissuhteidenkin määrääväksi piirteeksi. Saman olen itse pannut
viime aikoina merkille vaikkapa deittiäppi Tinderissä, jossa ei voi edes etsiä
rakkautta, ainoastaan:<o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="tab-stops: 194.0pt;"><i><span style="font-family: inherit;">Pitkäaikaista
kumppania. Pitkää juttua, lyhytkin käy. Lyhyttä juttua, pitkäkin käy. Hupia
vähäksi aikaa. Uusia kavereita. En tiedä vielä. <o:p></o:p></span></i></p>
<p class="MsoNormal" style="tab-stops: 194.0pt;"><span style="font-family: inherit;">Nämä
ovat Tinderin viralliset vaihtoehdot, joista jokin tulee profiiliin valita. Käytännössä
moni etsii ONS (one night stand), FB (fuckbuddy = nähdään ja harrastetaan
seksiä, ei tehdä muuta), FWB (friends with benefits = harrastetaan seksiä ilman
romanttisia tunteita, kenties voidaan tehdä jotain muutakin joskus yhdessä) ja asiaa
monimutkaistaa se, että monet ihmiset eivät ole aikeissaan ja
kommunikaatiossaan rehellisiä, kyseessä on melkoinen manipuloinnin areena. (Esityksessä
ei kuitenkaan käsitellä Tinderiä, varmaankin juuri siksi, että näillä jutuilla
harvoin on mitään tekemistä rakkauden kanssa, joka on teoksen aihe. Mutta voisi
olla minulle toisen kirjoituksen aihe!)<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="tab-stops: 194.0pt;"><span style="font-family: inherit;"><span style="background: white; color: black; font-size: 10.5pt; line-height: 107%;">Minua
viehätti teoksen viimeistelty visuaalinen ilme. </span>Esiintyjät ovat pukeutuneet silkkimekkoihin, Maria viininpunaiseen
(ja hänellä on myös upea punainen silmämeikki), Annan mekko puolestaan on
kuninkaallisen sininen – tai ehkä neitsyt Marian sininen (liekö se juuri sama
pigmentti vanhoissa maalauksissa?), ja myöhemmin hän vaihtaa helmenvalkoiseen
morsiuspukuun. Kohtaus, jossa esiintyjät liikehtivät ilmapallo kehojensa
välissä oli liikekieleltään minimaalisen tehokas, tenhoava.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="tab-stops: 194.0pt;"><span style="font-family: inherit;">En
seuraa esitystaidetta aktiivisesti, mutta kirjallisuuden puolelta on tuttu
tekniikka, jossa teoksen tekoprosessin jälkiä jätetään näkyviin. ”Mitä on
rakkaus, ja miten me tehtäisiin siitä esitys”, kaksikko pohtii ja sitten esittää
rakkautta, toisaalta työtovereina tai ystävinä, joiden elämässä on tapahtunut
rakkauksia, toisaalta ikään kuin itse rakastavaisina. Toki emme tiedä, ovatko henkilöiden
toisilleen lähettämät ääniviestit autenttisia, niin kuin annetaan ymmärtää vai
kenties tarkoitusta varten konstruoituja, mutta menee läpi, rakennelma on
uskottava. Ja tätä ei voikaan kirjassa tehdä, sanoa: ”Tää menee musta hyvin!” juuri
siinä hetkessä, kun teoksen kokijakin on paikalla. Onnistuneesti teos on samaan
aikaan vilpitön ja ironinen. Roolit jäävät tulkinnalle avoimiksi eivätkä lukitu
tiettyyn seksuaaliseen suuntautumiseen ja täten esitys on mielestäni sekä hetero-
että sateenkaariseksuaalinen.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="tab-stops: 194.0pt;"><span style="font-family: inherit;">”Tämän
takia teos pitää tehdä!” Anna toteaa yhtäkkiä. Edeltävä kohtaus on käsitellyt
kommunikaatio-ongelmia. Nyt ei haikailla hattararakkautta (vaikka se
romanttinen rakkaus, sellaisen mahdollisuus, onkin keskiössä), vaan katse
kiinnittyy läsnä olevaan tilanteeseen, yleiseen kohtaamisen ja
kohtaamattomuuden problematiikkaan ihmisten välillä. Rakkaus on –<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>tai ei ole – juuri tässä, jokaisessa
inhimillisessä kohtaamisessa.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="tab-stops: 194.0pt;"><span style="font-family: inherit;">Mielestäni
koskettavin kohtaus on, kun Maria hartaan hitaasti tekee ohuilla köysillä
sidonnan morsiuspukuisen Annan ylävartalolle. ”Mä oon tässä”, hän kuiskaa. ”Mä
oon tässä”, toinen vastaa. Enempää sanoja ei tarvita. Sitä kai rakkaus on, läsnäoloa,
itsensä toiselle antamista, avoimuutta. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="tab-stops: 194.0pt;"><span style="font-family: inherit;">Teos
loppuu katsojalle annettavaan tehtävään. Jokainen paikallaolija saa ruusun,
kynän ja paperin. On aika kirjoittaa oma rakkauskirje. Käsiohjelmassa sanotaan:
”Rakkauskirjeitä on vaikea kirjoittaa. On vaikea puhua, jos ei puhu samalla
rakkaudettomuudesta. Sanat ja asia lipeävät, katsotaan sivuun, katsotaan kohti,
tartutaan.” Juuri niin. Kirjoitan kirjeen henkilölle, joka hylkäsi minut yli
30-vuotisen suhteen jälkeen, poisti vain elämästään. Se on mieltäni painava
asia, josta haluan päästä yli. Kyseessä ei ollut romanttinen läheisyys, vaan
sukulaisuus. Kirjoitin, että kaipaan häntä, lupasin, että jonain päivänä annan
anteeksi.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="tab-stops: 194.0pt;"><span style="font-family: inherit;">Käänsin
hetkeksi katseen omaan traumaani, mutta näinkin voi käydä, jos avoimin mielin
osallistuu Annan ja Marian teokseen. Se on hyvä asia, mutta ei suinkaan ainoa
asia. Haluan itse ajatella rakkauden siten, että se olisi ihan tärkein arvo
elämässäni. Enkä nyt puhu parisuhteesta, vaan kaikesta toisten kanssa olemisesta.
Teos herätti minussa kysymyksen: mitä minä haluan antaa toiselle ihmiselle? Jos
ajattelisi niin päin, ei vain että mitä minä etsin ja tarvitsen ja haluan ja
mikä nyt juuri minulle sopii. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="tab-stops: 194.0pt;"><span style="font-family: inherit;">Esityksiä
on vielä galleriassa (Annankatu 12) seuraavasti. Suosittelen lämpimästi ja itseänikin
houkuttaa mennä toisen kerran. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="tab-stops: 194.0pt;"><span style="font-family: inherit;"><span style="background: white; color: black; font-size: 10.5pt; line-height: 107%;">16.2.
klo 19.00</span><span style="color: black; font-size: 10.5pt; line-height: 107%;"><br style="-webkit-text-stroke-width: 0px; font-variant-caps: normal; font-variant-ligatures: normal; orphans: 2; text-decoration-color: initial; text-decoration-style: initial; text-decoration-thickness: initial; widows: 2; word-spacing: 0px;" />
<span style="background: white;"><span style="-webkit-text-stroke-width: 0px; float: none; font-variant-caps: normal; font-variant-ligatures: normal; orphans: 2; text-decoration-color: initial; text-decoration-style: initial; text-decoration-thickness: initial; widows: 2; word-spacing: 0px;">17.2. klo 17.00</span></span><br style="-webkit-text-stroke-width: 0px; font-variant-caps: normal; font-variant-ligatures: normal; orphans: 2; text-decoration-color: initial; text-decoration-style: initial; text-decoration-thickness: initial; widows: 2; word-spacing: 0px;" />
<span style="background: white;"><span style="-webkit-text-stroke-width: 0px; float: none; font-variant-caps: normal; font-variant-ligatures: normal; orphans: 2; text-decoration-color: initial; text-decoration-style: initial; text-decoration-thickness: initial; widows: 2; word-spacing: 0px;">23.2. klo 19.00</span></span><br style="-webkit-text-stroke-width: 0px; font-variant-caps: normal; font-variant-ligatures: normal; orphans: 2; text-decoration-color: initial; text-decoration-style: initial; text-decoration-thickness: initial; widows: 2; word-spacing: 0px;" />
<span style="background: white;"><span style="-webkit-text-stroke-width: 0px; float: none; font-variant-caps: normal; font-variant-ligatures: normal; orphans: 2; text-decoration-color: initial; text-decoration-style: initial; text-decoration-thickness: initial; widows: 2; word-spacing: 0px;">24.2. klo 19.00</span></span><br style="-webkit-text-stroke-width: 0px; font-variant-caps: normal; font-variant-ligatures: normal; orphans: 2; text-decoration-color: initial; text-decoration-style: initial; text-decoration-thickness: initial; widows: 2; word-spacing: 0px;" />
<br style="-webkit-text-stroke-width: 0px; font-variant-caps: normal; font-variant-ligatures: normal; orphans: 2; text-decoration-color: initial; text-decoration-style: initial; text-decoration-thickness: initial; widows: 2; word-spacing: 0px;" />
<span style="background: white;"><span style="-webkit-text-stroke-width: 0px; float: none; font-variant-caps: normal; font-variant-ligatures: normal; orphans: 2; text-decoration-color: initial; text-decoration-style: initial; text-decoration-thickness: initial; widows: 2; word-spacing: 0px;">LIPUT:</span></span><br style="-webkit-text-stroke-width: 0px; font-variant-caps: normal; font-variant-ligatures: normal; orphans: 2; text-decoration-color: initial; text-decoration-style: initial; text-decoration-thickness: initial; widows: 2; word-spacing: 0px;" />
<br style="-webkit-text-stroke-width: 0px; font-variant-caps: normal; font-variant-ligatures: normal; orphans: 2; text-decoration-color: initial; text-decoration-style: initial; text-decoration-thickness: initial; widows: 2; word-spacing: 0px;" />
<span style="background: white;"><span style="-webkit-text-stroke-width: 0px; float: none; font-variant-caps: normal; font-variant-ligatures: normal; orphans: 2; text-decoration-color: initial; text-decoration-style: initial; text-decoration-thickness: initial; widows: 2; word-spacing: 0px;">https://www.ticted.com/fi/search/theatre</span></span></span><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><o:p><span style="font-family: inherit;"> </span></o:p></p><br /><p></p>Maaria Batshevahttp://www.blogger.com/profile/10462642052611804333noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-4222544731133697566.post-67299054130757791162024-02-14T21:32:00.001+02:002024-02-14T21:52:00.183+02:00Rakkaustarina<p style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: Merriweather, serif; font-size: 16px; margin: 0px 0px 0.7em; max-width: 100%; padding: 0px;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhVIoxMGz8NxnxqkNsp4KMDlGJ44HIhYRPiIplzdUPHE7pYzxOYIkZsy_xV7yypZe-2MfP-CoJcC08O7UOYxdS9nBL1STpLdlCfJZCq7GuMiZsSoKrfHxv6S9IlDiRHkB4lsh2TFc6TeNFb6tjGBml4d95Tc2RLJ-pH3qlI8uZkl4_3ztOifVSkD-Kt4wWS" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="2048" data-original-width="1398" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhVIoxMGz8NxnxqkNsp4KMDlGJ44HIhYRPiIplzdUPHE7pYzxOYIkZsy_xV7yypZe-2MfP-CoJcC08O7UOYxdS9nBL1STpLdlCfJZCq7GuMiZsSoKrfHxv6S9IlDiRHkB4lsh2TFc6TeNFb6tjGBml4d95Tc2RLJ-pH3qlI8uZkl4_3ztOifVSkD-Kt4wWS=w437-h640" width="437" /></a></div><br /><br /><p></p><p style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: Merriweather, serif; font-size: 16px; margin: 0px 0px 0.7em; max-width: 100%; padding: 0px;">Oli kevättalvinen aamuyö, kun me tapasimme. Tangoa, sinä sanoit, tanssitaan tangoa.</p><p style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: Merriweather, serif; font-size: 16px; margin: 0.7em 0px; max-width: 100%; padding: 0px;">Lumiyöstä suviyöhön, rospuutosta tähtiyöhön. Tuoksui hiili ja tärpätti, mäntymetsä, meri.</p><p style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: Merriweather, serif; font-size: 16px; margin: 0.7em 0px; max-width: 100%; padding: 0px;">Keväälle, sinä sanoit, meille, minä sanoin, ja onnelle, me sanoimme. Kultainen juoma kupli, koivut versoivat. Rakkaudelle, me sanoimme ja viina oli kylmää ja hyvää, yö sinisentiheä.</p><p style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: Merriweather, serif; font-size: 16px; margin: 0.7em 0px; max-width: 100%; padding: 0px;">Kahvia ja sokeria, minä sanoin ja aurinko kiillotti pöydänpinnan. Ja tupakkaa, sinä sanoit ja pöly leijaili pöydän yllä. Ja tupakkaa, minä sanoin, kun savukiekura hajosi ikkunalasiin.</p><p style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: Merriweather, serif; font-size: 16px; margin: 0.7em 0px; max-width: 100%; padding: 0px;">Äitä, lapsi sanoi, Iika, lapsi sanoi, kukki, me kaikki sanoimme; oli maitiaisten ja haituvien aika.</p><p style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: Merriweather, serif; font-size: 16px; margin: 0.7em 0px; max-width: 100%; padding: 0px;">Harmaata, sinä sanoit, punaistapas, minä sanoin. Mustia viivoja, sinä sanoit, paksua valkoista lastalla, sitten vähän okraa. Paljon vettä, minä sanoin, ihan vähän väriä, kolmekymmentä kerrosta.</p><p style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: Merriweather, serif; font-size: 16px; margin: 0.7em 0px; max-width: 100%; padding: 0px;">Hyvää yötä, puhelin sanoi, ja huomenta rakas kohta jo, katselen muistikuvaa sinusta.</p><p style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: Merriweather, serif; font-size: 16px; margin: 0.7em 0px; max-width: 100%; padding: 0px;">Varjot kasvoivat pitkiksi, rosoinen seinä oli lämmin. Näinkö, minä kysyin ja asetuin seinää liki, katse etelän suuntaan. Aivän niin, sinä sanoit, juuri niin, sinä sanoit ja nostit kameran katseesi eteen.</p><p style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: Merriweather, serif; font-size: 16px; margin: 0.7em 0px; max-width: 100%; padding: 0px;">Kumpulan laaksossa kukkivat omenapuut, Limingantiellä tuoksui multa. Asfaltti kimmelsi, lauta-aidan vihreä maali rapisi.</p><p style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: Merriweather, serif; font-size: 16px; margin: 0.7em 0px; max-width: 100%; padding: 0px;">Reittejämme tuolla täällä. Mennään Lasipalatsin kahvilaan, sinä sanoit. Kahvi lämmitti pakkasposket, kaakussa oli mustikoita. Tutti putosi lattialle, voitteko huudella, sinä pyysit.</p><p style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: Merriweather, serif; font-size: 16px; margin: 0.7em 0px; max-width: 100%; padding: 0px;">Mennään Lasipalatsin kahvilaan, minä sanoin. Vihainen mieli viileni, suutelimme suklaahuulin, lapsi nukkui rattaissa ikkunan takana.</p><p style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: Merriweather, serif; font-size: 16px; margin: 0.7em 0px; max-width: 100%; padding: 0px;">Mennään Suomenlinnaan, sinä sanoit, ja minä pakkasin koriin lihapullia ja perunasalaattia, oliiveja ja patonkia. Ja viltti mukaan, minä sanoin, viinipullo viltin sisään, sinä sanoit.</p><p style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: Merriweather, serif; font-size: 16px; margin: 0.7em 0px; max-width: 100%; padding: 0px;">Mennään Tornin terassille, minä sanoin. Oli kevät, oli iltayö, kepeänsininen. Kesämekon aika, minä sanoin; eipäs ollutkaan, sinä sanoit ja vedit minut takkisi suojaan.</p><p style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: Merriweather, serif; font-size: 16px; margin: 0.7em 0px 0px; max-width: 100%; padding: 0px;">Katso noita lehmuksia, minä sanoin, siinä vasta kultainen vihreä. Mennään koulun ullakolle rakastelemaan, sinä sanoit ja me juoksimme Bulevardia kikattaen.</p>Maaria Batshevahttp://www.blogger.com/profile/10462642052611804333noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4222544731133697566.post-37817950697577175972023-10-17T12:15:00.003+03:002023-10-17T12:40:58.162+03:00Elsa-Maria Auringonkukka<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1Ob3eKot9qc57a5vqQ2PbEHCSM1hxVqc96V_UUltI-jyiqVsvRTFH6Sni7EI9nZLqXulHd-EwZ_JwnKnClLLAmqKwywjfZ_kCISmAScD_-LUrQi4PIStdu5VMSyEdf8iQ2gZool3bbUxAIGpB9MUU00rmcTSxQqUaHYQFkHm9DKI43VuK9JDzY1LvXsQt/s3941/elsamaria.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: inherit;"><img border="0" data-original-height="3941" data-original-width="2860" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1Ob3eKot9qc57a5vqQ2PbEHCSM1hxVqc96V_UUltI-jyiqVsvRTFH6Sni7EI9nZLqXulHd-EwZ_JwnKnClLLAmqKwywjfZ_kCISmAScD_-LUrQi4PIStdu5VMSyEdf8iQ2gZool3bbUxAIGpB9MUU00rmcTSxQqUaHYQFkHm9DKI43VuK9JDzY1LvXsQt/w464-h640/elsamaria.jpg" width="464" /></span></a></div><span style="font-family: inherit;"><br /><span><br /></span></span><p></p><p><span style="font-family: inherit;">Rakas
tyttäreni,</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: inherit;">kirjoitan
sinulle tänä aamuna, koska kaipaan sinua niin paljon! Kuolinpäiväsi lähestyy,
sen kertoo minulle valo, kun aurinko paistaa aina vain matalammalta. Kello on 9:19
ja istun sohvalla, juon kahvia Pikku Myy -mukista. Sinun lempimukisi oli
Niiskuneiti. Mutta silti, miksi suutuit, tai no vähintäänkin olit tyytymätön, kun
tarjosin syntymäpäiväkahvin Hattivatti-mukista? Aurinko on juuri nyt Apinalinnan
katon yllä ja sen valo kulkee suoraan makuuhuoneeni kautta sohvan keltaiselle
karmille. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: inherit;"><span><o:p> </o:p></span><span>Apinalinnassa
asuu poika, joka yhtenä iltapäivänä istui tuossa vastapäätä sinisessä
nojatuolissa, hänen nimensä alkaa O:lla. Hän otti sinusta sen kuvan, jossa olet
Arabiassa talon katolla peittoon kääriytyneenä. Poika käyttää amfetamiinia ja
hän ei selvästikään voinut hyvin. Hän kertoi, kuinka joskus jättää syömättä,
kun rahat loppuvat. Vaadin häntä puhumaan äitinsä kanssa. Poika halusi ostaa
kaksi auringonkukkapiirustusta, tämä oli siis viime syksynä, silloin myin
piirustuksia pilkkahintaan saadakseni uudet silmälasit. Mitä mieltä sinä
mahtaisit olla uusista silmälaseistani? No, olisin tietenkin ottanut sinut
mukaan niitä valitsemaan. Luulen että tykkäisit enemmän niistä, joissa on
glitteriä, mutta mielestäni näm<o:p></o:p></span><span>ä harmaanvihertäväsankaiset sopivat paremmin
syksyyn. Vastaisitko nyt ”khyyyl”? Auringonkukat ovat kai nyt samalla seinällä
kuin se sinun kuvasi pojan huoneessa, niin hän kertoi, hän tykkää pikku
tauluista, joissa on tärkeitä ihmisiä ja asioita. O lähetti myöhemmin viestin,
että haluaisi tulla uudestaan juttelemaan kanssani. Tule vain, minä sanoin,
mutta hän ei enää vastannut. Ehkä hän lukee tämän, ja tietää sitten, että on
edelleen tervetullut.</span></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: inherit;"><span><o:p> </o:p></span><span>Tarvitsen
nenäliinoja. Söin jo puuron, lautasella on vadelman jäljet. Joka aamu syön
saman aamupalan. Sinä söit porkkanoita maapähkinävoin kanssa, en ole kuullut, että
kukaan muu tekisi niin. Pikkupöytä on täynnä papereita, olen kirjoittanut
kuulakärkikynällä ajatuksia ja muistiinpanoja. Syntymäsi kellonaika ja
erikoismerkki, se on pätkä jostakin salasanasta. Eikö ole ihmeellistä, että ystäväsi
H:n vauva syntyi täsmälleen samaan kellonaikaan, H oli varma, että siinä piili
viesti sinulta. Elämän tarkoitus, olen kirjoittanut aaneloselle. Rakkaus-sana
on ympäröity, ä-lyk-kyys on tavutettu kolmion sisälle. Identiteetit. Roolit. Onko
Jerusalem paras? Vuosilukuja ja kysymysmerkkejä. Äiti-sana on sydämen sisällä,
kirjailija sulkeissa. Toisessa paperissa lukee asioita, joita halusin sanoa
ystävällesi J:lle, kun meille tuli muutama viikko sitten riita ja hän
kieltäytyi puhumasta kanssani ja blokkasi numeroni. Sanoinkin asiani, ehkä
vähän pehmeämmin, sähköpostilla sitten myöhemmin. Kyllä me sen riidan sovimme. Tuossahan
hänkin on, valokuvassa kirjahyllyssäni, kolme tyttöä, joista yksi on kuollut. Sinulla
on kuvassa pyöreät silmälasit ja näytät söpöltä pikku älyköltä; sitäkin kaipaan
niin kovasti, kun kysyit minulta jonkin sanan merkitystä tai mielipidettä juuri
oppimastasi käsitteestä tai ilmiöstä. Nyt, kun opiskelen taas yliopistossa,
voisin aina kertoa sinulle, mitä olen päivän luennolla kuullut, luulen että
sinua kiinnostaisi.</span></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: inherit;"><span><o:p> </o:p></span><span>Hain
kellarista tuon gerberapiirustuksen, jonka tein sinulle vuonna 2010. Kukka,
joka ilahdutti, on piirustuksen nimi. Piirsin sen Laakson sairaalassa silloin
kesäkuussa, kun sain diagnoosin. Muistan, kun tulit mummin ja Ellin kanssa
katsomaan minua. Halusit pelata jotain peliä, mikä peli se oli? Minä olin sängyssä,
olin niin uupunut, että hädin tuskin jaksoin liikuttaa nappuloita, jokaisen
siirron jälkeen painauduin takaisin makuulle. Kun pääsin sairaalasta, menimme
Turkuun, osallistuin näyttelyyn joenvarren galleriassa. Nukuimme Park-hotellin
vaaleanpunaisessa huoneessa. Kuulimmeko papukaijan puhuvan? Sinulla oli avajaisissa
liukuvärjätty roosa-aniliini mekko ja jalkaan olit ominut minun punaiset
Camperini, sinulla oli jo 11-vuotiaana 40-kokoinen jalka. Kun lähdit Ranskaan,
vaadit saada neljänsadan euron korkokenkäni mukaan, mutta en antanut, sillä tiesin,
että ne eivät olisi tulleet ehjänä takaisin.</span></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: inherit;"><span><o:p> </o:p></span><span>Haluan
katsoa valokuvaasi. Ostin valkoisen puukehyksen Clas Ohlsonilta, ei tästä ole
kuin kolmisen viikkoa. Tämä yksi kauneimmista kuvista, rippikuvasi. En pystynyt
katsomaan sitä moneen vuoteen, mutta ei puhuta siitä nyt. Katson vain sinua. Meillä
on oikeastaan aika samanlainen hymy, minulla vähän epäsymmetrinen, mutta sinun
hampaasi näkyvät tasaisesti. Sinulla on vaaleaa huulikiiltoa. ja kukka tukassa.
Ostimme Madeiralta kaikenlaisia tukkakukkia. Kaupungilla oli ilotulitus. Sinä
olet niin ystävällisen ja kauniin näköinen, silmäsi tuikkivat. ”Aurinkoinen
vauva”, luki usein neuvolakortissasi. Niin sinä olit. Ja minä annoin
kolmanneksi nimeksesi Auringonkukka, leikilläni, mutta sinä sanoit, että nimen
voisi virallistaa: Martta Elsa-Maria Auringonkukka Oikarinen! </span><span> </span></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: inherit;"><span><o:p> </o:p></span><span>Parvekkeelle
lensi talitintti. Se istui hetken kaiteella, sitten tuolin selustalla, nyt jo
pyrähti pois. Keväällä 2020 punainen polkupyöräsi oli parvekkeella. Olin
pääsiäisen pois ja sillä välin lintu oli tehnyt koriin pesän. En muista, mikä
lintu se oli. Vein pesän ulos, koska Elli tarvitsi pyörää. Munia pesässä ei ollut, joten varmasti lintu teki uuden.</span></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: inherit;"><span><o:p> </o:p></span><span>Keitän
lisää kahvia. Katson parvekkeen ikkunasta ulos. En ole vieläkään selvittänyt,
mitä lajia pihapuut ovat. Kyllä minä vaahteran ja pihlajan tunnen – pihlajan
lehdet ovat jo harventuneet – </span><span> </span><span>mutta nuo taaemmat
ovat jotain jalopuulajiketta, jonka nimeä en tiedä. Kaikkia syksyn värejä on,
mutta punainen ei ole erityisen kipakka, pikemmin ruskea. Kuolinpäivänä lehdet
ovat pudonneet ja talo heittää nurmelle pitkän varjon, aurinko on hyvin matalalla
silloin. Ehkä taas vältän siihen suuntaan katsomista tammikuuhun, tai lumen
tuloon saakka.</span></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: inherit;"><span><o:p> </o:p></span><span>Kai
viidennenkin kupin voi vielä keittää. Kahvi on Lidlin keltaista, se oli euron
halvempaa kuin Löfberg, ostin kokeeksi. Joskus olimme perkeleen köyhiä ja
joimme kahden euron ”pläikkä”kahvia. Mikä se on se S-ryhmän halpamerkki, jolle
sinä annoit tämän nimen? Kuiva-ainekaapin ovessa on vielä sinun kirjoittamasi
lappu ”Laita tavarat paikalleen”. Näitä lappuja oli useita, mutta ne kuluivat
niin rumaksi, että heitin roskiin, mutta tätä yhtä en raaskinut. Voi sitä
yritystä, kun kaikki aina kaaostui keittiössämme! Muumimukeja oli kaksi
tusinaa, mutta ei yhtään puhdasta, ja kuinka monta niistä oli kulkeutunut sinun
huoneeseesi? Väitit, että sinulla on adhd, mutta en koskaan uskonut tätä. Sitten
se ”marttailu”, kun tartuit toimeen ja suit sait tiskasit ja pyyhit tasot,
sellaisessa puuskassa sinä ne laputkin kirjoitit, että nyt laitetaan asiat
kuntoon!</span></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: inherit;">Mitä
luulet, uskaltaisinko mennä siihen Paavalin kirkon ryhmään, jossa kirjoitetaan
surusta? Kävin kesällä Joonaksen kanssa kirkon eteisessä, astuin salin takaosaan,
mutta kun näin kohdan, jossa sinun arkkusi oli ollut, juoksin itkien ulos.
Yritin toisen kerran yksin, mutta sillä kertaa en mennyt edes ovista sisään,
kuljin pihan poikki: tuosta hautaustoimiston auto lähti, kun olin koskettanut
arkkuasi viimeisen kerran. Autossa oli pieni Suomen lippu, vilkutin auton
perään, kunnes se katosi aidan taakse. Kun käännyin, näin naapurini Musan
murheellisen hahmon, lohduttomat afrikkalaiset kasvot, ja surun määrä oli niin
suuri! Haluatko pizzaa, meillä on liikaa, sinä olit kysynyt Musalta, kun näimme
hänet rapun edessä Sturen pizzasta tullessa, ja Musa ilahtui, kun annoimme
yhden laatikon hänelle. Miten monet illat istuin Musan luona, kun pelkäsin
tyhjää kotia ja aina sain rasvaista riisiä ja kanaa syödäkseni, ”tämä on sinun
kotisi”, Musa sanoi. Niin kilttejä voivat jotkut ihmiset olla!</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: inherit;">Juttele Martalle, Ilkan äiti neuvoi minua. Minäkin aina höpötän Ilkalle, edelleen. Se oli ehkä kaksi kuukautta kuolemasi
jälkeen, kun puhuimme puhelimessa. Mutta en ole juuri osannut puhua. Anteeksi
että huusin sinulle! ”Miten voit jättää oman äidin!” minä huusin. Olin niin
vihainen sinulle! Anteeksi. Anteeksi, että syytin siitä, että hukkasit pinkin
jumppapaidan. Sinulle oli se päällä, kun tulit joukkueemme treeneihin
tuuraamaan Virpiä. Tuosta vain osasit heti stuntit, joita me olimme jo monta
viikkoa harjoitelleet. Olit niin iloinen sinä iltana! Mutta viikon päästä
kuolit. Minulla on niin ikävä sinua. Olet rakkaimpani, aina. Laitan tämän
tekstin blogiin kohta. Nyt täytyy itkeä.</span></p>Maaria Batshevahttp://www.blogger.com/profile/10462642052611804333noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-4222544731133697566.post-53961008064645697742023-10-09T22:31:00.000+03:002023-10-09T22:31:01.359+03:00Kuoriutuva taivas<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2VhayqDq5M7hEtPgW39JPGJ742I5y_t1xT0oaWjbyqWX7eoQ9WK5rTkjngiW-PZsRrCBYO01ThNIqAiQTl-ocMhUa2XfyuXGODcKa7rrtYI5l7yHkv-gr8nPGgmvThjxCVykNcTEdn22KSzpxn0vOHPTbXPnnJ18STPresMVMncg3fi6Fk32RpjspovDk/s4032/IMG_2526.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2VhayqDq5M7hEtPgW39JPGJ742I5y_t1xT0oaWjbyqWX7eoQ9WK5rTkjngiW-PZsRrCBYO01ThNIqAiQTl-ocMhUa2XfyuXGODcKa7rrtYI5l7yHkv-gr8nPGgmvThjxCVykNcTEdn22KSzpxn0vOHPTbXPnnJ18STPresMVMncg3fi6Fk32RpjspovDk/w480-h640/IMG_2526.jpg" width="480" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhXsxqaZ0WMwD559VJai_Yc5lF0Vf5MgKaTj6IIdPnEkFYbxkI3xoHjzooBe_OS3sz7pSNy_ZXJ2Uwbf1fBzaCsd-bENKCIl2wdACkeMdzgDekqiU4sV6UzQ38wV8-0KZ44We6qTrnZKNrHK6JB6ptsg7fndM2lxA3a31VhBfZ7jW25k446p4kR-QEfr51V/s2016/IMG_2527.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2016" data-original-width="1512" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhXsxqaZ0WMwD559VJai_Yc5lF0Vf5MgKaTj6IIdPnEkFYbxkI3xoHjzooBe_OS3sz7pSNy_ZXJ2Uwbf1fBzaCsd-bENKCIl2wdACkeMdzgDekqiU4sV6UzQ38wV8-0KZ44We6qTrnZKNrHK6JB6ptsg7fndM2lxA3a31VhBfZ7jW25k446p4kR-QEfr51V/w480-h640/IMG_2527.jpg" width="480" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgh79gmlufIc4tijxZ4QPysGrpbom051TAZZWQq5Q36KbRppMfXP-Sle2HL4If6Rh5iQSeHza1FoRlIH4UP2NRTPYrWO_NUEPdjj6l3bp8lbmONgOsm4eeuA5-WCELwiaksYvMsN8CCFLOJndozcKUl41wZn28HRmcXHRDrN9KaK7_OHb4enyH4yQEO-JJF/s2016/IMG_2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2016" data-original-width="1512" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgh79gmlufIc4tijxZ4QPysGrpbom051TAZZWQq5Q36KbRppMfXP-Sle2HL4If6Rh5iQSeHza1FoRlIH4UP2NRTPYrWO_NUEPdjj6l3bp8lbmONgOsm4eeuA5-WCELwiaksYvMsN8CCFLOJndozcKUl41wZn28HRmcXHRDrN9KaK7_OHb4enyH4yQEO-JJF/w480-h640/IMG_2529.jpg" width="480" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEguzZ1owQ5risE8EIxfT0T0QpQdlp5mx01y9vk7OneiFlWpjZ1nciGU6BpI2QhvsKIDSBwQ20CzKScaP45Kv7TqEQc7SmXtrZnjDvjpW9LeJ34SRBTRqWQ9XGSe84e6WPAsCeYbHYh2TGMU-5SvyRBedBU1tukmVozTsZn0f8fOui5FhXbOhlBcqdzholbD/s2016/IMG_2534.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2016" data-original-width="1512" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEguzZ1owQ5risE8EIxfT0T0QpQdlp5mx01y9vk7OneiFlWpjZ1nciGU6BpI2QhvsKIDSBwQ20CzKScaP45Kv7TqEQc7SmXtrZnjDvjpW9LeJ34SRBTRqWQ9XGSe84e6WPAsCeYbHYh2TGMU-5SvyRBedBU1tukmVozTsZn0f8fOui5FhXbOhlBcqdzholbD/w480-h640/IMG_2534.jpg" width="480" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwzSFcxxc79mM1CfJn1cfcWbA-pMiGJaLC81kVL21o5JifXfnVfz8oBJF4DF0oCjIBwLMyG6SYJmni9Rmd_qzrID-wRRx452ggcbgjpdS2fSzK41057HCShv6GWBpswC1rtwuaFYd9AHs3uJkUKwKiTZlKZpae2igAZd2Sb6OXkXQTTsKC0osUNpWAG4Vd/s2016/IMG_2544.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2016" data-original-width="1512" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwzSFcxxc79mM1CfJn1cfcWbA-pMiGJaLC81kVL21o5JifXfnVfz8oBJF4DF0oCjIBwLMyG6SYJmni9Rmd_qzrID-wRRx452ggcbgjpdS2fSzK41057HCShv6GWBpswC1rtwuaFYd9AHs3uJkUKwKiTZlKZpae2igAZd2Sb6OXkXQTTsKC0osUNpWAG4Vd/w480-h640/IMG_2544.jpg" width="480" /></a></div><br /> <p></p><p><span style="white-space-collapse: preserve;">”Missä taivas on, missä Jumala on?” Apulannan biisi on kuulokkeissani, kun pyöräilen Sompasaunaan. Olen juuri ylittänyt Hämeentien, pysähtynyt liikennevaloissa, vaikka valo oli vihreä, sillä Kumpulan kampukselta on sinkoutunut harvinaisen vahva sateenkaari. Viiletän Haukilahdenkatua ja mieleni tekee huutolaulaa. Oranssipipoinen nainen on pysähtynyt valokuvaamaan taivasta. Jalkani ovat vahvat, kun tässä poljen, näen reisilihasten liikkeen. Tarkkailen sateenkaarta, se on tuossa Hermannin ja Verkkosaaren yllä nyt kokonaan. Olen useamman kerran nähnyt sateenkaaren saunareissulla. Goretex-takki ponkauttaa pisarat pinnastaan. Tervehdin Kalasataman torneja, jokin kumma yhteys on tullut niitten kanssa viime aikoina, ystävälliset pikku pilvenpiirtäjät, joitten ympärillä kaikki säät, vuodenajat ja valoilmiöt tapahtuvat havainnoissani. Millaista olisi asua tuolla ylhäällä? Katsoa sieltä, minne aina katson? Vastaan hurjastelee mies virtaviivaisessa asussa, minulle passaa nämä X:n harmaat verkkahousut, mutta muovipussissa on pitkät kalsarit puettavaksi uinnin jälkeen. Poljen kovempaa, graffitit vilistävät ohi, ajattelen kylmää vettä ja euforiaa, joka kohta seuraa. </span></p><br /><span style="white-space-collapse: preserve;">”Taivas kuoriutuu”, kirjoitetaan Koraanissa, se on viite lopun aikoihin eikä minun hetkeeni, mutta siltä juuri minusta tuntuu nyt, kun katson maisemaa noustessani vedestä, näen maiseman kerroksina: meri vihreää ja sinistä, taivas punaista ja valkoista, oleminen on niin sähköinen, niin vahva.: </span>Maaria Batshevahttp://www.blogger.com/profile/10462642052611804333noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4222544731133697566.post-6538073716561265652023-08-26T15:44:00.004+03:002023-08-26T18:58:30.084+03:00Kun 1998 on nyt (ja 2006) ja 2080<p><span style="font-family: inherit;"><br /></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhdjlSVjNS-5U5Zc-XKI6gKtgSPTVR8g-cRxxxXi0J4zRIDnS3FQXzb2PegykbJ4QrQKrS84kg7L_wkxUxtq3isSKZMqHfe3sB5B7h8co9p2LWCmDk6KH_R1v0dwtdcLhXavCxQAlWa8NB3jSkzzXheO1hI7gvPDi7S462wEv4iwx6H1LxDR1aKJ0rnBuv2/s1521/IMG_1670.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: inherit;"><img border="0" data-original-height="1521" data-original-width="1284" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhdjlSVjNS-5U5Zc-XKI6gKtgSPTVR8g-cRxxxXi0J4zRIDnS3FQXzb2PegykbJ4QrQKrS84kg7L_wkxUxtq3isSKZMqHfe3sB5B7h8co9p2LWCmDk6KH_R1v0dwtdcLhXavCxQAlWa8NB3jSkzzXheO1hI7gvPDi7S462wEv4iwx6H1LxDR1aKJ0rnBuv2/w541-h640/IMG_1670.jpg" width="541" /></span></a></div><span style="font-family: inherit;"><br /></span><p></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;"><span>Olen valvonut viime yön, koska en yskältä saanut unta ja ehkä siksi, että ajatukseni virtaavat niin vuolaasti. Olen ollut melkein viikon kipeänä, joten olen fyysisesti vähän huonossa kunnossa, mutta mieleltäni virkeä ja terävä. On
jotenkin sellainen olo, kuin päätäni monta vuotta puristanut vanne alkaisi
löystyä. Trauma ja suru ovat laittaneet minut niin koville, että iso osa
minusta on ollut pois pelistä. Joku lainasi juuri Facebookissa Nick Caven
sanoja</span><span style="font-size: 12pt; line-height: 107%;">:
<span style="background: white; color: #050505;">"People have two lives. First
the one you spend time constructing. Then something makes it crash down, you
pick up the pieces and build your other life from there."</span> Caven,
niin kuin minutkin, rikkoi oman lapsen kuolema. Elämäni särkyi kuitenkin yhden
kerran jo vuonna 2000, sillä myös Ilkan kuolema oli hirvittävä kriisi. Miksi
minä? me kysymme Jumalalta, kun kauhea asia osuu omalle kohdalle. Miksi kaksi
kertaa? Minulle on syntymässä kolmas elämä.<o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit; font-size: 12pt; line-height: 107%;">Luin aamuyöllä vanhaa blogiani vuodelta 2006. Haluan
lainata sieltä pari kohtaa. Ensimmäisessä on läsnä kolme aikaa: kirjoitushetki,
kun olen juuri saattanut Martan päiväkotiin, hetki Pärnun Uuden taiteen museossa
keväällä 1998 ja hetki Kulosaaressa keväällä 2000.<o:p></o:p></span></p>
<p style="background: white; margin-bottom: 8.4pt; margin-left: 0cm; margin-right: 0cm; margin-top: 0cm; margin: 0cm 0cm 8.4pt;"><span style="color: #333333; font-family: inherit;">”Kevätaamupäivän valo on tiivis,
pakahduttava. Tänään on se päivä, kun vihreä räjähtää esiin. Näissä hetkissä on
läsnä monta aiempaa.<o:p></o:p></span></p>
<p style="-webkit-text-stroke-width: 0px; background: white; box-sizing: border-box; font-variant-caps: normal; font-variant-ligatures: normal; margin-bottom: 8.4pt; margin-left: 0cm; margin-right: 0cm; margin-top: 8.4pt; margin: 8.4pt 0cm; max-width: 100%; orphans: 2; text-align: start; text-decoration-color: initial; text-decoration-style: initial; text-decoration-thickness: initial; widows: 2; word-spacing: 0px;"><span style="color: #333333; font-family: inherit;">Ajattelen rakkaita. Hyvää
tarhapäivää ja hyvää maalauspäivää on toivotettu. Tyttärellä on ruutuhuivi
päässään, hän juoksee pihan poikki leikkiin mukaan, vilkaisee ja vilkuttaa
vielä. Viivähdän portilla hetken.<o:p></o:p></span></p>
<p style="-webkit-text-stroke-width: 0px; background: white; box-sizing: border-box; font-variant-caps: normal; font-variant-ligatures: normal; margin-bottom: 8.4pt; margin-left: 0cm; margin-right: 0cm; margin-top: 8.4pt; margin: 8.4pt 0cm; max-width: 100%; orphans: 2; text-align: start; text-decoration-color: initial; text-decoration-style: initial; text-decoration-thickness: initial; widows: 2; word-spacing: 0px;"><span style="color: #333333; font-family: inherit;">Valo oli sama, kun kahdeksan
vuotta sitten sain tietää olevani raskaana. Ripustimme näyttelyä Pärnussa,
avajaismekkoni oli kuparinpunainen. Purppuramaalauksilla oli
jumalanrakastajalta omittu nimi Tu intiomior intimo meo.<o:p></o:p></span></p>
<p style="-webkit-text-stroke-width: 0px; background: white; box-sizing: border-box; font-variant-caps: normal; font-variant-ligatures: normal; margin-bottom: 8.4pt; margin-left: 0cm; margin-right: 0cm; margin-top: 8.4pt; margin: 8.4pt 0cm; max-width: 100%; orphans: 2; text-align: start; text-decoration-color: initial; text-decoration-style: initial; text-decoration-thickness: initial; widows: 2; word-spacing: 0px;"><span style="color: #333333; font-family: inherit;">Tällaisessa valossa oli kolme
onnellista. Tuoksui mäntymetsä, tärpätti ja meri. Miehellä oli taivaansiniset
silmät, vauvalla myös. Mies piirsi käpyjä ja karahkoja, nainen istui vain ja
katseli. Punainen tukka lainehti.”<o:p></o:p></span></p>
<p style="background: white; margin-bottom: 8.4pt; margin-left: 0cm; margin-right: 0cm; margin-top: 8.4pt; margin: 8.4pt 0cm;"><span style="color: #333333; font-family: inherit;">Olen melko varma, että kirja,
josta tuo mystikolta lainattu taulun nimi on peräisin, on hyllyssäni, mutta
äkkiseltään en löydä sitä. Minulla on satoja kirjoja, mutta hyllyissä on
olevinaan jonkinlainen järjestys, niin että uskonnollisen kirjan pitäisi löytyä
neljännestä tai viidennestä väliköstä. (Olen kuitenkin joskus julistanut, että
seksi, taide ja uskonto ovat yksi ja sama asia, joten kirjahan voi täten olla
missä tahansa. Niin, kirja voisi loogisesti olla vaikka Ulla Karttusen ”Moderni
mystikko” -kirjan (joka on nimetty kirjoittamani artikkelin mukaan) vieressä. Kuitenkin
Karttusen vieressä on kirja Dirty Jiddish! Karttusen madonna-teoksia sinänsä
voi pitää todisteena väitteestäni, johon en juuri nyt kuitenkaan lähde.) </span></p><p style="background: white; margin-bottom: 8.4pt; margin-left: 0cm; margin-right: 0cm; margin-top: 8.4pt; margin: 8.4pt 0cm;"><span style="color: #333333; font-family: inherit;">Sitaatti
tarkoittaa ”Olet lähempänä minua kuin olen itse itseäni”. On oikeastaan
poikkeuksellista, että olen antanut Pärnun maalauksille nimen, sillä sitäkin mieltä
olen ollut, että nimi suorastaan pilaa maalauksen (totta puhuen olen vieläkin monesti
tätä mieltä, esimerkiksi tämän tekstin lopussa), mutta onhan tuo hieno nimi! Vaikka elämä on kuinka muuttanut
minua, tietyt asiat ovat kautta vuosien pysyneet, kuten tämä kiinnostukseni
mystiikkaan. Juuri pari päivää sitten luin suufilaisuudesta ja sisälläni
läikähti.<o:p></o:p></span></p>
<p style="background: white; margin-bottom: 8.4pt; margin-left: 0cm; margin-right: 0cm; margin-top: 8.4pt; margin: 8.4pt 0cm;"><span style="color: #333333; font-family: inherit;">Hetkinen. Maalauksen nimi on
vielä paljon hienompi kuin hoksasinkaan. Tiesinkö nimen antaessani olevani
raskaana? Tarkoittaako se, että Martta oli lähempänä minua kuin olin itse
itseäni? Tarkoittaako se, että Martta on nyt lähempänä minua kuin olen itse itseäni?
Kyllä, se voi tarkoittaa sitä! <o:p></o:p></span></p>
<p style="background: white; margin-bottom: 8.4pt; margin-left: 0cm; margin-right: 0cm; margin-top: 8.4pt; margin: 8.4pt 0cm;"><span style="color: #333333; font-family: inherit;">Vanhan blogin toinen katkelma käsittelee samaa asiaa, hetkien yhtymäkohtia, mutta vielä
vähän tarkemmin aikakokemuksen luonnetta, ja olen kirjoittanut tästä myös joskus
ihan <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>kuluneen vuoden aikana:<o:p></o:p></span></p>
<p style="background: white; margin-bottom: 8.4pt; margin-left: 0cm; margin-right: 0cm; margin-top: 0cm; margin: 0cm 0cm 8.4pt;"><span style="color: #333333; font-family: inherit;">”Vimmalla on tapana yltyä,
kehällä laajeta. Liekö kyse taiteesta vai kokemisen tavasta ylipäätään, joskus
elämä on kiivasta, ihmeellistä, yllättävää, hengästyttävää. Sitä herää neljältä
sateeseen, olisipa aamu jo!<o:p></o:p></span></p>
<p style="-webkit-text-stroke-width: 0px; background: white; box-sizing: border-box; font-variant-caps: normal; font-variant-ligatures: normal; margin-bottom: 8.4pt; margin-left: 0cm; margin-right: 0cm; margin-top: 8.4pt; margin: 8.4pt 0cm; max-width: 100%; orphans: 2; text-align: start; text-decoration-color: initial; text-decoration-style: initial; text-decoration-thickness: initial; widows: 2; word-spacing: 0px;"><span style="color: #333333; font-family: inherit;">Ja kaikki liittyy kaikkeen. Kun
lapsi muuttuu koululaiseksi, muistan oman kouluaikani, herkistyn. Mietin myös,
miten tytär vuosien päästä muistaa asiat, miten äitiään ajattelee. Kun
järjestän tilaa koululaisen nurkkaukselle, kohtaan esineitä ja tavaroita hyvin
kaukaa. Vaikkapa monet pussit kankaita. Tiilenpunaista samettia, paksua
turkoosia neuletta, viininpunapohjaista kukkakangasta, kuparisifonkia. Jospa
korjauttaisin ompelukoneen kuitenkin. Ehken enää itse tahdo tiilenpunaista
leninkiä, mutta tytär ilahtuisi ikihyviksi.<o:p></o:p></span></p>
<p style="-webkit-text-stroke-width: 0px; background: white; box-sizing: border-box; font-variant-caps: normal; font-variant-ligatures: normal; margin-bottom: 8.4pt; margin-left: 0cm; margin-right: 0cm; margin-top: 8.4pt; margin: 8.4pt 0cm; max-width: 100%; orphans: 2; text-align: start; text-decoration-color: initial; text-decoration-style: initial; text-decoration-thickness: initial; widows: 2; word-spacing: 0px;"><span style="color: #333333; font-family: inherit;">Ajat sitten jo selitin ajan
sykliseksi: tietyssä kevätpäivän valossa kaikki samanvaloiset kevätpäivät ovat
läsnä aivan toisin kuin eilinen päivä. Jollei väite kuulostaisi niin
älyttömältä, väittäisin nyt, ettei aikaa ole olemassa. Aika kuhisee, mikään ei
ole mennyt. Mihin vertaisin, jos en sykliin tai viivaan, ehkä mereen tai
muurahaispesään.<o:p></o:p></span></p>
<p style="-webkit-text-stroke-width: 0px; background: white; box-sizing: border-box; font-variant-caps: normal; font-variant-ligatures: normal; margin-bottom: 8.4pt; margin-left: 0cm; margin-right: 0cm; margin-top: 8.4pt; margin: 8.4pt 0cm; max-width: 100%; orphans: 2; text-align: start; text-decoration-color: initial; text-decoration-style: initial; text-decoration-thickness: initial; widows: 2; word-spacing: 0px;"><span style="color: #333333; font-family: inherit;">Ja sitten taas väitän vastaan
väitteelle, jota en esittänyt. Sillä aika, lineaarisena, pahasta pois vievänä,
on voimaa. No, tiedättehän, kuinka aika parantaa haavat. Silloin kun elämä on
pysähtynyt suruun tai sairauteen, on mahdotonta kokea aikaa sulana kaikkeutena.
Näissä tapauksissa ajan kuluminen, se, että aika vie traumasta eteenpäin
mitattavina yksikköinä, kuukausina ja vuosina, sitten kun niitä on tarpeeksi,
sitten aika on voimaa.”<o:p></o:p></span></p>
<p style="background: white; margin-bottom: 8.4pt; margin-left: 0cm; margin-right: 0cm; margin-top: 8.4pt; margin: 8.4pt 0cm;"><span style="color: #333333; font-family: inherit;">Tässä katkelmassa on hirveän
surullista se, että, se sisältää ajatuksen, joka ei toteutunut, että
Martta kasvaisi aikuiseksi, että Martta voisi muistella minua, ehkä sitten kun
minä olen mennyt. Martta meni ensin. <o:p></o:p></span></p>
<p style="background: white; margin-bottom: 8.4pt; margin-left: 0cm; margin-right: 0cm; margin-top: 8.4pt; margin: 8.4pt 0cm;"><span style="color: #333333; font-family: inherit;">Katsoin tänä aamuna Martan
Instagramia. Siellä on kuva, jossa Martta poseeraa näyttelyssä Kirstin maalauksen vieressä. ”Minä
nyt ja katkera minä 2080 luvulla” Martta on kirjoittanut kuvatekstiksi. Siinä
on tosiaan nuoret ja vanhat kasvot vierekkäin. Sekin itketti.<o:p></o:p></span></p>
<p style="background: white; margin-bottom: 8.4pt; margin-left: 0cm; margin-right: 0cm; margin-top: 8.4pt; margin: 8.4pt 0cm;"><span style="color: #333333; font-family: inherit;">Tuo ajan parantavuus
kuitenkin on totta. On vain niin, että aikaa tarvitaan hirvittävän paljon,
sillä surevan aika on pitkä. Martan kuolemasta tulee kohta neljä vuotta ja se
on ollut ihan hirveän pitkä aika. Surevan aika ei hupsis vierähdä. Mutta juuri
nyt koen tätä muutosta, että esimerkiksi tuo kirjahyllyni maailma alkaa taas tulla
todeksi ja löydän sieltä uusia ja vanhoja aarteita, joita haluan lukea. Ei
tästä kauan ole, kun vielä ajattelin, että helvettiin joutaisi, en minä noita
ikinä pysty lukemaan! Lukeminen on ollut iso intohimoni, mutta olen viime
vuosina pystynyt siihen vain pienissä määrin. Äänikirjoja olen kuunnellut
palapeliä tehdessä paljonkin, mutta kirja-kirjaan keskittymiskykyni ei ole
riittänyt muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Tässä alkoi jonkinlainen
muutos ehkä tänä keväänä, kun yhtäkkiä istuinkin pinkissä nojatuolissa kaikessa
rauhassa useamman illan. Luin joitakin kirjoja, jotka puolestaan sysäsivät
minut kirjoittamaan omaa tekstiä, lukemani avulla jokin aukeni ja seurasi kiivas
kirjoittamisen jakso. Nyt, ihan viime päivinä olen sitten yhtäkkiä lukenut aika
ison määrän tieteellisiä tekstejä, ja tästä olen ihan riemuissani. Rakastan
kunnollista ajattelua, argumentaatiota ja vasta-argumentaatiota! Tuntuu kuin
yhtäkkiä voisin käyttää älykkyyttäni tavalla, johon en moneen vuoteen ole
pystynyt.</span></p><p style="background: white; margin-bottom: 8.4pt; margin-left: 0cm; margin-right: 0cm; margin-top: 8.4pt; margin: 8.4pt 0cm;"><span style="color: #333333; font-family: inherit;"><br /></span></p><p style="background: white; margin: 8.4pt 0cm; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwYV2wPvwpBK5Si4xSxLVpr-kSdDPGl6WrQ4TXnxJGeF7K5OWcsaT-0zzRIf1ytXxBDdFvB_5vWX1kbXPsTwxpfeUW3uyZ2OiR5tekhJV-sAY2bT_P9hYuNST_EkInT9SbAOWEjOg8gigdihQmWF0YCppuHssqixT4codpE0yFs_vj6ZEdQXXWgpT9RYG6/s1754/IMG_1677.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: inherit;"><img border="0" data-original-height="1306" data-original-width="1754" height="476" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwYV2wPvwpBK5Si4xSxLVpr-kSdDPGl6WrQ4TXnxJGeF7K5OWcsaT-0zzRIf1ytXxBDdFvB_5vWX1kbXPsTwxpfeUW3uyZ2OiR5tekhJV-sAY2bT_P9hYuNST_EkInT9SbAOWEjOg8gigdihQmWF0YCppuHssqixT4codpE0yFs_vj6ZEdQXXWgpT9RYG6/w640-h476/IMG_1677.jpg" width="640" /></span></a></p>
<p style="background: white; margin-bottom: 8.4pt; margin-left: 0cm; margin-right: 0cm; margin-top: 8.4pt; margin: 8.4pt 0cm;"><span style="color: #333333;"><span style="font-family: inherit;">Postauksen kuvat ovat uusista maalauksista, jotka minun on pitänyt laittaa blogiin jo pidemmän aikaa, mutta
kun en ole halunnut oikein sanoa niistä mitään. Siinä on se vanha juttu, että koska
maalaus on oma kielensä, maalausten selittäminen verbaalisesti ottaa minua
pannuun. Maalauksella on oikeus olla! Ottaa vähän sekin pannuun, kun joku
kommentoi maalausta ja päätin sitten laittaa maalaukselle nimeksi tämän kommentin. Ei, kommentoiminen ei siis pänni minua laisinkaan, päinvastoin,
mutta en ehkä sittenkään halua laittaa maalaukselle mitään perkeleen nimeä! Eikös
yhden näyttelyni nimi ollut Anna minulle nimi? Onhan katsojallakin vastuu, jota tämä kommentoija juuri erinomaisesti käytti, minä olisin voinut jollain paskanimellä estää tämän! Enkä
nyt tarkoita olla tyly. Keskustelen ihan mielelläni maalauksista, vuorovaikutus kuuluu taiteeseen. Mutta minä en pääsääntöisesti "käsittele" maalauksessa yhtään mitään muuta kuin maalia. Maali on maalauksen sisältö koska maalaus on maalilla maalattu. (Enkä muuten laittanutkaan sitä kommentoitua maalausta tähän enkä myöskään kerro, mikä se kommentti oli!) Näin. Merkkaan nuo koot myöhemmin, mutta jotain metrisiä nuo ovat.</span><o:p></o:p></span></p>Maaria Batshevahttp://www.blogger.com/profile/10462642052611804333noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4222544731133697566.post-20476469326392563042023-07-15T01:51:00.003+03:002023-07-15T02:28:57.336+03:00Virtahevon elämää<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEj-9dWykCcnxSmewBBn4Yhc-zDzHkEpjYoYUpriUygBctx2ldNRMVWH04N8CgEQ6mJMQdRskD0Pla2xiLiVldIw4UeYy2RY0eOFEoONpiyOZb1mzGKgz3InDz1VM67KM3vF6nuZ4wfXLkqHtx5kLvdzam-V5GQRkV98fDQAIAfEzTL4uHP4jdCQI38SSk/s640/sateenkaari.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: inherit;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="480" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEj-9dWykCcnxSmewBBn4Yhc-zDzHkEpjYoYUpriUygBctx2ldNRMVWH04N8CgEQ6mJMQdRskD0Pla2xiLiVldIw4UeYy2RY0eOFEoONpiyOZb1mzGKgz3InDz1VM67KM3vF6nuZ4wfXLkqHtx5kLvdzam-V5GQRkV98fDQAIAfEzTL4uHP4jdCQI38SSk/w300-h400/sateenkaari.jpg" width="300" /></span></a></div><p style="text-align: center;"><i><span style="font-family: inherit;">Sompasaunan sateenkaari</span></i></p><span style="font-family: inherit;"><br />Olen nyt sunnuntaista
perjantaihin miettinyt niin kovasti kaikkea, että voisin välillä muuttua
virtahevoksi. Mutta virtahevot ehkä miettivät niitä lintuja, joita aina istuu
niitten selässä, en tiedä, onko niistä harmia?</span><p></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Lähdin
tänään Sompasaunasta ennen aikojaan, koska siellä puhuttiin niin paljon saksaa.
Söin liikennevaloissa, siinä Paavalin kirkon pysäkin kohdalla, Sweet Chili Flavour
-sipsejä. Ohi meni keltainen ambulanssi. Ambulanssista tulee lähes aina ikäviä
mielleyhtymiä, mutta mietin silti myös, että tuossapa on kaikki päävärit, kun
siinä oli punaisia raitoja ja siniset valot.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Sanoin
että olen miettinyt KAIKKEA, mutta en minä ole miettinyt ollenkaan esimerkiksi
tataarien historiaa, pyramideja tai Pythagorasta.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Sitä mietin,
että onko se synestesiaa, jos näkee Arvo Pärtin kuoromusiikin kuvioina, mutta
kirjaimet ja viikonpäivät eivät kuitenkaan ole minkään värisiä? Pitääkö olla
joku keltainen tiistai? <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Kerran,
kun menin hakemaan 2,5-vuotiasta tarhasta, päiväkodin pihan itäreunassa kaksi
kakaraa ajoi kolmipyöräisillä ja huusi perkeleitä. Toinen oli oma lapseni ja
toisella oli kihara tukka. Kuulin myöhemmin, että lapseni ja kiharatukkaisen
lapsen suut oli pesty saippualla toisen kiroilusattumuksen yhteydessä. Tämän väkivaltaisen
päiväkodin nimi on Nurmikko.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Laitoin
juhannuksenjälkeisenä sunnuntaina Jodelin Seksiseuraa-palstalle ilmoituksen: ”Tulisiko
joku viemään roskat?” Moni vissiin harkitsi, sillä sain yhdeksän chattipyyntöä.
Mutta olisin hyväksynyt vain sellaisen, jolla on terrieri, niin homma ei
onnistunut. Eräs lupasi tulla itse koirapuvussa, mutta ei sillä mitään pukua
ollut kuitenkaan.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Kuulemma
on niin, että kerrostalossa saa aina käydä suihkussa, kun tulee töistä, esim.
aamuneljältä. Luin lehdestä. Enkä lukenut, luin internetsivulta! Mutta on
epäselvää, saako käydä yöllä suihkussa, jos ei ole ollut ollenkaan töissä? Tosin
minä en juuri välitä suihkusta, yleensä olen siellä kaksi minuuttia, josta hiusten
peseminen kestää 37 sekuntia, eikä naapuri ole koskaan valittanut, vaikka tämä
on tapahtunut kello kolme, sillä siihen aikaan tapaan mennä kesällä nukkumaan. Ja
mitäpä sitä valittamaan, itsehän hän korjasi vastikään pyöräni jarruvaijerin
joskus hämärätunteina (ilmaisen nyt näin, kun en muista kellonaikaa, mutta viittaan
jonnekin keskiyön paikkeille tai jälkeen).<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Jotenkin
kai Sompasaunasta tuli mieleeni Otso, koska Otso tykkäsi uimisesta ja
tietääkseni saunastakin. Erään kerran, ollessaan Taide-lehden päätoimittaja, edesmennyt
Otso Kantokorpi sanoi minulle, lehden ahkeralle avustajalle: ”Mää oon
keski-ikänen miäs ja sää oot tollanen tähtisilmänen tyttö”. En yhtään muista,
mikä tämä tilanne oli, ei kun muistanpas, olin juuri ojentanut hänelle disketin
(!), jossa oli jokin tekstini (onko tämä edes mahdollista, miksei niitä muka
lähetetty liitetiedostona?), ja sitä paitsi olin jotain 33v. Toisen kerran, kun
soitin toimitukseen päätoimittajaa tavoitellakseni, siellä vastasi Jani
Leinonen, joka väitti Otson lähteneen Timbuktuun. Muistaakseni tokaisin siihen,
että käske sen tulla pöydän alta pois. Ja ettei nyt kukaan luulisi, että tämä
on joku arveluttava juttu, niin kerron senkin, että kerran kysyin Otsolta Salvessa,
että milloin me nähärähän kaharen kesken ja Otso vastasi tähän, että ei me
nähärä, koska sää oot Jullen kanssa. Ja kaikkea sitä voikin muistaa, sillä olen
melko varma, että minulla oli tuona päivänä purppuranvärinen mekko ja kettupuuhka!
Haa, mutta nyt muistan senkin, tai epäilen, mistä tuo keski-ikä-murahdus tuli!
Etten vain kutsunut Otsoa nalleksi! Taisin tehdä niin joskus, olikos asiallista?
”Mää mikää nalle oo”. (No sori ku sulla on sellanen nimi, enhän minä tätä
keksinyt!) Kerran ostin Otsolle lahjaksi Karhu-olutta ja hunajaa.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMq1_I8IXgTa3j7dLgzdaWGn9ZqoewdJDAk0Es4Bh6lcLnf5WV0Ad-yANso6aV1YSV8__hR04aRIJ90Vc6tz3UvdekbCPnGB-vBnSsJV3XxWL3XVF1zG4kya1pKSm2VsOsrsdUU2nDWJ_mNcC64dhHWOuneS8zkbDCgeK_mBTO1z88fxyQoJ3YTCR2V-if/s640/nassut1.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: inherit;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="480" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMq1_I8IXgTa3j7dLgzdaWGn9ZqoewdJDAk0Es4Bh6lcLnf5WV0Ad-yANso6aV1YSV8__hR04aRIJ90Vc6tz3UvdekbCPnGB-vBnSsJV3XxWL3XVF1zG4kya1pKSm2VsOsrsdUU2nDWJ_mNcC64dhHWOuneS8zkbDCgeK_mBTO1z88fxyQoJ3YTCR2V-if/w300-h400/nassut1.jpg" width="300" /></span></a></div><span style="font-family: inherit;"><br /></span><div style="text-align: center;"><i><span style="font-family: inherit;">Haluun tällasen helvetin höpönassun! Voisin ostaa Otsollekin!</span></i></div><p></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Vieressäni
sohvalla on kanaliemikuutioita ja tomaattimurskaa sekä vanha puhelin. Toisella
puolella on niitä liikennevaloissa aloitettuja sipsejä ja uusi puhelin, joka
juuri kilahti. Katson mitä siellä on. Sukukkokkous-ryhmächat. Ahaa, anopin (siis ex-anopin, huomasin vasta tarkistuskierroksella!) maalamassa taulussa ”Poika ja hauki”, poika onkin veljessarjan nuorin, ei ensimmäinen
eikä kolmas, niin kuin näön puolesta veikkasin. Tämän vastauksen laittoi veljessarjan
toinen, joten saatoin vastata, että olin tavallaan oikeassa, koska en kuitenkaan
veikannut sinua. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Hui!
Pilvet vaihtoivat juuri väriä. Äsken ne olivat jotenkin laiskanharmaita, kai siellä vähän keltaistakin oli, mutta nyt ilmestyi tiukka pinkki ja tuollainen
ehkä laventelin sininen. Auringonlaskuun on kuitenkin vielä 19 minuuttia.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Tykkään
aika paljon kellosta, ja saatan hermostua, jos joku on myöhässä yli 2 minuuttia
ilmoittamatta, että on myöhässä. Mutta kerran kävi niin, että minulla oli
treffit Hakaniemen metron edessä klo 18. En ollut ihan varma, mitä
sisäänkäyntiä namibialainen mies oli tarkoittanut, joten tarkistin ensin, ettei
hän ole Porthaninkadulla tai Toisella linjalla, mistä seurasi, että kello oli
JO tasan 18, kun ylitin Hämeentien (katsoin digitaalista kelloa siinä
Pepsi-talossa) samalla hetkellä. Minulta saattoi kulua kokonainen minuutti,
että ehdin Hakaniemen torin sisäänkäynnille, jossa treffikumppani odotti. Tervehdimme
ja päätimme mennä Rytmi-baariin (paitsi että minä varmaankin ehdotin, että
mennään Rytmi-baariin, olen harvemmin ollut treffeillä sellaisten miesten kanssa,
jotka ihan itse tietävät, minne mennä, paitsi tänä nimenomaisena kesänä muuan
italialainen mies tiesi erään nimenomaisen sushipaikan ja kutsui minut sinne,
ja sitten Jassu tuli potkulaudalla videoimaan ikkunan takaa ja julkaisi kaiken Instagramissa!)
Öö eksyin sulkeiden sisään. Kuitenkin Ympyrätalon kohdalla namibialainen mies ilmoitti,
että olin tullut myöhässä, ja minulla kesti ehkä seuraavaan päivään tajuta,
että niin se tosiaan sanoi, mutta niin se ihan oikeasti sanoi.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Aloitan
uuden kappaleen, kun tässä tekstissä on muuten aika lyhyitä kappaleita, mutta
sanon kuitenkin tässä kappaleessa kaksi samaan mieheen liittyvää juttua, koska
kävin hänen kanssaan kaksilla treffeillä. ”Asias?!” tyttäreni joskus sanoi, kun
soitin hänelle eikä puheluni ilmeisesti ollut kovin toivottu. Niin, asiani oli,
1) että krokotiilit oikeasti syövät ihmisiä Afrikassa ja 2) tämä mies oli
minulle epäsopiva, koska hänellä oli tapana silittää myös sukat.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Oi! Nyt
minun on käytettävä kliseistä sanontaa! Näyttää kuin Jumala olisi maalannut
akvarelleilla! Siellä on jotain persikkasävyä myös, vaikka ei näin puhuta
akvarelleista, meikeistä pikemmin, ja minulla oli kuin olikin eilen oranssia
poskipunaa! Viisi huutomerkkiä! Ja onko edes mahdollista, että tuossa
pohjoiskoillisessa on myös häivähdys vihreää? No ainakin, jos se on
impressionistinen maalaus.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">En oikein
saanut ostettua parvekukkia tänä kesänä, koska orvokit olivat loppuneet torilta
27.5. ehkä jo klo 9.22. Mutta sitten Juunas osti minulle syntymäpäivälahjaksi
vaaleanpunaisen hortensian. Ajattelin, että ei tästä mitään tule, kun Juunas
oli pitänyt kukkaa kaksi päivää muovipussissa ja sitten kannellut sitä ympäri
kaupunkia, kukka näytti aivan nuutuneelta. Hän ojensi sen minulle
Sopranos-ravintolassa Eirassa. Söin jotain simpukkapastaa muistaakseni ja
ravintolassa oli nimensä vastainen sisustus, ettei olisi jotain maatuskoja
ollut? Mutta hortensia piristyi, kun annoin sille puoli litraa vettä. Niin se
on nyt tuolla parvekkeella.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Aijaijai,
nyt on jo ihan ekspressionistinen maalaus kyllä. Miksi oli niin, että kun olin
ala-asteella, niissä nappivesiväreissä oli: sinooperin ja karmiinin punainen,
preussin ja ultramariinin sininen, sitruunan ja kadmiumin keltainen? Kai
maailmassa silloinkin jo oli pinkki? <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Iik, siellä
on pinkin lisäksi vielä fluoripunaistakin! Menen kyllä ottamaan valokuvan. Auringonlaskuvalokuvat
ovat yleensä ihan paskoja, paitsi isäni Mari-serkun kuvat Maaningalta. Sitä aina
kuvittelee muuta, mutta kuvasta tulee taas kerran paska.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Kello on nyt
22:51. Tekee mieli mennä niin pitkälle, että kirjoittaisin sekunnitkin, mutta
en nyt kuitenkaan. Kuitenkin, aina kun menen terapiaan, eli maanantaisin ja torstaisin
(ellei terapeutti ole lomalla tai ellen itse ole esimerkiksi Beninissä, jonne
tosin en aio ainakaan kymmeneen vuoteen tai sitten ikinä mennä), istun erään
Kalevankadun porraskäytävän tasanteella kerroksessa 6.5, ja odotan, että kello
on 13.58.45, jolloin sitten nousen ylös ja kävelen sen puoli kerrosta portaita
voidakseni soittaa ovikelloa 13.59.00. Olen ajatellut, että minuutin voin olla
etuajassa, koska kylmänä vuodenaikana menee hetki siinäkin, että riisuu takin
ja asettaa sen naulakkoon, ja lisäksi terapeutti vasta tässä vaiheessa yleensä
ottaa esiin vihreän A4-muistiinpanovihkon (jossa on varmaankin ruutuja!), joskus
jopa vielä sulkee tietokoneen, eli hyvinkin kello on jo 14.00 kun olemme
asettuneet vastakkain nojatuoleihin (minkä väriset ne ovat? jouduin hetken
miettimään, mutta kyllä ne ovat tummanharmaat).<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Nyt tuolla
on selvästi jokin siveltimenliike muuttunut, erotan yhden terävämmän
huiskaisun, sellaisella karkealla siankarva-siveltimellä tehdyn. Mutta nuo
pienemmät töpötykset pitää tehdä jollain minkin- tai oravankarvalla. En näe
enää näppistä hyvin. Vaikka oikeastaan en juuri katso kirjoittaessa näppistä.
Kuitenkin, laitan valot.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Joskus
vieraat valittavat, että valot ovat liian kirkkaat. Eivät kovin monet, mutta ainakin
kaksi. Se johtuu siitä, että minä pidän valkoisesta valosta. En kauheasti
välitä jostain tunnelmavaloista, enkä varsinkaan kynttilöistä, koska en oikein
tykkää hämärästä, jota nämä taas edellyttävät. No voisin kyllä tykätä jostain
kynttiläillallisesta, mutta se meni kerran pilalle, kun yksi ”minä olen nero”
-tyyppinen poikaystävä räpsäisi valot päälle, koska on nähtävä mitä syö. Se
laittoi ihan hyvää ruokaa, halusi aina laittaa, ja kyllä se minulle sopi, mutta
samaan aikaan sillä oli sellainen mielipide, että minä en OSAA laittaa ruokaa.
No joskus se sitten krapulassa kerjäsi jotain munakasta. No enhän minä
tietenkään voinut, koska en OSAA. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Tässä on nyt
aika monta sellaista kohtaa, että minä sanoin jollekin miehelle jotakin ja se
on niin kuin hyvä juttu. Vaan en minä sille krotiilimiehelle tainnut mitään sanoa.
Mutta tänäänkin sanoin mielestäni hyvän jutun ex-langolle, siitä hauki-maalauksesta siis. Sompasaunassa sanoin,
että olen aloittelija, mutta se ei ollut miksikään hyväksi jutuksi tarkoitettu.
Tämä liittyi siihen, kun minulla oli saunahattu päässä ja joku mies oletti,
että se tarkoittaa, että osaan heittää erityisen hyvät löylyt. Ja se taisi olla
eilen, kun sanoin Kalle Turakka-Purhoselle Facebookissa, että kauppalista on
taidetta, mutta veroilmoitus ei. <o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNJlahVwaQYEvKLeuPi_ZxZc_NRg-SrUvc0FWG5HLncRmi879ho5ZLg5ka2urQ7fYUzXw6upo2H8oULxnJotZWrZ4_OzMedr5dhYOYzsqrYScaL5rroiQXkqzYSWPBUAb7-0kmQh584Mw_RxGYxbTa6QuloL7DoTl18GBXBzHWpITvjb7mpegxBRnRJ0c7/s640/nassut2.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: inherit;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="480" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNJlahVwaQYEvKLeuPi_ZxZc_NRg-SrUvc0FWG5HLncRmi879ho5ZLg5ka2urQ7fYUzXw6upo2H8oULxnJotZWrZ4_OzMedr5dhYOYzsqrYScaL5rroiQXkqzYSWPBUAb7-0kmQh584Mw_RxGYxbTa6QuloL7DoTl18GBXBzHWpITvjb7mpegxBRnRJ0c7/w300-h400/nassut2.jpg" width="300" /></span></a></div><p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Mutta juu,
nyt katosivat pinkit sävyt ja voisi tuon taivaan niillä ala-asteen napeillakin
maalata. Enkä yhtään ymmärrä, miksi löin yhtä poikaa kakkosluokalla välitunnilla
turpaan. Miksi helvetissä? Ei sellainen kuulunut yhtään tapoihini. Mutta aivan
varmasti silti löin. Taisi vielä tulla verta nenästä. Luokallani oli sellaiset
vaaleatukkaiset identtiset kaksoset, Jari ja Matti, jotka olivat muuttaneet
jostain Peräseinäjoelta. En muista löinkö Jaria vai Mattia. Ja en kai nyt vaan
lyönyt toista turpaan ainoastaan siksi että se oli Peräseinäjoelta? En nimittäin
muista, että Jari tai Matti olisi edes tehnyt minulle mitään, eli mitään
puolustusta ei ole. Ja luultavasti se paikkakunta ei edes ollut Peräseinäjoki.
No olikohan se sitten Laihia? Saako silloin vetää turpaan?</span></p><p></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">No
ala-asteesta tulee tietenkin mieleeni se, kun kutosluokalla kiipesin erään
kaverini kanssa Alkon katolle (niin, ettepä voi mihinkään Kampin tai Triplan Alkon
katolle kiivetä, teinit) ja huutelimme sieltä sitten ihmisille: ”Jaa jaa,
viinakauppaan ollaan menossa!” Tällä oli niin kauaskantoiset seuraukset, että
minulta jäi stipendi saamatta, vaikka olin ”lahjakas runonlausuja”, kuten
luokanvalvojani myöhemmin selitti, ”ei voi antaa stipendiä sellaiselle, joka
viinakaupan katolta huutelee”. Mutta se mielistelevä Tuuli oli muutenkin
luokanvalvojan suosikki.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Ja Alkosta
ja teineistä. Kerran sain poliisilta puhelun koskien sitä, että teinit olivat antaneet
”alan miehelle” rahaa, jotta tämä olisi tuonut heille jotain mitä lie moskaa
teinit joivat vuonna 2014. Kuitenkin ”kansalainen” oli ilmoittanut asiasta
poliisille. Sitten vielä se ”alan mies” oli vissiin tehnyt oharit ja koska
poliisi soitti mutsille, teini joutui Hesarilta kotiin häpeämään eli
seikkailujen ilta oli menetetty. Voi voi. Eikä tämä ollut edes ainoa kerta, kun
teini menetti alkoholijuomat. Kerran poliisi soitti Alppilan puistossa. Siellä
oli kaadettu teinien kaljat maahan. Ja taas piti kipittää kotiarestiin!<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Ja nyt on
Jumala lopettanut maalaushommat ja ehtinyt leikata paperisiluetteja, kun
silmäni vältti. Siellä on katot ja savupiiput ja joku jalava tai mikä tuo pihapuu
nyt onkaan. Eikö noita mustasta kartongista yleensä leikata? Taisi se tuon
taivaan kuitenkin laveerata, kun mustan rajan lähellä on tuollaista vähän kellervää
ja ylhäällä sitten, mitä tuo on, onko se sitä preussin sinistä? <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><br /></p>Maaria Batshevahttp://www.blogger.com/profile/10462642052611804333noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-4222544731133697566.post-81531434960997759972023-07-11T22:21:00.002+03:002023-07-11T23:04:16.334+03:00Trigger warning<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEh9ws2X3ECzHYd0izf1LORSnQ6Z4PJVQuAKzgVmGdeJ0iMpTkNDEx7ESG1xTUbOm6JQixJKdjVpWe-_RUXUdBanknRfTcBqOjzJNO8jRct5Aaf_xMmy_L-2j2pKQuCQd0ImfuGWf6VVzFexWBluml7gB60n-TADHAmmi65kOWjyBPIKF-mkuvNYnC30_XI9" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="3088" data-original-width="2316" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEh9ws2X3ECzHYd0izf1LORSnQ6Z4PJVQuAKzgVmGdeJ0iMpTkNDEx7ESG1xTUbOm6JQixJKdjVpWe-_RUXUdBanknRfTcBqOjzJNO8jRct5Aaf_xMmy_L-2j2pKQuCQd0ImfuGWf6VVzFexWBluml7gB60n-TADHAmmi65kOWjyBPIKF-mkuvNYnC30_XI9=w300-h400" width="300" /></a></div><br /></div><br /><p></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Heinäkuuni
on mennyt niin, että viikon verran keskityin kokonaisvaltaisesti saunomiseen. Löysin
oman rantasaunan, Sompasaunan, parin kilometrin päästä kodistani. Sompiksen
ainoa huono puoli on, että en ollut älynnyt käydä siellä aiemmin! Olen haaskannut elämästäni satoja päiviä käymättä Sompasaunassa! Joten nyt on otettava
vahinkoa takaisin ja parhaina päivinä olen ollut Sompiksessa kuusi tai
kahdeksan tuntia. Tiedätkö, mitä onni on? kysyin Juunakselta, kun uimme meressä
Sompasaunan edustalla. ”No?” Juunas kysyi. Sukelsin hetkeksi pinnan alle,
pulahdin ylös, ja vastasin. ”tätä”. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Supersaunomisen
jälkeen vaivuin syviin mietteisiin. Se on ehkä merkki siitä, että kohta olisi
aika ottaa esiin Käsikirjoitus. Miettimäni aiheet liittyvät kässärin
aiheeseen. En ole kuitenkaan varma, olenko valmis kohtaaman oman tekstini. Kirjoitin
kässäriä keväällä kuukauden verran, maanisesti. Yli kolme vuotta olin ajatellut
romaanin kirjoittamista, ja olin kyllä tehnyt joitain muistiinpanojakin sitä
varten, mutta en ollut osannut edetä enempää. Nyt, maaliskuussa, keksin kirjalle
uudenlaisen rakenteen, ja oivalluksesta seurasi, että kirjoitin jokaisen
liikenevän hetken. Olin menossa moneen suuntaan, mutta kirjoitin bussissa muistivihkoon,
sanelin kadulla kännykkään, ja aina kotiin päästyäni avasin heti tietokoneen.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Kirjoitin vimmaisesti
noin neljä viikkoa. Mutta kävi niin, että jouduin kirjoittamani takia tolaltani
ja minun oli pakko laittaa teksti syrjään. Pääsiäisestä äitienpäivään voin
hirvittävän huonosti. Minua ainoastaan ahdisti. Piirsin kotona surullisia
kukkia. Tokenin kuitenkin ja touko- kesäkuussa maalasin työhuoneella pinkki-punaisella
skaalalla, pyöräilin pitkiä matkoja ja uin maa-uimaloissa. Valo sai minut riehakkaaksi
ja tunsin syvää mielihyvää, kun jalkalihakseni työskentelivät ja sykkeeni
kiihtyi, kun poljin mäkeä Villa Kiven paikkeilla Töölönlahdella, tai kun
aurinko paistoi Kalasataman tornien vieressä, kun illalla ajoin töistä kotiin. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Kuten
sanoin, olen juuri nyt syvissä mietteissä tai diipeissä keloissa, if you want. Monet
miettimäni aiheet ovat surullisia ja synkkiä, mutta, mielenkiintoista kyllä, ajattelen
niitä nyt ilman, että tuntisin samaan aikaan suuria tunteita. En minä
iloinenkaan ole, mutta nämä asiat eivät ahdista minua juuri nyt, niin rankkoja
kuin ovatkin.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Tämän
kirjoittaminen on ehkä romaanin kirjoittamisen välttelyä. Blogikirjoituksen
tarkoitus on usein saada jonkinlainen nätti paketti sen hetkisistä ajatuksista.
Mutta ajattelemani aiheet eivät ole nättejä ja toisekseen ajatukseni ovat vain
jotain keskeneräistä hapuilua. Miten siis edistyisin niitten ajattelemisessa? Kokeilen
kirjoittaa raakileista listan tai jonkun hemmetin synopsiksen. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Tällaisia
ajattelen:<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Itsemurha,
viimeisenä, ainoana, pakollisena vaihtoehtona. Paljon puhutaan siitä, että
itsemurhia pitäisi estää. Tietenkin pitäisi. Mutta perimmiltään, voiko? Psykiatrista
hoitoa pitäisi saada, kun sitä tarvitsee. Apu voi auttaa. MUTTA. Olen tullut
siihen tulokseen, että monia itsemurhia ei kerta kaikkiaan voi estää. Ei edes
silloin, kun kaikki optimaalinen ”apu” on saatavilla, koska apu ei vain aina
auta, vaikka niin haluaisimme uskoa. Joillakin ihmisillä itsetuhoisuus on niin
syvällä, että vaikka estettäisiin viisi kertaa, he tekevät itsemurhan
kuudennella kerralla. Jotkut sairaudet ovat niin sietämättömiä, jotkut tuskat
niin syviä. Ihmisen näkökenttä kapenee, toivolle ei enää ole tilaa. Siinä ei
auta, vaikka kuka sanoisi mitä. Lääke ei auta, suljettu osasto ei auta,
saatanan päiväsuunnitelma ei auta. Itsemurha auttaa, tämä ihminen ajattelee. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Itsemurha
lohtua ja toivoa tuovana ajatuksena. Katsoin dokumenttia, jossa Miki Liukkonen
haastatteli Mercedes Bentsoa eli Linda-Maria Ranista. Linda-Maria sanoi jotenkin niin,
että on helpottavaa ajatella, että on sellainenkin vaihtoehto kuin itsemurha. (Hänellä
oli kaksi muutakin vaihtoehtoa: huumeet ja tappaminen, mutta en nyt lähde näitä
pohtimaan, kun olen ihan vailla tarttumapintaa). En kuullut tätä ajatusta ensimmäistä
kertaa. Useat ihmiset, joilla on psyyken sairauksia ajattelevat näin: valitsen,
että kestän tämän päivän, koska huomenna voin valita toisin. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Ikioma
itsemurha. En tiedä, kuinka paljon ihmiset yleensä ajattelevat itsemurhaa,
koska tällaisesta aiheesta ei ihan noin kivasti tuttavien kesken jutustella. Muistan
kuitenkin jostain lukeneeni/kuulleeni, että joka ikisellä se kävisi ainakin
mielessä. Arkipuheessa kuulee joskus sanontoja ranteiden auki vetämisestä tai jojoon
hyppäämisestä. Omassa tuttavapiirissäni tällaisten asioiden pohtiminen ei ole
yhtään harvinaista, mutta se johtuu osin siitä, että muutamat ystävyyteni ovat
psykiatrisessa sairaalassa syntyneitä. Yksi ystäväni on ollut koomassa monta
päivää itsemurhayrityksen jälkeen, mutta huomaan nyt, että en ole koskaan puhunut
tästä asiasta hänen kanssaan juuri mitään, en tohtinut tai uskaltanut kysyä.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Syyllisyys
siitä, että en tehnyt itsemurhaa. En jaksa nyt muistaa enkä tarkistaa
prosentteja tai kertoimia, mutta minulla on ollut (reaktiivinen psykoosi) ja on
(kaksisuuntainen mielialahäiriö ja posttraumaattinen stressihäiriö) diagnooseja
jotka nostavat itsemurhan todennäköisyyttä kovasti. Näin ollen on tavallaan
väärin, että minä olen (ainakin tähän saakka) selvinnyt hengissä. Joka kerta,
kun kuulen mielenterveysongelmista kärsineen ihmisen päätyneen itsemurhaan,
mietin: miksi hän, miksi en minä? Miksi minä pääsin osastolle pahassa paikassa,
mutta tuo ihminen ei päässyt? Miksi hänen ahdistuksensa kasvoi sietämättömäksi,
mutta minun hellitti?<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Ylpeys
siitä, että en tehnyt itsemurhaa. Tämä on varmaankin harhaista ajattelua, mutta
elämän ja kuoleman kysymyksissä sellainen (ehkä?) sallittakoon. Minä kuvittelen
usein olevani jonkinlainen supersankari, tai no sankari ainakin. Tämä ei
varsinaisesti tarkoita, että kuvittelisin olevani parempi kuin muut ihmiset,
mutta voi olla, että sittenkin kuvittelen. Ajattelen nimittäin jotenkin niin,
että selviytymiseni ja pärjäämiseni on isoksi osaksi omaa ansiotani. Korjaan:
olen saanut todella paljon apua muilta ihmisiltä ja olen tästä erittäin
kiitollinen! Mutta. Lasken omaksi ansiokseni sen, että olen esim. laittanut
elämälleni tiukat rutiinit ja pääosin onnistun noudattamaan niitä. On
mahdollista, että perfektionisti-luonteenpiirteeni auttaa tätä kautta minua
pysymään elossa. Rutiineistani tärkein, ja oikeastaan ainoa, jota loppupeleissä
(voi vittu mikä sana!) kunnolla noudatan, on liikunnan harrastaminen. Valvon öitä,
syön huonosti, juon turhan monta siideriä, mutta sitten taas menen uimaan ja
pyöräilemään ja kävelemään (ehkä jopa juoksemaan) ja mikä parasta: nostelemaan
ja heittelemään pienempiä ihmisiä (eli cheerleadingiin). Minulla on myös
sääntö, että joka päivä pitää mennä ulos, mikä vähimmillään voi olla roskien
vienti tai lähikaupassa käynti, mutta enempi parempi, tietenkin. (Muistaakseni
en kuitenkaan sunnuntaina käynyt yhtään missään.)<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Psyykkiset
sairaudet -vitutus. Sanoin vastikään masennuksesta kärsivälle ystävälleni: ”No
onko siitä hyötyä, että kotona lymyilee?” Tämä on ehkä vähän pahasti sanottu. Olin
useamman kerran yrittänyt houkutella tätä ystävää eri juttuihin ja kysynyt
myös, olisiko juttu, jota hän haluaisi tehdä yhdessä. Minua suututti, että hän
jumittaa himassa eikä lähde minun erinomaisessa seurassani parantamaan itseään!
Enhän minä tietenkään voi toista parantaa, mutta perkele, lähde ulos tai et
ainakaan parannu! Tunnen myös ihmisiä, joilla on jokin addiktio. Ja minua vituttaa
ihan huolella, kun tämä ihminen valittaa oman addiktionsa haittaavista piirteistä
ilman että kuitenkaan haluaisi muuttaa omaa toimintaansa. Että haaskaa siinä
sitten elämääsi saatana! No onhan se nyt paskaa katsoa! Sanoinko rumasti? En silti
käske näitä ihmisiä helvettiin elämästäni. Piripäälle sanoin moido, kun se tuli
sekopäissään tapaamaan minua, mutta jos jättää sen amfetamiinin ottamatta,
tapaan mielelläni.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Entäpä
sitten: Miten kuolen, milloin kuolen, toivottavasti en kohta kuole. Ajattelin ennen
oman kuolemani klassisena kuolinvuodekohtauksena. Olen vakavasti sairas, ja
lähdön hetkellä tyttäreni pitää kädestäni kiinni. Näinhän ei nyt voi olla.
Jotenkin tyttären kuoleman jälkeen oma kuolemanpelkoni väheni. Mutta sitten
taas, kun elämänhaluni alkoi kasvaa, myös kuolemanpelko tai ainakin toive, että
en vielä, edes pitkään aikaan, kuitenkaan kuolisi, kasvoi. Jos osaisin ajatella
uskonnollisesti, voisin ajatella, että kiva, sitten kuoleman jälkeen taas näen
tyttäreni ja muut ”toisella puolella olevat” rakkaat. Olisi hiton kiva ajatella
näin! Näkisin sen lehmänkin, jota lapsena niin kovin surin! Toivon kyllä, että
eläisin vanhaksi, että olisin sellainen kiltti mummo, jonka turvaan muut
tulevat, mutta joka kuitenkin trollaa Jodelissa ja pöllii huulipunaa Stokkalta.
<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span><span style="font-family: inherit;">No mutta
semmoinen nätti paketti tuli. En viitsi kirjoittaa siitä, että näistä kaikista
nousi jonkinlainen halu auttaa muita ihmisiä, koska en juuri nyt keksi mitään
konkreettisia tapoja tähän, joten käytännössä jauhaisin vain tekopyhää paskaa.
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><o:p></o:p></span></span></p>Maaria Batshevahttp://www.blogger.com/profile/10462642052611804333noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-4222544731133697566.post-46403486300306846552022-11-09T21:46:00.003+02:002022-11-09T22:46:55.652+02:00Feeniks, keuhkoissani tuhkaa<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOwaXaTChNfzQysKh69rN0tTL5YstksmMsX0i97qZwL_kQzVY9qVBQ-yCxt0u0w7nhiP4Gvsgy4YBrUBkOGVzmN6nGOZDTuXry9JZLSrAJaNp1MEyUpHIIt3U5rJYxqETrO90KcnSjnpqQNOhraLoF5OQ2qpXm2Cv9xXMvDEoaTBmH-4BVGImLp7zS2Q/s3264/IMG_20221105_151435.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3264" data-original-width="2448" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOwaXaTChNfzQysKh69rN0tTL5YstksmMsX0i97qZwL_kQzVY9qVBQ-yCxt0u0w7nhiP4Gvsgy4YBrUBkOGVzmN6nGOZDTuXry9JZLSrAJaNp1MEyUpHIIt3U5rJYxqETrO90KcnSjnpqQNOhraLoF5OQ2qpXm2Cv9xXMvDEoaTBmH-4BVGImLp7zS2Q/w300-h400/IMG_20221105_151435.jpg" width="300" /></a></div><i>Serkut lähettivät minulle kukkia Martan muistoksi pyhäinpäivänä. Kaunis kimppu lohduttaa.</i><p></p><p class="MsoNoSpacing">Kirjoitan tänään hädän partaalta ja itkun keskeltä. Kolme
vuotta sitten istuin ambulanssissa itsemurhavaaran vuoksi. Ja muistan sen nyt
liian hyvin. Muutamaa päivää aiemmin olin löytänyt Martan kuolleena
huoneestaan. Nyt ystäväni oli soittanut minulle apua, koska olin puhelimessa
kertonut pelkääväni lääkkeitä. Muistan, kuinka istuin sohvalla ja asunnossa oli
kaksi polttavaa pistettä: liinavaatekaappi oikealla ja lääkekaappi keittiössä
takavasemmalla. Kaappien ovet pitäisi avata. Lääkkeet pitäisi ottaa
pakkauksistaan ja nielaista yksi kerrallaan. Siellä ovien takana lääkkeet
käskivät. Peloissani istuin sohvaan liimautuneena. Olin hirvittävän hauras ja
epätoivoinen. Ystäväni ja sukulaiseni olivat huolehtineet minusta kellon ympäri,
mutta nyt tätini oli lähtenyt tunniksi pois. Alle puolessa tunnissa romahdin,
ja lääkkeet vetivät puoleensa kuin magneetti. Sain kuitenkin soitettua
ystävälleni. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span></p>
<p class="MsoNoSpacing">Minä ymmärsin pyytää apua, mutta Martta ei ymmärtänyt. Emme
tiedä, mihin aikaan hän kuoli. Luulisin, että aamuyön tunteina. Miksi hän ei
tullut herättämään äitiä?</p>
<p class="MsoNoSpacing">Minä keitin kahvia tavalliseen tapaan, ihmettelin vain,
miksi Martta ei ollut vielä herännyt, sillä kello oli jo kaksitoista. Ei Martta
enää herännyt. Tunnustelin sykettä ja kiireesti etsin puhelimen. Hetken luulin,
että soittaminen auttaa, totta kai, kun näin reippaasti soitan, sitten ambulanssi
auttaa, enkö vain voikin hänet elvyttää, ja kohta tytär taas hengittää ja syke
palautuu. Mutta tajusin jo ennen kuin ambulanssi tuli. Minun tyttäreni oli
kuollut.</p>
<p class="MsoNoSpacing">Tyttären löytäminen kuolleena on elämäni suurin trauma.
Elin tuota traumaa joka hetki ainakin kymmenen kuukautta. Minulla ei ole juuri
tekstejä tuolta ajalta, vaikka yleensä kirjoitan päiväkirjamerkintöjä melkein
joka päivä. Olen ollut mykkä. Ei väliä, mitä tein. Uidessa näin kuolleen
tyttären uima-altaassa edessäni. Kerran laskin sata, kaksi, kolme, neljä viisi,
kuusi, seitsemän, kahdeksan sataa; yhdeksännellä sadalla metrillä näky hetkeksi
katosi, sitten pääsin tonniin ja porealtaassa näky palasi. Vajaa kymmenen sivua
olen kirjoittanut pieninä tuokioina, yleensä kirjoitin humalassa puhelimen
muistiinpanoihin ja lähes jokainen teksti kuvaa tuota traumaa.</p>
<p class="MsoNoSpacing">Syyskuussa 2020 olen aloittanut paljettikantisen päiväkirjan.
Olin X:n kanssa Citymarketissa ja näin nätin pikkutyttömäisen kirjan, jonka
kannessa luki Think happy. Se muistutti minua pienestä reippaasta Martasta. Meillä
oli Martan isän kanssa tapana päättömästi käydä erilaisissa isoissa kaupoissa ja
ostoskeskuksissa katselemassa ja ostelemassa milloin mitäkin. Kävimme Ikeassa,
Tokmannilla, Stadiumissa, Adidas Outletissa, Rustassa, Verkkokaupassa. Vantaalla,
Espoossa, Tuusulassa, Keravalla, Itiksessä, Redissä, Triplassa, Hertsikassa. Retket
ja ostelu olivat pieniä stoppeja suruun ja saimme tukea toisistamme. Ostimme
koneita, keittiöpyyhkeitä, urheiluvälineitä, energiajuomaa, palapelejä,
kosmetiikkaa, sukkia, hiustarvikkeita, hautakynttilöitä ja kukkasia. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Luin paljettikirjan nyt läpi. Olen tehnyt
merkintöjä mm. siitä, miten olen minäkin yönä nukkunut. Usein nukuin huonosti. Jossain
kohti totean, että en ole pystynyt moneen kuukauteen edes kirjoittamaan Martan
nimeä.</p>
<p class="MsoNoSpacing">Vaikka muistan ambulanssin ja lääkkeiden pakottavan
voiman, ja tunnen intensiivisen epätoivon, haluan korostaa, että en ole
tekemässä itselleni mitään. En tehnyt silloin enkä tee nyt. Lupaan pyytää apua,
jos paha tilanne tulee.</p>
<p class="MsoNoSpacing">Olin sairaalassa melkein kuukauden. En kertaakaan pukenut
päivävaatteita. Minulla oli pitkä raidallinen yöpaita, sininen tai valkoinen,
ja pitkä sininen villatakki sekä eripariset villasukat, joista vaaleanpunainen
oli Martan. Vieraita kävi paljon. Olin uupunut. Saatoin maata sängyssä ja
vieras piti kädestäni kiinni. Minulla on ihmisiä, jotka auttavat ja välittävät.
Sain kukkia, ristikoita, vartalovoidetta, currykanaa ja oranssit villasukkalangat.
Lienenkö sitten vähän materialisti, mutta tällaiset konkreettiset asiat ovat
minulle todisteita välittämisestä ja siksi hyvin tärkeitä. Mitä elämässäni oli?
Ei mitään. Mutta silti katselin kukkia ja ajattelin, että ne ovat kauniita.
Miten ihana ele Martan Phoenix-joukkueelta ostaa minulle valkoinen kimppu,
jossa oli ruusuja ja liljoja!</p>
<p class="MsoNoSpacing">Keskustelin kokeneen Harri-nimisen hoitajan kanssa. Harri
sai minut vakuuttuneeksi siitä, että Martan kuolema ei ollut minun syyni.
Syyllisyys on ensimmäinen asia, joka tulee itsemurhan tehneen omaisen ja
läheisen mieleen. Oli niin monta juttua, joitten takia se olisi voinut olla
minun syyni! Että en jaksanut lähteä uimaan, kun Martta viimeisenä päivänä
neljän maissa pyysi. Sanoin, että olisit kysynyt aiemmin, nyt en enää jaksa, mennään
toisena päivänä, tietämättä, että mahdollisuus oli viimeinen. Ehkä Martta olisi
piristynyt, jos olisin lähtenyt hänen kanssaan uimaan. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Kun viimeisinä päivinä puhuttiin Martan
tulevaisuudensuunnitelmista, ajattelin mielessäni ”kyllä sä oot hyvä tyttö”.
Miksi en sanonut sitä ääneen? Syyllisyys oli valtava eikä se täysin tule
koskaan poistumaan. Näitä asioita voi pohtia loputtomiin. Kukaan ei voi tietää,
miksi Martta teki itsemurhan. Silti uskoin Harria, joka sanoi, että se ei ollut
minun syyni. Harri sanoi viimeisissä keskusteluissa myös vaikean kommentin.
Että pitäisi hyväksyä itsemurhan tekijän valinta, että se oli hänen tahtonsa. Tämä
on vaikea kysymys, sillä käsittääkseni Martan mieli oli sairauden sumentama. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span></p>
<p class="MsoNoSpacing">Tänään ratikassa Vallilan kirjaston kohdalla ajattelin,
että haluaisin kirjoittaa blogia. En vain tiennyt, miten kirjoittaisin. Halusin kovasti kirjoittaa, sillä kirjoittaminen on elossa olemista. Blogi on myös kommunikointia, ja siitä saamani palaute on minulle tärkeää. Usein tarinat
kirjoitetaan onnellisuuden kautta, vaikeuksien voittamisen tarinoina. Minäkin
kirjoitin kesällä hyvissä voimissa. Olen kertonut selvinneeni Martan
kuolemasta. Mutta toipuminen on eri asia kuin selviäminen. Tällä hetkellä en
ole se ihminen, joka juoksee kymmenen kilometriä tuosta vain ja monituiset
kerrat pyöräilee kaksikymmentä. Olen sellainen ihminen, joka pysyi sängyssä
koko eilisen päivän. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span></p>
<p class="MsoNoSpacing">Olen ajatellut, että voisin ottaa Martan muistoksi tatuoinnin.
Joskus kirjoitin käteeni Martan nimen malliksi. Siinä olisi lisäksi voinut olla
sydän tai kukkia. Minulle tuli kuitenkin sellainen olo, että nimen jatkuva
näkeminen saattaisi muistuttaa surusta liikaa. Sitten viime kesänä mieleeni
tuli feeniks. Feeniks-lintu kuvaisi selviämistä ja tietenkin Phoenix on Martan
cheer-joukkue. Martan ystävä sitten kertoi, että Marttakin olisi halunnut
feeniks-tatskan ja Hailey oli jopa piirrellyt lintujen kuvia Martan käteen. Googlasin
tällaisia tatskoja ja löysin yhden mieleisen. En kuitenkaan vielä ollut valmis.
Kesällä olin näkevinäni uusien siipien kiiltelevän, mutta tänään hengitän
tuhkaa. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><br /></p>Maaria Batshevahttp://www.blogger.com/profile/10462642052611804333noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-4222544731133697566.post-1484171741331178472022-10-23T13:24:00.001+03:002022-10-23T22:05:00.873+03:00Oranssin maalauksen aika<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMOhtwbnR-mU9ByjzP72R1Q0aG_CGesTKQwdKw-GS6GaG96b5ocM7S8rdhMtWeR2WCFEizXmZImjL2CaBtXE8Ez70mYSLEeVBCv89pEL39MGKLMLrrleQJG64iifJ6X2rvHW7shU_AaEZHXYk_urAb9hNnRk7kv2noyCSzGSv0USEYBgo8gbw-1lWf5g/s3264/goldenspiritkotona.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3264" data-original-width="2448" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMOhtwbnR-mU9ByjzP72R1Q0aG_CGesTKQwdKw-GS6GaG96b5ocM7S8rdhMtWeR2WCFEizXmZImjL2CaBtXE8Ez70mYSLEeVBCv89pEL39MGKLMLrrleQJG64iifJ6X2rvHW7shU_AaEZHXYk_urAb9hNnRk7kv2noyCSzGSv0USEYBgo8gbw-1lWf5g/w300-h400/goldenspiritkotona.jpg" width="300" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhgfKjRkzKyNz_NAaFmOa55dvhhxdwLxch05-97xNVIl6ZnuVkbGBLap1y1m9bO-ZPILTU3HplW01MHRCeakN-72-zEDUGoGYd0QGaRtXFbWiNPimbx5OH7mbv90LUp8N87sL2n8J4hlh741aUNGfdz60LCnUfkrMLTsZC-8PYWz4ekREXI_4vv_NYwww/s1600/Martankaa_avajaisis.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhgfKjRkzKyNz_NAaFmOa55dvhhxdwLxch05-97xNVIl6ZnuVkbGBLap1y1m9bO-ZPILTU3HplW01MHRCeakN-72-zEDUGoGYd0QGaRtXFbWiNPimbx5OH7mbv90LUp8N87sL2n8J4hlh741aUNGfdz60LCnUfkrMLTsZC-8PYWz4ekREXI_4vv_NYwww/w300-h400/Martankaa_avajaisis.JPG" width="300" /></a></div><i>Maalaus Golden Spirit tänään kotona ja avajaisissa vuonna 2017 (kuva Timo Korhonen) </i><br /><p>Hesarissa oli muutama päivä sitten artikkeli ajasta ja
suhteellisuusteoriasta. Kuinka joidenkin tieteilijöiden mielestä aika on vain
illuusio, jota ilman emme pystyisi hahmottamaan todellisuutta. Tämä ajatus on
hankala hahmottaa, mutta pystyn tavoittamaan siitä jotain. Vaikka nyt, kun
katson maalaustani Golden Spirit, jonka siirsin pikkuhuoneesta olohuoneeseen,
läsnä on monta hetkeä yhtä aikaa.</p><p class="MsoNoSpacing"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNoSpacing">Oranssi on mielestäni yksi parhaista väreistä, siinä on
aurinkoa, lämpöä, liikettä ja energiaa; se on piristävä ja vahva väri. Jotenkin
hienosti tuo maalaus nyt kipinöi ja säkenöi, kun katson sitä. Siinä on tulen
tanssi ja auringon kuuma helotus. Sivellin on liikkunut ryhdikkäästi kankaalla
ja kiiltoa on juuri sopivasti.</p><p class="MsoNoSpacing"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNoSpacing">On ne tunnit ateljeessa, kun maalasin teosta. Muistan sen
hyvän leveän pensselin, jota olen käyttänyt (mihin se muuten on joutunut? Oli
tosi hieno ja kallis!) Muistan innon ja himoni keltaisiin ja oransseihin
väreihin. Oli talvi, mutta ateljeessani oli erinomainen valaistus ja
työskennellessä vuodenaika unohtui. Muistan illan työhuoneella, kun kollegani
Pasin kanssa valitsimme teoksia Galleria Katariinan näyttelyyn. Pasi on ollut
läheinen ystäväni Ilkan kuoleman jälkeen ja meillä on aina ollut hyvät
keskustelut taiteesta ja elämästä. Mutta kuulepas Pasi, vieläkään et ole
hakenut sinulle kuuluvaa maalausta samasta Golden Spirit -sarjasta!</p><p class="MsoNoSpacing"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNoSpacing">Muistan, kuinka teimme ripustusta kollegani Empun kanssa,
ja kävimme välillä pizzalla Kampissa. Empulla oli hyvä näkemys, ja saimme
naulat oikeille paikoille. Empun kautta taulu vie myös Romanian
taiteilijasymposiumiin, joka oli hieno kokemus kesällä 2015. Olin masentunut ja
arka, tein hyvin yksinkertaisia puuväripiirustuksia hitaaseen tahtiin. Mutta
lampi, jonka rannalla työskentelin, oli rauhoittavan kaunis. Huoneessani oli
keltaiset seinät ja suihku ja vessapaperiteline hajosivat. Pohjoismaiset ja
romanialaiset kollegat olivat kivoja ja paikallinen viina palinka vahvaa, joten
meillä oli erinomainen viikko. Romanian keikka vaikutti myös taiteilijaryhmä
OOO:n perustamiseen.</p><p class="MsoNoSpacing"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNoSpacing">Muistan avajaishumun, ison ilon kirjasta ja näyttelystä. Tarjolla
oli marenkia ja ”pillereitä” (jotain pastilleja ne olivat) värikkäissä
lääkekupeissa, joita olin kerännyt sairaalasta; muutkin potilaat antoivat
kipponsa mielellään taidemateriaaliksi. Ja nyt kun tämän muistan, läsnä on
sekin hetki, kun ilkeä sairaanhoitaja, jota kutsuimme Ei-Hannaksi hänen oikean
Johanna-nimensä sijaan, vihaisesti kielsi minua ottamasta keltaista lääkekuppia mukaan
huoneeseeni, koska se oli roska. (Niin ja sellainenkin tapahtui, että maniassa pöllin
kaikki osaston siniset Teema-mukit kaappiini ja kuljetin ne päivälomalla kotiin,
kiedottuna vaaleanpunaisiin pyjamahousuihin. Hihittelin itsekseni, kun tämä
sama ilkeä hoitaja kyseli kuppien perään. Häpesin asiaa myöhemmin, mutta en
kehdannut palauttamaankaan mennä. Möin kuluneet kupit parilla eurolla
Facebook-kirpparilla. Ja on minulla vieläkin työhousuina vaaleanpunaisia
pyjamahousuja ja työkenkinä sairaalan kusiluikkarit.) Loppuillasta, kun kuohari
ja valkkari loppui, oli pakko juoda punkkua, joten mekkooni tuli tahra. Entinen
anoppini lupasi taikoa tahran pois.</p><p class="MsoNoSpacing"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNoSpacing">Muistan, kuinka galleriassa tehtiin haastatteluja. Miksi
Ilta-Sanomien toimittaja halusi kirjoittaa, että Maaria elää tavallista
yksinhuoltajan arkea eikä suostunut muutosehdotukseeni: ”Maaria elää mukavaa
sinkkuäidin elämää”? Muistan paljon kirjaan liittyviä kivoja asioita. Olihan
sekin jännää, kun Hesarin kulttuuritoimituksesta soitettiin, kuinka kirja oli
valittu palkintoehdokkaaksi. Hesarin juhlissa tutustuin muihin
esikoiskirjailijoihin. </p><p class="MsoNoSpacing"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNoSpacing">Paras juttu kuitenkin on, että muistan Martan, joka oli
ylpeä äidistään. Minä olin omassa huoneessani, Martta viereisessä huoneessa
omassaan, kun sain puhelimeen viestin ”Sun kirja on erinomainen”. Meillä oli
hassu tapa viestitellä ja soitella viereiseen huoneeseen, kun ei jaksanut
huutaa eikä nousta sanomaan. Vaikka että laita kahvia, herään kohta.</p><p class="MsoNoSpacing"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNoSpacing">Martan kuolinpäivä lähestyy, ja monena päivänä olen ollut
vaikeissa oloissa pelkästään siksi, että sää ja valo on samanlainen kuin tuona
päivänä. Aurinko paistaa matalalta ja takapihalle heittyy varjot. Kesällä oli
helpompaa. Oli lehdet puissa, yltäkylläinen valo ja pursuileva kukkeus. Nyt on
alastonta ja kaikki tulee niin lähelle. Asunnossani on ambulanssihenkilökuntaa,
poliiseja, hautaustoimiston työntekijöitä ja kriisityöntekijöitä. Tässä samalla
paikalla minä istun sohvalla ja tärisen, mustissa verkkareissa, pinkki pipo
päässä. Kriisityöntekijä kehottaa juomaan vettä ja kysyy, saako koskettaa.</p><p class="MsoNoSpacing"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNoSpacing">Silloin maalaus ei ollut tässä. Muutin asioita kodissa,
että olisi helpompaa. Ostin uusia lamppuja ja tekstiileitä. Maalaus ei ole
nähnyt ambulanssimiehiä, siihen ei liity mitään pahaa eikä synkkää muistoa niin
kuin orkideoihin ja turkoosiin verhoon liittyy. Kun katson maalausta, jaksan
paremmin, niin toivon. Luotan, että siinä on kannattelevaa voimaa. On kulunut
kohta kolme vuotta, mutta suru on valtava. Minä pärjään, mutta silti olen
välillä musertua sen alle. Mikä voisi olla kallisarvoisempaa kuin oma lapsi?</p><p class="MsoNoSpacing"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><o:p> </o:p>Taulu muistuttaa minua iloisesta ja reippaasta Martasta,
joka oli yhtä energinen kuin oranssi väri. Se kertoo rakkaudesta, joka on
suuri, jopa suurempi kuin kuolema. Marttaa ei enää ole, mutta silti tuossa
taulussa on jotain Martasta ja Martan pirskahtelevasta luonteesta, siinä on
jotain meidän kahden erityisestä yhteydestä, jota pystyn ihmeellisesti juuri
nyt kokemaan. Tänään aika on suhteellinen ja armollinen tällä tavalla.</p><p class="MsoNoSpacing"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><br /></p>Maaria Batshevahttp://www.blogger.com/profile/10462642052611804333noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4222544731133697566.post-88447866216577930912022-10-15T18:08:00.001+03:002022-10-15T18:35:59.425+03:00Parhaat hetket<p style="text-align: center;"> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhObbvbv_zmBLcFiED1fNLpF3CsUnC950ntRy2NjHpgQ9MxPkWDzHcTOV1TxreeWikv-dD7TQ3rOJ_Rnifk0gSFHYihiZVlMCid_JKF5NBcuDM9B7zoYMx3pobJ4A7P6wTyNc1hEsEzT9g5lxq0v0UT_GjUHsZQZ5jCzRU__tE5wWdKpLVsEFBFjVnu3Q/s3116/Kes%C3%A4loma_studion%C3%A4kym%C3%A4.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3116" data-original-width="2448" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhObbvbv_zmBLcFiED1fNLpF3CsUnC950ntRy2NjHpgQ9MxPkWDzHcTOV1TxreeWikv-dD7TQ3rOJ_Rnifk0gSFHYihiZVlMCid_JKF5NBcuDM9B7zoYMx3pobJ4A7P6wTyNc1hEsEzT9g5lxq0v0UT_GjUHsZQZ5jCzRU__tE5wWdKpLVsEFBFjVnu3Q/w502-h640/Kes%C3%A4loma_studion%C3%A4kym%C3%A4.jpg" width="502" /></a></div>Maalaus <i>Kesäloma </i>(90x110cm) heti valmistuttuaan<div><br /></div><div>Carpe diem. Tartu hetkeen. Niin sattuva sanonta ja
oivallinen ohjenuora, että jos laitat tällaisen tatskan olet ”rahvas”, jolle nauretaan
sekä Jodelissa että Ylilaudalla. Elämä on tässä. Mennyt on mennyt, tuleva
tulee, keskity tähän hetkeen. Jooga, meditaatio ja mindfullness, kaikissa on sama
idea. Olet nyt tässä, unohda muu. Harjoite on vaikea, niin vaikea, että se
ärsyttää ja laittaa kyseenalaistamaan itsensä. Olin joskus
ahdistuksenhallintakursilla, jossa opetettiin mindfullnessia. Mielen
hallitsemiseksi käskettiin keskittyä siihen ympäristöön, missä sillä hetkellä
on ja tehdä sanallisia havaintoja tästä. Ajattelin että vitut minä mitään metrokaiteita,
kauppakasseja ja tuulitakkeja alan painokkaasti ajatella. Asia ei mennyt
minulle perille sillä tavalla, että olisin hyötynyt siitä. Ei, olin ihan
allerginen! Mutta silti, se hetkessä läsnäolo voisi olla hyvä ja tarpeen. Miten
usein oikeasti olen läsnä juuri tässä hetkessä ja nautin siitä? </div><div>
<p class="MsoNoSpacing">Olen miettinyt, mikä on lempihetkeni päivästä. Ei
ainakaan herääminen. Vaikka minun yleensä ei tarvitse herätä kellon soittoon,
koen sängystä nousemisen aina vähän epämiellyttävänä. Pitää pinnistellä. Aamupalani
on lähes aina kaurapuuro, maapähkinävoi ja marjat. Jostain syystä en kyllästy
tähän ja kolmen kahvikupillisen kanssa se tuntuu antavan hyvän alun päivääni.
Samalla luen uutiset ja valmistaudun lähtemään liikkeelle, pikku hiljaa mieleni
vetreytyy ja suuntautuu kiinnostuneena päivän puuhiin. Liikkeelle lähtö on
ehdottomasti hyvä hetki. Olen pukenut, valmistautunut säähän ja tarkistanut
repun tai kassin sisällön, ehkä laittanut sähäkät silmärajaukset tai kirkasta
huulipunaa. </p>
<p class="MsoNoSpacing">Tänään on lauantai, joten askeleeni suuntasivat kävelylenkille.
Tuntuu hyvältä olla jalkojen päällä ja antaa kehon liikkua, mielen valita
mieluinen reitti. Minulla oli luureissa Karl Oven Taisteluni 5. osa. Kuljin
Kumpulassa, Toukolassa ja Arabianrannassa. Samalla kun kävelin keltaisten
lehtien päällä, Karl Ove kertoi parikymppisenä kirjoittamastaan kirjakritiikistä,
jossa vertasi teosta suureen mulkkuun. Että oli kooltaan komea, mutta liiankin
iso, kun veri ei jaksanut kunnolla pakkautua, niin jäi sitten löysäksi. Hupaisa
juttu, ja olisin hyvin voinut julkisesti sanoa jotain samantapaista samassa iässä
– ja luultavasti olen sanonutkin! Sitten Karl Ove pohti kirjoittamistaan
vakavammassa hengessä ja ilmassa oli sumua, Kalasataman tornit piirtyivät pehmeästi.
Puitten lehdistä puolet oli jo syksy riipinyt, ruoho oli räikeää. Ehdottomasti
carpe diem! Kaiken lisäksi ilahduin tekstiviestistä, jossa ystäväni ilmoitti,
että pääsee sittenkin illalla saunaan kanssani. Kehollisuus, huumori, taide,
luonto ja ystävyys, siinä hyvien hetkien luojia.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKPGvkKDsWLQXmoCkXnvEv-3HwzO8OneW-tUhuVnMjhtUioTcFbZ0QihYZrm3Rm8iae0AUaO90HmEV5urxY6dBsO2dhmPIVaMAWokwx2OX68NJgORTwnfKCzxkx6Tcz_TyTMY5VjY3TOy4u_4_Y9wHUzF2BvLe-GRIDX0cuOfRJBfEUVkjTfiRloiVKQ/s3264/IMG_20221014_175536.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3264" data-original-width="2448" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKPGvkKDsWLQXmoCkXnvEv-3HwzO8OneW-tUhuVnMjhtUioTcFbZ0QihYZrm3Rm8iae0AUaO90HmEV5urxY6dBsO2dhmPIVaMAWokwx2OX68NJgORTwnfKCzxkx6Tcz_TyTMY5VjY3TOy4u_4_Y9wHUzF2BvLe-GRIDX0cuOfRJBfEUVkjTfiRloiVKQ/w300-h400/IMG_20221014_175536.jpg" width="300" /></a></div><i>Kaikkia näitä käytin eilen. Suosikkini on ruskeaharjaksinen ja sen vieressä oleva, jossa on vihreitä pilkkuja.</i><p class="MsoNoSpacing">Kun menen töihin, käytän ensimmäiset hetket katsomiseen. Ihan
rauhassa istun ja katson, juon neljännen kupin kahvia. Mitä viimeksi olen
tehnyt, mitä jatkotoimenpiteitä se vaatii. Joskus on iloinen alku, josta jatkaa
ja saatan alkaa sekoittaa värejä, vaikka kahvikuppi on melkein täysi vielä. Toisinaan
olen kokenut edellisellä kerralla epäonnistuneeni ja siitä eteenpäin
sumpliminen voi olla työn takana. Välilllä taas olen puhtaassa alussa, ja voin
pingottaa uusia kankaita tai aloittaa jo valmiille valkoiselle pohjalle.</p>
<p class="MsoNoSpacing">Eilen minulla oli maalaus, joka kaipaisi täsmennystä
sävyihin. Sekoitin erilaisia keltaisia ja oransseja, vähän vaaleanpunaisia ja
lisäksi laitoin turkoosia suoraan tuubista. Sitten tuli hetki, jolloin olin
täysin tyytyväinen. Täydellinen ”nyt tässä läsnäollaan” -hetki. Istuin vihreässä
tuolissa ja ajattelin, että tätä varten tätä työtä teen. Nyt osui kohdilleen ja
näin sen kuuluu olla, minä olen hyvä tässä. Se hetki korvasi monet saman viikon
paskat ja epävarmat hetket. Olin ollut väsynyt, olin ollut huono urheilija, krapulainen
morkkiskirjailija, ja keskinkertainen kuvataiteilija.</p>
<p class="MsoNoSpacing">Juu, minulta kysellään seuraavasta kirjasta. Olen
sanonut, että tulossa on hiljakseen. Mutta tällä viikolla kirjailijakollegat
kysyivät ja vastasin, että en näkojään osaa kirjoittaa muuta kuin autofiktiota,
enkä tiedä, uskallanko olla niin raastavan rehellinen kuin tällainen projekti
vaatisi. Olen kirjoittanut muistiinpanoja siitä, mitä minulle tapahtui, kun
Martta kuoli. Koska aihe on näin vaikea ja henkilökohtainen, siitä on turha
tehdä muka-fiktiota. Martan kuolema tapahtui minulle, se ei tapahtunut
fiktiiviselle henkilölle. Toipumiseen liittyy terapia, ja terapiassa joutuu väkisinkin
kohtamaan vähemmän mairittelevia puolia itsestään. Omat heikkoudet ja huonot
käyttäytymismallit kaksoisvalaistaan. Olen surun ja ahdistuksen ajamana tehnyt asioita
ja joutunut tilanteisiin, joita en haluaisi julkisesti käsitellä. No niin,
deletoinko edellisen, enkö jo paljastanut liikaa? Mitä kauheita salaisuuksia
lukija nyt minulle kuvittelee? En pysty kertomaan, häpeän. Odotanko 20 vuotta? Jos
kerron vain 37%, enkö silloin anna aivan väärän kuvan asioista? Tai sitten
tällaista kirjaa ei tarvitse kirjoittaa, muistiinpanot saavat olla yksityisiä.
Nämä ovat ristiriitaisia kokemuksia, sillä luulen että mahdollinen kirja voisi
olla tärkeä, mutta haluanko antaa itseäni niin kovin alttiiksi?</p>
<p class="MsoNoSpacing">No, yhden häpeän uskallan tunnustaa. Olin tiistaina
Helsingin kirjailijoiden syyskokouksessa, joka jatkui illanvietolla, josta ei punaviiniä
puuttunut. Mutta kyllä tämä oli yksi viikon parhaista hetkien jatkumoista. Juttelin
useiden kivojen ja kiinnostavien kollegoiden kanssa monista kirjallisuuteen
liittyvistä aiheista. Illan loppuvaiheessa sitten esitin avoimen treffikutsun
seurueen jäsenille! Olin miettinyt, että pitäisikö kysyä tältä, mutta sitten
seuraan liittyi toinenkin kiva ja ratkaisin asian tällaisella kollektiivisella
kysymyksellä. Juuri siinä kohtaa viini loppui ja ihmiset tekivät lähtöä, minä
ehkä muita liukkaammin. Mutta hei, jos sinä, kirjailija, haluat lähteä kanssani
treffeille niin laita vaan viestiä! Ja muutkin saa laittaa, taiteilijat ja
urheilijat ja insinööritkin! Carpe diem!<o:p></o:p></p><p></p><p class="MsoNoSpacing"><br /></p></div>Maaria Batshevahttp://www.blogger.com/profile/10462642052611804333noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4222544731133697566.post-6457216718754940432022-10-05T00:02:00.007+03:002022-10-05T20:11:17.275+03:00Uu, baljo rahaa!<blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLxniiok2vPBqxAQHXPogSgm_4GbiZvh4U4KiCC0nMlVbthpGXxoYt9z5IqKRa_RHXmtvAdwpE_7Tspuo3jeKle7dbXGysdwRAErn9UIYNSePTJpqWx-zMU17GhAIXKCB6PhkOP6mA_Tz2cGrEqBD7E7Csc-b0xI4SaHynuF--xvzS2xOjeQSWUUZeoQ/s2959/11_2022.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2244" data-original-width="2959" height="486" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLxniiok2vPBqxAQHXPogSgm_4GbiZvh4U4KiCC0nMlVbthpGXxoYt9z5IqKRa_RHXmtvAdwpE_7Tspuo3jeKle7dbXGysdwRAErn9UIYNSePTJpqWx-zMU17GhAIXKCB6PhkOP6mA_Tz2cGrEqBD7E7Csc-b0xI4SaHynuF--xvzS2xOjeQSWUUZeoQ/w640-h486/11_2022.jpg" width="640" /></a></div><p style="text-align: center;"></p><i><div style="text-align: center;"><i>Heinäkuu 2022 (85x110cm)</i></div></i></blockquote><p>"Uu mite baljo”, nuori ystäväni henkäisi. Olin sanonut
hänelle myyneeni taulun. Tyttö uteli summaa, ja olin kertonut sen hänelle. Minua
ärsytti, sillä kyseessä oli siihen mennessä ensimmäinen ja ainoa taulu, jonka
olin myynyt koko vuonna. Olin tietenkin iloinen kaupoista, mutta rahasta ei
pitkäksi piisaisi. Ehkä nuori tyttö ajatteli Guessin laukkua, NYX:in meikkejä,
New Yorkerin kenkiä ja Zaran takkia - nämä kaikki tuolla rahalla saisi ja voisipa vielä vähän bilettääkin. Voisi tömäyttää Tallinnaan ja käydä spa-hoidoissa ja sitten voisi vielä piipahtaaa Aurinkorannikolla, jos ei haaskaisi rahaa Tallinnassa tisseihin (saisi pienen puolikkaan!). Minä ajattelin palkkaa ja toimeentuloa. Tämä oli minulle vuoden ensimmäinen palkka ja se riittäisi kolmen kuukauden työhuonevuokraan. Saan Taidelainaamosta
jonkinmoisen summan neljännesvuosittain, sillä useampi tauluni on vuokralla
sitä kautta, mutta tuo raha ei vielä riitä palkaksi. </p>
<p class="MsoNoSpacing">On epämukavaa puhua rahasta. Se nyt ei vain ole tapana eikä
oikein korrektiakaan. Olenko huono taiteilija, jos kerron, että meni kahdeksan
kuukautta ilman, että minulla kävi ainuttakaan asiakasta? Viime vuonna kävi jonkin
verran, ja niillä rahoilla olen pärjännyt. Mutta hermoja alkoi kiristää, kun
pankkitili hupeni. Joudunko menemään random-duuniin, joka ei vastaa koulutustani?
Annanko työhuoneen vuokralle ja piirustelen keittiössä? Ironista on, että toinenkin
ammattini, kirjoittajan työ, tuottaa kerrallaan vain pikkurahoja, jos vaikka kirjoitan
artikkelin taidejulkaisuun. Apurahahaut menivät osaltani pari vuotta ohi, sillä
voimani eivät riittäneet mihinkään muuhun kuin jokapäiväiseen selviämiseen.
Mutta nyt olen taas yrittänyt niitäkin, minulla on näyttelysuunnitelmia ja
kirjallisia suunnitelmia. Jospa joku apurahalautakunta "katsoisi voivansa" myöntää työskentelyyni tukea.</p>
<p class="MsoNoSpacing">Olen parhaana vuonna myynyt yli kolmekymmentä taulua. Huonoimpana
muistaakseni kaksi pientä. Yleensä mitä tahansa tältä väliltä. Ehdin jo pelätä, että
tämä vuosi muodostuisi ennätyshuonoksi, mutta viime kuussa onni kääntyi ja
olenkin yhtäkkiä myynyt aika monta maalausta. Laitoin erän pikkutauluja
myyntiin superhalvalla ja sitten kävi niin, että myinkin jokusen ison vähän
paremmalla hinnalla siinä ohessa! Joten nyt voin melkein sanoa että uu, miten baljon
olenkaan tienannut. Noh, ehkei. Olen saanut työstäni sen verran palkkaa, että
pystyn maksamaan seuraavan vuoden työhuonevuokrat ja materiaalit. Näihin minulla
menee suurin osa tuloista: kun menee ostamaan väriä ja kankaita, kyllä siinä
yleensä satasia hupenee, samoin puutilaukseen. Mutta pystyn myös lähtemään Beninin residenssiin ja
ostamaan uudet silmälasit. Pystyn maksamaan kotini vuokran, sähkön, puhelimen
ja internetin, HBO:n ja hömppäkanavan (X maksaa Hesarin ja Netflixin, näistä
on diili) cheerleadingin ja palapelit ja ostamaan ruokaa ja muuta tarvittavaa kaupasta.
Olen saanut palkkaa niin kuin tavallinen ihminen saa. En kovin paljon, mutta en
myöskään liian vähän.</p><p class="MsoNoSpacing"><o:p></o:p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjT14ZfOgR5011G-4k-l3tpnVRaYboHu6YAuwCiS7QSjmwe6kEvwOiIBamQ5G8eN7si4hEB4R_RRRg5-JHDNg8FSVGge8thq1O8EquJ38WLXFA7EJyhGjmtBP3i7b6fooxuwAwIkU1BHczrCjRefQyisQMLy6bERbx-iwnVlLPEcDRWvl5YxXsE0MmgDQ/s2962/Elokuu%202022.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2273" data-original-width="2962" height="492" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjT14ZfOgR5011G-4k-l3tpnVRaYboHu6YAuwCiS7QSjmwe6kEvwOiIBamQ5G8eN7si4hEB4R_RRRg5-JHDNg8FSVGge8thq1O8EquJ38WLXFA7EJyhGjmtBP3i7b6fooxuwAwIkU1BHczrCjRefQyisQMLy6bERbx-iwnVlLPEcDRWvl5YxXsE0MmgDQ/w640-h492/Elokuu%202022.jpg" width="640" /></a></div><div style="text-align: center;"><i>Elokuu 2022 (84x110cm)</i></div><p></p>
<p class="MsoNoSpacing">”Taide ei elätä”, äiti aina sanoi, ja kehotti ryhtymään
opettajaksi. Äidinkielenopettajan ammatti oli minulla vaihtoehtona, mutta kuvataide
vei voiton, vaikka kuinka yritin yliopistossa sinnitellä. Olen sellainen
kuuluisa ikuinen opiskelija. Minulla on rutosti opintoviikkoja (tai
opintopisteitä ne taitavat nykyään olla) kaikenlaisista humanistisista aineista
semiotiikasta antiikin tutkimukseen ja vepsän kieleen – ja tietenkin kaikki
mahdolliset heprean ja juutalaisuuden kurssit (vaikka pääaineeni oli suomen
kieli ja sivuaineeni kirjallisuustiede). Gradu puuttuu (aiheena piti olla
proto-kieli, eli jokelluksen ja äidinkielen välinen vaihe lapsen kielenomaksumisessa),
ja pari tenttiä. Jotenkin minua lohduttaa, kun ajattelen edesmennyttä pomoani, Taide-lehden
päätoimittaja Otso Kantokorpea, joka eräänä perjantaina soitti itämaista
musiikkia Punavuoren toimituksessa ja kaihoili, kun ei tullut niitä maisterin
papereita. Hän pärjäsi ilman, ja teki hienoa työtä, niin minäkin.</p>
<p class="MsoNoSpacing">Tänään tienasin taas baljon, kun myin yhden taulun, joten
oli varaa tuhlata maalia. Päivän maalaukset olivat ihan läppä. Yritin hankalaa
väriyhdistelmää ja päädyin harmaaseen mössöön. Mutta ei se mitään. Ne voi ehkä
pelastaa. Jos ei voi, voi vaihtaa puille uudet kankaat. Ei ole vakavaa. Kun
tämä epäonnistuminen tapahtui, mietin, miten hyvä onkin, että aina ei onnistu. On
koko ajan oltava valpas ja tarkka. Hyvä ei synny automaattisesti. Sitten sitä
on kiitollinen kirkkaista hetkistä ja onnistuminen tuntuu erityiseltä, se ei
ole itsestään selvää. Jokainen uusi kangas on haaste, siihen liittyy jännitys, jopa pieni
pelko. Kyllä vaan: uusi kangas on aina uusi tuntematon! </p><p class="MsoNoSpacing">Yleensä yritän miettiä
muutaman aloitusvärin. Tänään mietin violetin, punaisen ja vihreän erään
näkemäni hienon puun mukaan, oranssia oli pieni ripaus. Violetti oli outo, siksi
luultavasti epäonnistuin, olen parempi lämpimissä väreissä. Katsotaan, mitä
kankaille käy. Postauksen kuvat ovat kuitenkin onnistuneista maalauksista.
Annoin niille nimet <i>Heinäkuu</i> ja <i>Elokuu</i> fiiliksen mukaan, vaikka syntyivätkin
syys-lokakuussa. Kesällä pidin lomaa ja näissä on jotain sellaista aurinko- ja
biitsitunnelmaa!<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>(Luin jostain, että nykyään
on ok ja kohteliasta käyttää viestinnässä huutomerkkiä.) Katselin näitä tänään,
ja tunsin iloa ammatistani ja muustakin olemisesta.<o:p></o:p></p>Maaria Batshevahttp://www.blogger.com/profile/10462642052611804333noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4222544731133697566.post-26228576857928978512022-09-17T19:19:00.004+03:002022-10-15T18:26:37.666+03:00Mystiikkaa ja matematiikkaa<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSaW_YZN--WRbPH6Qu-RctHS9bSoVeJ0_GPV4Gy8C2l7u4aiXtJv1Yomc-9_XQIfzH7PeAYiOfNleI3IHEl3fbfttgmrBHAsUPFJxtglcZt93Ucl7Xo1snqtG2qJ6K8fX5hKmi21PmKMK42a-075z-pqLqzK7LpG7fIsWSS60TLHlaMBwYmEGqiQsqgw/s3264/vaaleenpunasetkesken.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3264" data-original-width="2448" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSaW_YZN--WRbPH6Qu-RctHS9bSoVeJ0_GPV4Gy8C2l7u4aiXtJv1Yomc-9_XQIfzH7PeAYiOfNleI3IHEl3fbfttgmrBHAsUPFJxtglcZt93Ucl7Xo1snqtG2qJ6K8fX5hKmi21PmKMK42a-075z-pqLqzK7LpG7fIsWSS60TLHlaMBwYmEGqiQsqgw/w480-h640/vaaleenpunasetkesken.jpg" width="480" /></a></div><br /><br /></div><p>Siitä on aikaa, kun viimeksi olin niin innokas, että en malttanut pitää näppejäni irti pensseleistä viikonloppuna. Työ ja vapaa-aika ovat kuitenkin viime aikoina enemmän sekoittuneet, koska olen piirtänyt melkein kaikki illat. Sommittelu- ja väriharmoniakysymykset kiehtovat koko ajan; olen vissiin virkistynyt! Eilen piti tehdä "paperitöitä" kotona, joten tänään pyöräilin metsien ja peltojen halki Roihupeltoon, jossa punavioletit maalaukset odottivat. Kun olin huonommassa kunnossa, työmatka tuntui pitkältä ja lähteminen vähän raskaalta, menin sitten millä kulkupelillä tahansa, mutta nyt yhdeksän kilometriä taittui hujauksessa pyörän selässä, ja onhan reitillä hienot maisemat. </p><p>Koska olin viimeksi käyttänyt rajuja värejä: fluoripinkkiä, liilaa ja lihaisaa vaaleanpunaista, käytin tänään lähinnä harmaan sävyjä. Sekoitin emerald greenistä, punaisesta ja valkoisesta tumman vihreänharmaan, Paynesin harmaasta ja valkoisesta siniharmaan ja valkoisesta ja hitusesta mustaa helmenharmaan, lisäksi käytin metallista harmaata eli hopeaa. Näille sitten etsin oikeat paikat kankaalta. Se vihreänharmaa oli erityisen ruma ja hieno väri!</p><p>Eilen pengoin vanhoja papereita ja löysin tekstin, joka on päivätty Salmelassa 29.5.2007. Olen kirjoittanut sen miettiessäni puhetta lehdistötilaisuutta varten. Pidin tekstistä, ja siksi lainaan sen suoraan tähän:</p><p>"Rakastan värejä. Olen maalannut abstrakteja töitä noin kymmenen vuoden ajan. Ensin abstrahoin maisemasta, maalasin paljon ulkona, istuin rannoilla, pelloilla, metsissä ja kukkuloilla. Nyttemmin maalauksillani ei ole tiettyä visuaalista lähtökohtaa; koen käyttäväni kaikkia aistejani, muistikuviani, koko kehoani, kun maalaan.</p><p>Maalaaminen on osa miltei kaikkea, mitä teen: usein kuljeskellessani ulkona tai tehdessäni karate-harjoituksia ratkon maalauksellisia kysymyksiä, saan ideoita. Ajattelen, että maalaaminen on yhtäältä mystiikkaa, toisaalta matematiikkaa. Se on inspiraatiota ja harkintaa vuorotellen.</p><p>Tärkein innoittajani on valo. Erityisesti talvella, kun auringonvaloa on vähän, seuraan mielelläni auringonnousuja ja -laskuja. Monina talviaamuina istuin työhuoneen ikkunan ääressä odottamassa, kuinka oranssi pallo pulpahti esiin männynlatvojen takaa. Illalla katsoin ateljeen ikkunasta länteen, taivas oli punainen, juoksin laiturille ihailemaan. Yöllä saatoin viipyä pihalla katse tähtitaivaalla. Kerran heräsin kuutamoon: katsoin ulos, kuinka kuu piirsi puitten varjot hangelle. Nämä ovat syitä elää ja maalata.</p><p>Kokemus valosta on vahva ja kokonaisvaltainen. Kun kesällä makaa rantahiekalla ja sulkee silmät, voi katsella punaista ja keltaista, voimakas valo tulee luomien läpi. Iho tuntee lämmön, ehkä hienoisen tuulen. Männyt tuoksuvat, kuuluu ilakoinnin ääniä, veden roisketta, hiekan kohinaa. Se voisi olla maalaus.</p><p>Näen joskus unta väristä, saatan nousta sekoittamaan sävyn kesken unen, sivellä ensimmäisen kerroksen kankaalle. Aamulla katson kangasta kauan ennen kuin teen mitään, kuvittelen erilaisia ratkaisuja työn jatkamiseksi, valitsen mielestäni parhaan. </p><p>Tunteeni ovat vahvasti mukana, kun maalaan. Yleensä rakastan ja hellin maalauksiani, joskus äyskin ja huudan niille, riitelen niiden kanssa. Kuitenkaan valmiit maalaukset eivät esitä yksittäisiä tunnetiloja, en maalaa ilmaistakseni tunteita, vaan tunteet ovat yksi välinen työstää teosta. Tarkka värisilmä ja sommittelutaito ovat vahvuuksiani taiteilijana. Olen utelias, kokeilen mielelläni vaikeita asioita: osaanko ratkaista tämän?</p><p>Tavoittelen harmoniaa, mutta myös yllätyksellisyyttä. Maalauksen pitää olla kiinnostava, innostava, mielellään lumoava, taianomainen, pysäyttävä. Toivon, että maalaus olisi katsojalle maailma, jossa viipyä ja viihtyä, nähdä ja tuntea." </p><p>Olenpas ollut hurmioitunut. Salmela oli minulle hyvin erityinen paikka ja haaveeni olisi päästä sinne vielä joskus uudestaan työskentelemään. Ateljee oli suoraan kynnyksen takana, siksi oli mahdollista totella yöllä univärin kutsua. Luonto ja kokemus vuodenajoista on Mäntyharjussa erityinen ja se innoitti minua valtavasti. Oli sopivan rauhallista, että mieli ei kuitenkaan lähtenyt vimmaisille ylikierroksille, mitä minulle tapahtui usein myöhempinä vuosina Helsingissä, kun työskentelin Arabian ateljeessa. Sairastettuani monta maniaa olen nykyään varovaisempi. En voi työskennellä yötä päivää tai päädyn Auroraan. Ehkä se mystiikka maalaamisesta on vähentynyt, matematiikka lisääntynyt. Ei kai viisikymppisenä voi muutenkaan tuntea samoin kuin kolmekymmentäviisivuotiaana. Silti aion hieman muunnellen käyttää tuota kirjoitusta, kun seuraavan kerran pitää jotakin tahoa varten tuottaa tekstiä omasta työskentelystä. </p>Maaria Batshevahttp://www.blogger.com/profile/10462642052611804333noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4222544731133697566.post-20506159268513116222022-09-13T23:20:00.007+03:002022-09-14T22:24:28.617+03:00Auringonkukat ja silmälasit<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVMNAcXBFVnwy54CinofYgUshEblzp2uko-xFi_MPIHy6KCV0pj-f2UJ6kyVnfY5ohlcgeulEmUswheXrg2m8-qzSsCjH8amnLdLIEGz3RJu78qZvnYD-MX09fYZxCAgzITYjqOaFq-WWAaHL-n4CaYZcsyeIhfb7f98WWtvdT0eZLze0e1Z8PKyNAcA/s3264/IMG_20220903_125858.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2448" data-original-width="3264" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVMNAcXBFVnwy54CinofYgUshEblzp2uko-xFi_MPIHy6KCV0pj-f2UJ6kyVnfY5ohlcgeulEmUswheXrg2m8-qzSsCjH8amnLdLIEGz3RJu78qZvnYD-MX09fYZxCAgzITYjqOaFq-WWAaHL-n4CaYZcsyeIhfb7f98WWtvdT0eZLze0e1Z8PKyNAcA/w400-h300/IMG_20220903_125858.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi310shAHPZ_7TO_9vpIaiIygnzYbuW5Uhe3iE4HP_Ue5yBPsC-iZ46n9EzP460j26D9SYOHQt0TP7OmlEwGG6O4LKAwHyMdPbZ_PLluq4-jBdq1RhJGF9qHkfcxV-zS-8jr-KCaf3Lx4ZeBj1bQw9Q41GxMBxfPQbelMxiD3Yv7qVMpHjRmSgQmeYPew/s3264/IMG_20220904_003934.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2448" data-original-width="3264" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi310shAHPZ_7TO_9vpIaiIygnzYbuW5Uhe3iE4HP_Ue5yBPsC-iZ46n9EzP460j26D9SYOHQt0TP7OmlEwGG6O4LKAwHyMdPbZ_PLluq4-jBdq1RhJGF9qHkfcxV-zS-8jr-KCaf3Lx4ZeBj1bQw9Q41GxMBxfPQbelMxiD3Yv7qVMpHjRmSgQmeYPew/w400-h300/IMG_20220904_003934.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXgb8OyVY_jYmOtGFcGlTXe3neYZwsDvutTHbFAvSfqJ73OGIux5xMmG2dufJQ2nk3Q2ljIh1SGWTbilM5R4jfN69P7Ia2oyaL_fiCrpw17Rz3SflJ13lmTpwDdMuNO9l9pZVok1CQek_8Ph1Jk0IHANHPbIX7hzGvwHMPvDkoS0OpvTJ5tLVjrKaesA/s3264/IMG_20220903_125943.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2448" data-original-width="3264" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXgb8OyVY_jYmOtGFcGlTXe3neYZwsDvutTHbFAvSfqJ73OGIux5xMmG2dufJQ2nk3Q2ljIh1SGWTbilM5R4jfN69P7Ia2oyaL_fiCrpw17Rz3SflJ13lmTpwDdMuNO9l9pZVok1CQek_8Ph1Jk0IHANHPbIX7hzGvwHMPvDkoS0OpvTJ5tLVjrKaesA/w400-h300/IMG_20220903_125943.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhutplg0VmZrXuXcq6yG0esIG5B0F381QZ0RsF2WyKhz6vh-o8AKstLpKrnaD4YeDtb5Or03Gn9uZZaZMHKrzbiKyxcbuT45XbH0vG3r1SI4nm-yIZpkhfMSrCjBrScwLkJNf981bXEBfH1Ie8dF6uIXTlIANtLBHN_5iMNVBPcaafqLRNZWuCQroOF3g/s3005/IMG_20220908_095721.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2087" data-original-width="3005" height="278" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhutplg0VmZrXuXcq6yG0esIG5B0F381QZ0RsF2WyKhz6vh-o8AKstLpKrnaD4YeDtb5Or03Gn9uZZaZMHKrzbiKyxcbuT45XbH0vG3r1SI4nm-yIZpkhfMSrCjBrScwLkJNf981bXEBfH1Ie8dF6uIXTlIANtLBHN_5iMNVBPcaafqLRNZWuCQroOF3g/w400-h278/IMG_20220908_095721.jpg" width="400" /></a> </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNPXy7O2Hvs2pl6lClgXznVnGxBTaZyS71G86YonmFSKYrnUJCQ9nSqnqJfM3yx2i4w6wogVOP4HBZFEdrK8Oy8P2q417Gpj3pd2C83JaMfqkHfu4ZqTR6OIt-LM0DmC6Nab90LIBgtcB-DFnHo47jh-hXdkiaXwHLEAWp6bYQw9S6IBB5khf9AV5zOQ/s2893/IMG_20220910_104924.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2105" data-original-width="2893" height="291" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNPXy7O2Hvs2pl6lClgXznVnGxBTaZyS71G86YonmFSKYrnUJCQ9nSqnqJfM3yx2i4w6wogVOP4HBZFEdrK8Oy8P2q417Gpj3pd2C83JaMfqkHfu4ZqTR6OIt-LM0DmC6Nab90LIBgtcB-DFnHo47jh-hXdkiaXwHLEAWp6bYQw9S6IBB5khf9AV5zOQ/w400-h291/IMG_20220910_104924.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div>Olen viime aikoina piirtänyt paljon. Hankin keväällä erilaisia tusseja ja käytin mallinani kukkia. Piirsin neilikoita, ruusuja ja Alepan kimpun valkoisia kukkia, joiden nimeä en tiedä. Sitten sain tuliaiseksi kolme auringonkukkaa ja tietenkin aloin piirtää niitä. Piirtäminen on kuvataiteilijan perustaito, jota on hyvä pitää yllä, ja joka auttaa muussa työssä, vaikka en koskaan käytä piirroksia luonnoksena. Kuljin puutarhoissa ja pientareilla kuvaten kukkia ja piirsin valokuvien pohjalta. Päivänvalossa on hyvää piirtää elävästä mallista, mutta sitten kun tarvitsee lamppuja, kukkakimpun värit sammuvat ja saattaakin olla parempi piirtää kännykälle räpsäistyn kuvan pohjalta. Kyllä ruusuissa on kauniit terälehdet! Mitkä vauhdikkaat muodot tuossa yksilössä! Miten tuon neilikan kerroksellisuuden parhaiten toisi esiin? Auringonkukan kuihtuminen on kiinnostava prosessi ja samasta kukasta voikin tehdä useita piirroksia eri vaiheissa. Yleensä mikään kukka ei ole innostava ihan tuoreena ja symmetrisenä. Eläköön kuolevat kukat!<p></p><p>Elokuussa huomasin, että tarvitsen uudet silmälasit. Ne maksavat yli tonnin. Päätin yrittää myydä edullisia kukkia netissä. Olen onnistunut saamaan kukkakaupasta 46% silmälasien hinnasta. Kaikkein suosituimpia ovat olleet auringonkukat. Tämän postauksen kukista on myyty kaikki paitsi kaksi alinta. Ne maksavat 35€/kpl sisältäen postituksen. Piirustukset ovat kokoa A4. Muut kukat löytyvät avoimelta Facebook-sivultani.</p><p>Jatkan piirtämistä ja yritän saavuttaa tavoitteen. Yleensä kaksi kukkaa pystyy piirtämään illassa. Joskus piirtäminen yllättää. Eiliset vaaleat neilikat abstrahoituivat villisti - mikä ei välttämättä ollut huono juttu, mutta tämän päivän tummat neilikat eivät onnistuneet ollenkaan. Kukat ovat kauniita, mutta piirustuksista tuli synkkiä ja jotenkin sottaisia. Myös vaalea tuore ruusu toissapäivänä sai hylkytuomion. Ei tämä liukuhihnalta onnistu. Mutta silloin kun onnistuu, saatan hämmästyä itsekin! Palaan vielä auringonkukkiinkin. <br /> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><br />Maaria Batshevahttp://www.blogger.com/profile/10462642052611804333noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4222544731133697566.post-77725966830214606652022-08-23T22:21:00.006+03:002022-08-24T01:12:32.059+03:00Taiteen himo, hurma ja tavallisuus<p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi76tY4hoTBXeeFJpH57sf-t8P0NsFjsrLeTqaqDde45S7NnsstYV0stwvF4UFa7HL1b1bukIfmOzfqaIZo1EmvTV0lVGeGkXUYHpoNGO6BnM9qtvLAMslZly8yW5j335mqPF5JWyUO8aJ2-jujAQS4C1DOnLOpL0WDvx6moqT18N0NCezSb1Kpx3riOA/s3264/IMG_20220819_194938.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2448" data-original-width="3264" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi76tY4hoTBXeeFJpH57sf-t8P0NsFjsrLeTqaqDde45S7NnsstYV0stwvF4UFa7HL1b1bukIfmOzfqaIZo1EmvTV0lVGeGkXUYHpoNGO6BnM9qtvLAMslZly8yW5j335mqPF5JWyUO8aJ2-jujAQS4C1DOnLOpL0WDvx6moqT18N0NCezSb1Kpx3riOA/w640-h480/IMG_20220819_194938.jpg" width="640" /></a></div><br /><p></p>
<p class="MsoNoSpacing">Olen viime viikkoina lukenut Karl Ove Knausgårdin
Taisteluni-sarjaa. Kirjat ovat erinomaisia. Olin aiemmin vältellyt niitä, koska
kuvittelin, että kyse on vain jostain kohupaljastelusta ja tylsästä
miesangstista; sen syvällisempiä juttuja en ollut kirjoista lukenut tai
ainakaan huomioinut. Sarjan laajuus on tuhansia sivuja, eikä sellaiseen ihan
helposti tartu, on vaikea uskoa, että joku voisi kirjoittaa omasta elämästään
kiinnostavasti tuollaisen bumaskan. Ja kirjasarjan nimi oli mielestäni mauton,
ja onhan se, mutta ei kai kielessä olevia sanoja voi kieltää. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span></p>
<p class="MsoNoSpacing">Osa materiaalista olisikin ihan turhanpäiväistä, ellei
kaikki olisi niin tarkasti havainnoiden kuvattu ja konstruoitu. Muisti ei toimi
niin kuin kertoja antaa ymmärtää, oikeasti on aukkoja ja epäröintiä, ja esimerkiksi
monet lapsuuden tuokiot on tietenkin suunnitellusti rakennettu. Tai mistä minä
tiedän, jos Karl Ove poikkeuksellisesti pystyykin muistamaan, millaisia
voileipiä juuri tiettynä iltana veljensä kanssa pikkupoikana söi, tai miten
kaverin isä oli pukeutunut tullessaan avaamaan ovea. Tällaisia yksityiskohtia
kirjoituskursseilla opetetaan tuomaan tekstiin. Myös ihmisten ulkonäkö on
hämmästyttävän tarkasti (ja monesti vähemmän mairittelevasti) kuvattu. Karl Ove
on siis mallioppilas.</p>
<p class="MsoNoSpacing">Yksityiskohdat ovat hienoja, mutta se ei kuitenkaan ole
syy, miksi olen näihin teoksiin niin viehättynyt. Minua kiehtoo kirjoittajan
kyky ajatella. Karl Ove on lukenut laajasti mm. filosofiaa, teologiaa ja
taidehistoriaa ja tietenkin kaunokirjallisuutta, ja tekee kirkkaita analyysejä
näistä aiheista pitkin matkaa. Olen itse aina vierastanut liikaa
teoretisointia, mitä taiteeseen ja sen tulkintaan tulee, sillä olen enemmän
kiinnostunut aistimisesta ja kokemisesta. Mutta kun Karl Ove pohtii näitä
teoreettisiakin kysymyksiä, hän tekee sen elämänläheisesti ja äärettömän
kiinnostavasti. Ja se miesangsti, sitä kyllä on. Mutta. Kun Karl Ove kuvaa
itseään, hän tekee sen niin armottoman rehellisesti, että minkäänlaiselle kukkoilulle
ei ole sijaa. Päin vastoin, piirtyy kuva hieman sisäänpäin kääntyneestä, ehkä
ujostakin ihmisestä, joka kuitenkin vailla häpeää kirjoittaa aivan kaikesta,
mukaan lukien oman persoonallisuuden epämiellyttävät piirteet ja ihan kaiken sorttiset
ajatukset, mitä ihminen vain ajatella saattaa. (Nyt tulee kyllä erikoinen
sivuhuomautus. X, joka itse on kukko, sanoi että Ove on <i>tekonöyrä</i> ja
motiivina tähän on naisten kalastelu. Ehkä Ove siis hämäsi minua tai sitten
kukko-X on tällä kertaa väärässä.) <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><o:p> </o:p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhtiYOe0RI8ox9wztivUK3hcgvi8-G129LAJlYEnNsa1Wn-VelLQlEmSu9QsvZSg9oFUdOULdVgwGmYhfTWc12sgfE2aJerRxfOUKgZ7OO67ZAwF6LjCvVYfx58q7dJoEy7DFFKgHFfHfHPqhzKz4NyhtIiug7blRcd9NRw5B71g4mnOSjhMj51xKZnGA/s3264/IMG_20220818_180915.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3264" data-original-width="2448" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhtiYOe0RI8ox9wztivUK3hcgvi8-G129LAJlYEnNsa1Wn-VelLQlEmSu9QsvZSg9oFUdOULdVgwGmYhfTWc12sgfE2aJerRxfOUKgZ7OO67ZAwF6LjCvVYfx58q7dJoEy7DFFKgHFfHfHPqhzKz4NyhtIiug7blRcd9NRw5B71g4mnOSjhMj51xKZnGA/w480-h640/IMG_20220818_180915.jpg" width="480" /></a></div><br /><p></p>
<p class="MsoNoSpacing">Koska olen taiteilija, taiteilijuuden tai taiteen
tekemisen kuvaus on minulle aina kirjallisuudessa erityisen antoisaa. Karl Ove
kirjoittaa kirjoittamisen himosta ja pakosta, siitä kuinka elintärkeää ja
kaikkein tärkeintä taide voi taiteilijalle olla. Tiedättekö sen jutun, kun
ihmisten sanotaan kuolinvuoteellaan katuvan, etteivät viettäneet enemmän aikaa
läheisten kanssa? Kun sanoo, että menee mieluummin työhuoneelle kirjoittamaan kuin
lykkii lastenvaunuja, se on vähän epäkorrektia. Kun mieluummin pysyy
työhuoneella, kuin viettää aikaa perheen kanssa, se on epäkorrektia. Mutta niin
tärkeää taide voi olla. Muistan, että itse ajattelin parhaina työvuosinani
(tähän asti parhaina, sillä tulevaisuus on auki), että taide on kaikkein
tärkeintä. Miesystäväni eivät halunneet hyväksyä tätä. Miksi mieluummin
maalasin juhannuksen kuin menin mökille? Miksi käänsin virolaista runoutta
jouluna? Miksi kirjoitin romaania syntymäpäivänäni? Koska taide oli tärkeämpää
kuin mikään muu. Ja myöhemmin häpesin, että olin ajatellut näin. Kun menetin
tyttäreni, ajattelin, että taide on toisarvoista, halusin vain tyttäreni
takaisin. Tietenkin olisin antanut mitä tahansa, että olisin saanut tyttäreni
takaisin! Mutta tuskin olisin voinut estää tyttäreni kuolemaa tekemällä
vähemmän taidetta. Luulen, että olin ihan hyvä äiti, koska sain tehdä taidetta.
Taide täytti minut ilolla ja energialla, joka säteili myös perhe-elämään. Mutta
en ollut aina läsnä, koska olin taiteen parissa.</p>
<p class="MsoNoSpacing">Kunpa vain taide voisi olla yhtä huumaavaa, kuin se
parhaina vuosina oli! Parhaat vuodet alkavat 2004, kun monen vuoden tauon
jälkeen pystyin taas maalaamaan. ”Se tappoi sinut taiteilijana”, eräs kollega
totesi Ilkan kuolemasta. Ilkka kuoli juhannuksena 2000, noin vain yhtäkkiä
hukkui ja kuoli, ja minä tosiaan kuvittelin, että en maalaa enää ikinä. Mutta
niin vahva oli maalaaminen, että se punki pahojen vuosien jälkeen esiin. Erityisen
hyvät vuodet olivat 2007 ja 2008, jolloin asuimme Martan kanssa Salmelan residenssissä
Mäntyharjussa. Maalasin välillä yöllä, kun oranssi väri kutsui ateljeen
puolelle. Aamut aloitin uimalla järvessä. Viikonloppuisin teimme pitkiä
luontoretkiä. Parhaat vuodet jatkuvat vuoteen 2017, jolloin romaanini
julkaistiin ja samalla pidin yksityisnäyttelyn Galleria Katariinassa. Olin
jatkuvasti pitänyt näyttelyitä ja kirjoittanut romaania melkein viisi vuotta.
Olin hyvässä vireessä ja inspiraatio virtasi. Tein valtavia teoksia, jotka
syntyivät huuman ja pitkäjänteisen harkinnan synteesissä.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><span style="mso-spacerun: yes;"> </span></p>
<p class="MsoNoSpacing">Sitten kävi niin, että uuvuin. Työhuone muuttui vieraaksi
paikaksi. Kun sinne meni, oli pakko lähteä nopeasti pois. Tämä liittyy
varmaankin kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, josta olen myös paljon
kirjoittanut. Sairastuin sekamuotoiseen jaksoon kesällä 2017 ja se jatkui
sitten masennuksena, josta en oikein koskaan toipunut. Olin sairastanut
paljonkin näinä vuosina, joita nyt kutsuin hyviksi vuosiksi. Silti aina
työskentelin paljon. Tulin sairaalasta ja jatkoin. Tein vähän aikaa jotain
pienimuotoista, mutta sitten taas ryöpsähti. Sairaus oli maniavoittoinen, ja
mania voi olla taiteen kannalta otollinen tila. Romaanin julkaisu ja näyttelyn
maalaaminen samaan aikaan oli kuitenkin jälkeenpäin katsottuna valtava
ponnistus. En ole julkkis, mutta romaanista seurasi taviksen mittakaavassa
paljon julkisuutta, mikä oli myös kuormittavaa. Voi olla, että lehdissä kirjoitetaan
”väärin”, jotain tällaista koin välillä. Minusta tuntui, että olin antanut
kaikkeni, eikä enempää ollut. 2017 oli kuuma kesä, ja makasin heinäkuun päivät
yksin sängyssä jaksamatta lähteä minnekään. 2018 alussa olin sairaalassa
masennuksen vuoksi. Tuossa välissä sain tehtyä vain hajanaisia yksittäisiä
työpäiviä, niin että maalasin joitakin pieniä teoksia, joilla osallistuin
yhteisnäyttelyyn kesällä 2018.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLe3Gt2wHoNNUFTpijrFbscVgTQfVBBhaah2xJJfzITjZKEQvapcu0gcUWVJ5Anq7ETzvnCeMth362Nv4y0iOLWTosROonKS7TgMhCelYpqdwWJP8fcPymq9g5zeY0bGZvt68r3HMSzWvGvrSUYRsMmHKycS6jw7WjbtJhphDd7O_NyjsEEsUyh-OF9Q/s2836/IMG_20220819_161349%20(1).jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2836" data-original-width="2445" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLe3Gt2wHoNNUFTpijrFbscVgTQfVBBhaah2xJJfzITjZKEQvapcu0gcUWVJ5Anq7ETzvnCeMth362Nv4y0iOLWTosROonKS7TgMhCelYpqdwWJP8fcPymq9g5zeY0bGZvt68r3HMSzWvGvrSUYRsMmHKycS6jw7WjbtJhphDd7O_NyjsEEsUyh-OF9Q/w552-h640/IMG_20220819_161349%20(1).jpg" width="552" /></a></div>
<p class="MsoNoSpacing">Ja nyt hyppään ajassa, koska voin. Kirjoittamalla voi
hypätä ajassa, vaikka elämässä ei voi, ja siksi se on ihmeellistä. Sanat ovat
vahvoja ja ne kannattelevat kirjoittajaa. Minun ei tarvitse nyt kertoa, mitä
tapahtui vuonna 2019 ja miten voin vuonna 2020 ja 2021. Hyppään tällä kertaa ne
yli, jätän ne ajattelematta, koska voin. Tulen tähän päivään, elokuuhun 2022.
Päivä on ollut kuuma ja auringonlasku on raidallinen: neljä vaaleanpunaista
raitaa ja sinistä ja keltaista välissä; näen sen tästä sohvalta, sillä
olohuoneen ikkunani on luoteeseen. Jossain kuuluu hälytysajoneuvon ääni, mutta
ääni on kaukana, hälytys ei ole täällä. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span></p>
<p class="MsoNoSpacing">Kävin tänään työhuoneella ja maalasin toisen
pohjustuskerroksen yhteen tauluun. Pingotin toisen kankaan ja maalasin siihen
ensimmäisen pohjustuskerroksen. Katsoin vähän vihreää neliöpohjaa, ajattelin
että voisin maalata siihen kirkkaampaa vihreää, mutta en maalannut. Pesin
pohjustuspensselin ja kävelin bussille. Olin aiemmin päivällä käynyt
terapiassa, ja minusta tuntui, että päivä on täysi. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span><span style="mso-spacerun: yes;"> </span></p>
<p class="MsoNoSpacing">Olen tänä kesänä välillä piirtänyt. Suosikkiaiheeni on
monet vuodet ollut kukat. Kukkien piirtäminen taisi alkaa sairaalassa kesällä
2010. Myös romaanihenkilöni Janna piirtää kukkia sairaalassa. Tänä kesänä olen
piirtänyt tusseilla ja mallinani on ollut tuoreita kukkia ja kukkia eri
kuihtumisen vaiheissa. Melkein kiinnostavimpia ovat olleet kuivat neilikat. Hankin
alkukesästä erilaisia tusseja, koska ne olivat hienoja. Ajattelin, että koska
olen taiteilija, minun kuuluu piirtää. Raivasin tilaa keittiön pöydälle. Eivät
ne kummoisia heti olleet. Mutta muistan, että viime viikolla tuli jännittävä,
tuttu tunne. Tuli tunne, että jotain uutta syntyy. Että keksin juuri nyt
jotain, mitä en ennen ole keksinyt, viiva meni hienosti, ja valitsin seuraavan
kynän värin hyvällä tuntumalla, itsellenikin yllätyksenä, että kappas, turkoosi,
tietenkin! Se tunne on inspiraatio tai flow, joka on viime aikoina ollut
harvinainen. Maalasin viime vuonna ehkä viisitoista maalausta. Koin kyllä
hetkittäin iloa ja onnistumisen tunnetta, mutta parhaiden vuosien meininki on
kaukana siitä, mitä nyt on. Maalaaminen on tavallista. Teen sitä mieluummin
kuin istun kaupan kassalla, mutta siinä ei ole kiihkeää vetoa, maniaa tai mystiikkaa.</p>
<p class="MsoNoSpacing">Kun luin Karl Oven ajatuksia, olin vähän että älä nyt
viitsi, ei se nyt niin tärkeää ole! Olisi hienoa saada tuo tunne taiteen tekemisen
tärkeydestä, mutta toisaalta olen tällä hetkellä tyytyväinen moniin muihin
asioihin elämässä. Minusta tuntui mahtavalta, kun heinäkuussa juoksin ekaa
kertaa 10 km. Itse asiassa en edes juossut ihan koko aikaa, vaan välillä kävelin,
mutta se tunne, mikä tuolla lenkillä tuli, oli huikaiseva. Juoksin meren
rantaa, sitten jokivartta, oli vihreää, mukavan lämmintä, kukat tuoksuivat,
sydämeni sykki terveenä ja jalkani olivat vahvat. Olin vahvasti elossa ja se
oli huikaisevaa! Sain numeroita ja käyriä urheilukellon sovellukseen, ja sekin
on kiinnostavaa, mutta puhdas kokemus vauhdista ja oman kropan voimasta oli mahtava.
Myös uiminen tuottaa minulle hyvää oloa. Käyn useimmiten tätini Ellin kanssa ja
alussa vesijuoksemme ja juttelemme kuulumiset. Se on tärkeää.</p>
<p class="MsoNoSpacing">En tiedä, pääsenkö enää huimiin tiloihin taiteen kanssa.
Se olisi toki mahtavaa, mutta ei se ole välttämätöntä. Elämässä on jonkinlainen
rauha. Tykkään siitä, että saan herätä aamulla ilman kiirettä ja syödä puuroa
maapähkinävoin ja marjojen kanssa. Luen Hesarin ja juon kolme kuppia kahvia,
sitten lähden töihin tai terapiaan tai uimaan. Elämässäni on paljon hyviä
ihmisiä ja saan viettää aikaa heidän kanssaan. Harrastan paljon liikuntaa. Tykkään siitä, että saan illalla katsoa leffaa tai
sarjaa tai dokumenttia tai reality-tv:tä tai kuunnella äänikirjaa ja tehdä
palapeliä. Olen harvoin ahdistunut. Olisi hienoa olla supersankaritar ja upea huumakiimataitelija,
mutta minä olen ihan tavallinen Maaria eikä se haittaa.</p><br /><p class="MsoNoSpacing"><br /></p>Maaria Batshevahttp://www.blogger.com/profile/10462642052611804333noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4222544731133697566.post-14643844268402729672022-04-08T21:38:00.001+03:002022-04-08T21:38:04.487+03:00Nättiä vai sotkua?<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgm3VV9AaWSRDAB8W1VQ29wi8gsi6n-jOmKJZstj69mYqLiFAZsTUIYHhD38NpFYZUcKRNr9DK86i3ZFLBwVl0lWZBWIf1M8oZ0qap03zxR41-PzzLSgm3AZJRhok9RzhXTvJ2P0gSEjwJvaRSaZHT4qJALvohnw6_Nf6_MX-r4qYjdHoKECQKIY_VV0A/s2252/006_2022.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2252" data-original-width="2252" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgm3VV9AaWSRDAB8W1VQ29wi8gsi6n-jOmKJZstj69mYqLiFAZsTUIYHhD38NpFYZUcKRNr9DK86i3ZFLBwVl0lWZBWIf1M8oZ0qap03zxR41-PzzLSgm3AZJRhok9RzhXTvJ2P0gSEjwJvaRSaZHT4qJALvohnw6_Nf6_MX-r4qYjdHoKECQKIY_VV0A/w640-h640/006_2022.jpg" width="640" /></a></div><div style="text-align: center;">006/2022, 85x85cm</div><p></p><p class="MsoNormal">Tämän
viikon maalaus hämmentää minua. Se näyttää väriensä puolesta jonkun toisen
tekemältä. Kokeilin: se ei sopinut yhdenkään työhuoneessa olevan teoksen
viereen, ei sitten ainoankaan. En laittaisi maalausta kotini seinälle (en kyllä
laittaisi monta muutakaan, vaikka tykkäänkin niistä, sillä koti on koti eikä
työhuone). Jos se olisi vaate, en pukisi sitä päälleni (aika monta maalausta
voisin mielelläni pukea). Kaikissa tämän vuoden valmiissa maalauksissani on
vihreää. Mutta tässä kellanvihreä väri jotenkin ärhentelee kontrastissa vahvan
oranssin kanssa. Tähän verrattuna edellinen violetti-pinkki-vihreä teos näyttää
kiltiltä ja melkeinpä säyseältä. Vaikka teos on erilainen ja silmiini outokin,
luulen että se on aika onnistunut.<o:p></o:p></p><div>
<p class="MsoNormal">Vaikka teoksella
ei toistaiseksi ole kavereita, en lähtenyt vasiten niitä tekemäänkään ainakaan
vielä. Halusin tänään maalata fluoripunaista, ihan päinvastaista väriä. Minulla
oli valmiina kaksi 85x85cm pohjaa. Taitoin väriä vähän valkoisella ensimmäistä
työtä varten ja maalasin tasaisen värin. Sitten lisäsin raakaa paloautoväriä ja
sudin toisen pohjan tällä räikeämmällä seoksella. Ajattelin että
ultramariininsininen sopisi hienosti paloautonpunaisen kanssa ja valutin
litkumaista väriä kumpaankin työhön.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Ensimmäisessä
työssä käytin lastaa niin että sain maalauspohjan valkoista vähän pilkottamaan
joistakin kohdista. Sitten sekoitin fairy-pullossa vähän kiinteämmän pinkin,
jolla pursotin kolme siksak-raitaa.<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgboa9WpXycddjHyL7cmcIMcVCk7N9ppmNhb27ORC4MK8Rw_IJKwT5EhoSV5oopdyZKWgRo0srlS3tn14-73Gpalfl1k-Nzi-N5G_0E9N_9KVRcuKmyBJEXDZw2mfEoqO5y-DuNpNykAWHHeJe5hO0CT23PTcm4Jczu7Mxx54Y3y_0VN_EGkItIDKxnYQ/s3264/n%C3%A4ttii1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2448" data-original-width="3264" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgboa9WpXycddjHyL7cmcIMcVCk7N9ppmNhb27ORC4MK8Rw_IJKwT5EhoSV5oopdyZKWgRo0srlS3tn14-73Gpalfl1k-Nzi-N5G_0E9N_9KVRcuKmyBJEXDZw2mfEoqO5y-DuNpNykAWHHeJe5hO0CT23PTcm4Jczu7Mxx54Y3y_0VN_EGkItIDKxnYQ/w400-h300/n%C3%A4ttii1.jpg" width="400" /></a></p>
<p class="MsoNormal">Toiseen
työhön tuli myös raita samalla pinkillä ja lisäksi vähän turkooseja roiskeita,
jotka tein isolla palettiveitsellä. Istuin alas seurailemaan maalin kulkua.
Postasin Instagramiin: ”Maalivalvojaiset. Tuleeko nättii vai sotkuu?” No siihen
tuli sitten saman tien joku toteamaan: ”Mikä ero niillä on.” En tiedä, oliko
tämän neropatin ajatus, että työni on sotkua; lauseessa oli kysymyssana, mutta
piste perässä. Ei huvittanut siinä hetkessä sanoa mitään, kommentti ärsytti
minua. Ja ärtymys nosti esiin muita ärsyttäviä, työhöni liittyviä kommentteja,
joita välillä kuulen. ”Se on varmaan tosi terapeuttista”. ”Elääkö sillä?” No
onneksi ei ole terapeuttista. Terapiassa saatan mennä tolaltani ja itkeä, töissä
en itke. En maalaa purkaakseni sieluani yhtään sen enempää kuin Suomen armeijan upseeri ei pura
sieluaan suunnitellessaan sotaharjoituksia. Silti maalaan mieluummin kuin masinoin
sotaharjoituksia. Mutta sotaharjoituksessa täytynee mm. suunnitella reittejä.
Maalillekin pitää suunnitella reitti. Jos maali eksyy reitiltä kovasti, tulee
sotkua. Maali on välillä kuritonta ja sattumalla on sijansa. Mutta sattumat
pitää yrittää ennakoida. Täytyy esimerkisi tietää, minkä verran maaliin tulee lisätä
vettä ja minkä verran mediumia. <o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhaqXTERPkxxHfUCX8K8sP9sF0BietFJ0uZdBxxplAJ_1Q1saoHp-RvZDcnOyO_JhAi6HTg3dXtxP0Os2hbRS1b3ISWhiSDlb68WHeV1S-ayGOUxyXvicR76HLzfddKZ0JjumxIkraxDfLTXKb4Ab2sktqBLyQcN3DQyUVIbYJMuLcmevvhGQyrRw6KOA/s3264/n%C3%A4ttii2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3264" data-original-width="2448" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhaqXTERPkxxHfUCX8K8sP9sF0BietFJ0uZdBxxplAJ_1Q1saoHp-RvZDcnOyO_JhAi6HTg3dXtxP0Os2hbRS1b3ISWhiSDlb68WHeV1S-ayGOUxyXvicR76HLzfddKZ0JjumxIkraxDfLTXKb4Ab2sktqBLyQcN3DQyUVIbYJMuLcmevvhGQyrRw6KOA/w300-h400/n%C3%A4ttii2.jpg" width="300" /></a></p>
<p class="MsoNormal">Oletetaan,
että saamani kommentti oli kuitenkin kysymys eikä vittuilua, vaikka välimerkki
oli väärä. Mikä ero siis on nätillä ja sotkulla? Nättihän tarkoittaa sanana
vähän samaa kuin sievä ja kaunis. Tämän päivän valmis maalaus ei ole mielestäni
tässä mielessä nätti. Mutta sotkunakaan en sitä pidä. Puhekielessä nätti voi
tarkoittaa myös hienoa, onnistunutta tai coolia. Esimerkiksi huomenna on
sairaan nättiä mennä jengin kanssa cheer-kisoihin Vierumäelle. Tavoitteena on
puhdas ja nätti ohjelma. Mutta jos nousijat putoilevat pyramidista ja
dinosaurukset eksyvät matkalla stuntista toiseen ja törmäilevät toisiinsa ja
kaatuvat matolle, se ei ole nättiä, se on sotku. Minä haluan tehdä onnistuneen,
hienon ja nätin maalauksen. Kun maali on märkää, on mahdollista että
kuivumistulos ei ole halutunlainen, vaan maali on liikkunut liikaa ja sotkenut, esimerkiksi
siten että keskellä taulua on tumma, samea lammikko. Tämän voi tietenkin tarvittaessa korjata seuraavalla maalauskerralla, mutta aina on hienoa, jos voi täräyttää kerralla kohdalleen. Sotku tulee, jos sählää kuin amatööri.
Nättiä tulee, kun on treenannut tarpeeksi ja tietää, mitä välineellään tekee.</p></div><p></p>Maaria Batshevahttp://www.blogger.com/profile/10462642052611804333noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4222544731133697566.post-45654781966673942622022-03-14T22:12:00.000+02:002022-03-14T22:12:25.694+02:00Voiko siitä selvitä?<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjfEGRmScU5I1QGLxfsM3YQihyDyNBtFcm6brl_zXVe54sroypTwJivcLiTMJRk6j3RGqCxK-3UZujCntVZGggy6jSu1fXADbHI1b7rAir-dbM2VubP8j875ISCROOz_xgmEWzsPmN673RwN_CS6Dr83qsjLBS5pHYiUmJ_EZwAnb55PkBMaZR5W6Nzmw=s3264" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3264" data-original-width="2448" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjfEGRmScU5I1QGLxfsM3YQihyDyNBtFcm6brl_zXVe54sroypTwJivcLiTMJRk6j3RGqCxK-3UZujCntVZGggy6jSu1fXADbHI1b7rAir-dbM2VubP8j875ISCROOz_xgmEWzsPmN673RwN_CS6Dr83qsjLBS5pHYiUmJ_EZwAnb55PkBMaZR5W6Nzmw=w480-h640" width="480" /></a></div><p></p><blockquote style="border: none; margin: 0 0 0 40px; padding: 0px;"><p class="MsoNormal">Haluan tänään puhua selviämisen ja toipumisen
mahdollisuudesta. Luin muutama viikko sitten ahdistavan, raa’an, mielestäni
julmankin<a href="https://www.apu.fi/artikkelit/katriina-huttusen-tytar-teki-itsemurhan-eika-sellaisesta-toivu-koskaan"> esseen</a>, jonka on kirjoittanut kohtalotoverini Katriina Huttunen viisi
vuotta tyttärensä itsemurhan jälkeen. Tekstin ytimenä on raskas syyllisyys ja toivottomuus
ja lohduttomuus. Huttusen ajatus on, että itsemurhaajan äidin ei kuulukaan
toipua, vaan syyllisenä kärsiä rangaistusta koko loppuelämänsä. Jos oikein ymmärrän, suru
on Katriina Huttusen elämän sisältö."Olen yhden asian ihminen. Minua
kiinnostaa vain kuolemansuru", hän kirjoittaa. En
voi väittää vastaan toisen kokemukselle. Ja tuossa karmivassa tekstissä on
paljon sellaista, jonka itsekin koen todeksi. Silti minä haluan uskoa toivoon, lohtuun
ja toipumiseen.</p></blockquote><p style="text-align: center;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgEwKYWj1j3oL-qbW8mWo5Vo6fcJ-UFTGVs5XYne1rVAJaNdmYlqK6XGtx6jEK_V4CuyqoKYC5eZGGFWqylI3BdUANyTRk79kabzQYDHYtQyY87hlOrEEoducaszbhirJ6rU1EvDZhgjwnLgffIVoIDJCb8MAQGIKm0jwV_9ZeFrPL4iJLXx0IhiKWCbA=s3264" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3264" data-original-width="2448" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgEwKYWj1j3oL-qbW8mWo5Vo6fcJ-UFTGVs5XYne1rVAJaNdmYlqK6XGtx6jEK_V4CuyqoKYC5eZGGFWqylI3BdUANyTRk79kabzQYDHYtQyY87hlOrEEoducaszbhirJ6rU1EvDZhgjwnLgffIVoIDJCb8MAQGIKm0jwV_9ZeFrPL4iJLXx0IhiKWCbA=w300-h400" width="300" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><p class="MsoNormal" style="tab-stops: right 481.9pt;">Lapsen
itsemurha on musertava asiaa. Se on niin kauhea ja järkyttävä asia, että en
pysty sitä kertomaan. Ensimmäisenä vuonna heräsin joka aamu kipuun. Päivisin elin
uudelleen ja uudelleen trauman tyttäreni löytämisestä. Kirjoitin tästä lukuisia
tekstejä, mutta ne ovat niin pahoja, että en halua näyttää niitä nyt, en halua
kuvata niitä riivaavia aistimuksia. Helpottuneena sanon, että aistini ovat
vapautuneet trauman toistamisesta: näkökenttäni yleensä vastaanottaa sen
maiseman, ne asiat ja esineet, jotka edessäni ovat. Muisto ei poistu, mutta
näky ei ole koko ajan edessäni. Toisena vuonna heräsin öisin omaan itkuuni. Valveilla
ollessa olen monesti taistellut itkua vastaan, sillä se voi viedä hyvin
pelottavan tilaan.</p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: "Times New Roman";">”Voiko
tästä selvitä?” minä kysyin lapsen isältä ensimmäisenä päivänä. En tiedä, mitä
hän silloin ajatteli, mutta hän vastasi minulle: ”Voi”. Oli vähällä, että en
selvinnyt. Sillä jonkin aikaa luulin, että minunkin kuuluu kuolla. Luulin, että
minun pitää nielaista kaikki lääkkeet. Menin sen vuoksi neljäksi viikoksi
sairaalaan. Selviäminen on ensisijaisesti hengissä pysymistä. Tyttären
hautajaisten jälkeen minä päätin yrittää pysyä hengissä. Vein lääkkeeni tädille
säilytettäväksi, otin kerrallaan viikon annokset dosettiin. Jatkoin tätä
turvamenettelyä melkein vuoden. <o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="text-align: center;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjX31hkvgy_hcChOK74Lu_zv1RlkcxRpROrkL_JuwBkyXsUvV3QoylfRAUZ1xmN7NuZeCLWVDDSrj6GamWQ6FzsOvNMRUPgjSYrMQZWf6_fQ2K24i_A8gwzPqNgWBxrl9bQPTeMlANRKEigIJOuIzdoGNPitCWYYvaCKKg42n91zl0DR_wx5jvx5QyTpQ=s3264" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3264" data-original-width="2448" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjX31hkvgy_hcChOK74Lu_zv1RlkcxRpROrkL_JuwBkyXsUvV3QoylfRAUZ1xmN7NuZeCLWVDDSrj6GamWQ6FzsOvNMRUPgjSYrMQZWf6_fQ2K24i_A8gwzPqNgWBxrl9bQPTeMlANRKEigIJOuIzdoGNPitCWYYvaCKKg42n91zl0DR_wx5jvx5QyTpQ=w300-h400" width="300" /></a></div><span style="text-align: left;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><span style="text-align: left;"><br /></span></div>Voisin
sanoittaa niin, että ensimmäinen vuosi oli kauhun vuosi. Olin luullut, että
masentuisin. Mutta en minä pystynyt masentumaan, koska olin jatkuvasti
ahdistunut, ja ahdistuneena suoritin jotain koko ajan, en pystynyt lepäämään. Toinen
vuosi oli pakottavan pärjäämisen vuosi. Tämä vuosi, kolmas vuosi on terapian
vuosi: pääsin vihdoin säännölliseen, pitempiaikaiseen terapiaan, jossa käyn
kaksi kertaa viikossa.</span><p></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: "Times New Roman";">”Et
tullut tähän maailmaan ainoastaan ollaksesi äiti”, eräs ystävä kirjoitti, kun
en nähnyt elämälläni tarkoitusta. Tämä on olennaista. On mahdollista, että
minun olemassaoloni on tärkeää muille ihmisille, että voin vielä tehdä asioita,
joilla on merkitystä.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: "Times New Roman";">Mutta olennaista
on myös, että minä olen äiti. Ei olekaan niin, että minä olin äiti. Pikkuhiljaa
pystyn muistelemaan. Vaikkapa sitä, kun poimimme puolukoita ja ihmettelimme
siirtolohkaretta Mäntyharjun metsässä. Sitä, kun seikkailimme Agadirin torilla
ja ratsastimme kameleilla. Sitä, kun pelasimme korttia Vallilan laakson
nurmikolla ja teimme kärrynpyöriä. Ne kaikki asiat ovat olemassa.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="text-align: center;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEggbfPZm9hSMrMFbSXqhw1MYPOhJOLaYb4vnG9KXhF9KJKN5kucQdLrM7VUroi0fsQ6w7MMxFh4gHoPEYctZuXM40qwy6Ut4ZSpcP3BLdlqn19U0MFJHTRwCnbn2c4QamMahL3M71ub3sw7-qIOL1WEbD7RpuyteOaCBE2C2ccSiDk7-f8DF7PkyxF49Q=s3264" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3264" data-original-width="2448" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEggbfPZm9hSMrMFbSXqhw1MYPOhJOLaYb4vnG9KXhF9KJKN5kucQdLrM7VUroi0fsQ6w7MMxFh4gHoPEYctZuXM40qwy6Ut4ZSpcP3BLdlqn19U0MFJHTRwCnbn2c4QamMahL3M71ub3sw7-qIOL1WEbD7RpuyteOaCBE2C2ccSiDk7-f8DF7PkyxF49Q=w300-h400" width="300" /></a></div><p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: "Times New Roman";">Mitä
toipuminen sitten tarkoittaa? Ajattelen, että se tarkoittaa sitä, että pystyy
löytämään iloa elämästä ja kiinnostumaan uusista asioista, pystyy kokemaan
mielekkyyttä ja yhteyttä muiden ihmisten kanssa. Minun toipumistani ovat
auttaneet ja auttavat ainakin seuraavat asiat: ystävät, sukulaiset, kukat, kahvi,
sauna, uimahalli, Lidlin katkarapusalaatti, Hesari, maalaaminen, Monster High
-nuket, cheerleading, naapuri ja gambialainen ruoka, kesäillat, elokuvat, Sopranos-
ja Downton Abbey -tv-sarjat, New Yorker -lehti ja lukijalahjana saatu keltainen
kassi, palapelit, heprean kieli, uimarannat ja maauimalat, Bric Classic
-kännykkäpeli, lumisade, taidenäyttelyt, Yle Areena, Eccon punaiset kengät, Instagram,
lukeminen, kirjakritiikin kirjoittaminen, zumba, Ikean paksu peitto, Garmin-urheilukello,
dinosaurukset, etiopialainen ravintola, bodycombat, Marimekko-Adidas -vaatteet,
käveleminen, valokuvat Tel Avivista, Urban Decay -huulipunat, pinkit
villasukat, bussimatka töihin, jooga, Radio Suomipop, valkosuklaakeksit, Teflon
Brothers, spinning, Roihupellon K-rauta, huonekasvit, päiväkirja ja nyt myös
blogi. Toipuminen ei tarkoita, että suru loppuu. Mutta koska elämässä on isoja
ja pieniä hyviä asioita, elämä voi vielä olla mielekästä ja kiinnostavaa.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="text-align: center;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEizj2hjoJtDmjPJRchFSFepxNC1TKrvCGiOKhIb5MXlA3CPdEnsl66Ts6Gf3EJDsACzdNKIpYVOc6Oq_rItll6-DKCP4PhIbbW82xKGro4QIKwkmKsqbBHxsWwH4RgLVDl1c0lWxsLa9o-3gH5ikoTAK-AmBlaD-Ozee0OQ2zeU-hYlwE7bEPrRJ257Vg=s3264" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3264" data-original-width="2448" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEizj2hjoJtDmjPJRchFSFepxNC1TKrvCGiOKhIb5MXlA3CPdEnsl66Ts6Gf3EJDsACzdNKIpYVOc6Oq_rItll6-DKCP4PhIbbW82xKGro4QIKwkmKsqbBHxsWwH4RgLVDl1c0lWxsLa9o-3gH5ikoTAK-AmBlaD-Ozee0OQ2zeU-hYlwE7bEPrRJ257Vg=w300-h400" width="300" /></a></div><br /><span style="mso-bidi-font-family: "Times New Roman";"><br /></span><p></p><br /></div><p></p>Maaria Batshevahttp://www.blogger.com/profile/10462642052611804333noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4222544731133697566.post-10152414544017157812022-03-05T19:11:00.002+02:002022-03-06T13:20:26.989+02:00Kirjoitan, miksi en kirjoita<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEio8l5o835CyPvjeMf0JKyv5JtY3YpQtoyqx7RNUVNrkVV9ibZXEH9rkqJ4p_gQD1-MHROR4_kQpz-n7EDs2KG1L3vHprdjxN6T17es49FN14u-gNb-3KGWS13PwyEr7uBX32Zu1QV0QAmLe9P29T3OenAdqFkLNZjsPDWx11Ar069un2rsUb-BEjGUhw=s2920" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: inherit;"><img border="0" data-original-height="2151" data-original-width="2920" height="472" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEio8l5o835CyPvjeMf0JKyv5JtY3YpQtoyqx7RNUVNrkVV9ibZXEH9rkqJ4p_gQD1-MHROR4_kQpz-n7EDs2KG1L3vHprdjxN6T17es49FN14u-gNb-3KGWS13PwyEr7uBX32Zu1QV0QAmLe9P29T3OenAdqFkLNZjsPDWx11Ar069un2rsUb-BEjGUhw=w640-h472" width="640" /></span></a></div><span style="font-family: inherit;"><br /></span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEg2PCdlkekdN0iWpb0pzsO5tfuwLempor_qgypYBda_mbp491WAsCekn6apLvfeZJgjdGx3WukpMNH-hA89SjfjI4pSvaAlbhy-Jm_mD4YNOAzdPdWeHW1FrDgLhAVRso1m814aR9Vx7dq113l8pD8WHCHZG945K4n00TGR-vRriTOvzgX4V_7enWVXdQ=s2973" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: inherit;"><img border="0" data-original-height="2182" data-original-width="2973" height="470" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEg2PCdlkekdN0iWpb0pzsO5tfuwLempor_qgypYBda_mbp491WAsCekn6apLvfeZJgjdGx3WukpMNH-hA89SjfjI4pSvaAlbhy-Jm_mD4YNOAzdPdWeHW1FrDgLhAVRso1m814aR9Vx7dq113l8pD8WHCHZG945K4n00TGR-vRriTOvzgX4V_7enWVXdQ=w640-h470" width="640" /></span></a></div><span style="font-family: inherit;"><br /></span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEi9XEq2qJ0QhE09GXIG-cFilbkAVWS2_3MSisLvT-lZJpiLrMln9EgYspV8hTV4audCq9MKbF7qnrpV2lRY5c7ZKDHQ_PFEGxSWezGd__slAn757NQNP_gBKeXYhy4QpiQ09B5VyFn3hXDAYI1d1RaZXdWGUmMzR7o5JLh5adtM6_MtQYMV8Cwh9Ebk7w=s2978" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: inherit;"><img border="0" data-original-height="2196" data-original-width="2978" height="472" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEi9XEq2qJ0QhE09GXIG-cFilbkAVWS2_3MSisLvT-lZJpiLrMln9EgYspV8hTV4audCq9MKbF7qnrpV2lRY5c7ZKDHQ_PFEGxSWezGd__slAn757NQNP_gBKeXYhy4QpiQ09B5VyFn3hXDAYI1d1RaZXdWGUmMzR7o5JLh5adtM6_MtQYMV8Cwh9Ebk7w=w640-h472" width="640" /></span></a></div><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><i><span style="font-family: inherit;">001, 002, 003_22. Maalaukset ovat kokoa 60x81cm</span></i></blockquote></blockquote></blockquote><p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Voisinko kirjoittaa siitä, miksi en kirjoita? Eilen töissä
ajattelin, että voisin kirjoittaa vähän taiteesta ja elämästä, niin kuin ennen
kirjoitin. Haluaisin kirjoittaa niin kuin ennen kirjoitin, vapaasti ja
vuolaasti, nauttia kirjoittamisesta. Kuinka antoisaa se monesti olikaan.</span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;"><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Mutta kun minun elämässäni on kuolema. Minun tyttäreni
kuolema. Siksi minun elämäni on kuolleen tyttären äidin elämä. Kerroin siitä
<a href="https://hekuma.blogspot.com/2021/03/pikkuhuone.html">vähän </a>vuosi sitten. Olen halunnut kertoa enemmänkin, mutta kuinka? En tiedä. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Ehkä voisin kertoa, kuinka valehtelin Tinder-treffeillä,
että tyttäreni on 23 vuotta ja opiskelee sairaanhoitajaksi. Teeskentelin niin.
Koska halusin kerrankin olla sanomatta sitä. Halusin kuvitella että olisi
toisin. Mutta en osannut teeskennellä hyvin. Tiedän, että ilmeeni muuttui
surulliseksi ja sitten mies kysyi, olenko läheinen tyttäreni kanssa. Vastasin kyllä,
ja yritin hymyillä, ja tiedän, että ilmeeni oli entistä surullisempi. En
millään voinut kertoa, että oikeasti tyttäreni on niin kaukana kuin vain voi olla,
että oikeasti hän on poissa, eikä hän koskaan täyttänyt kaksikymmentäyksi,
kaksikymmentäkaksi eikä kaksikymmentäkolme. Että minä ostin hänelle 23 ruusua
sinä päivänä kun hänen olisi kuulunut täyttää 23, mutta minä jouduin viemään ne
kukat kiven luo. Sellaiselle kivelle, joka kertoo, että tytär syntyi ja kuoli.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Joskus olen sanonut, että ei minulla ole lapsia. Mutta se on
väärin, en halua enää sanoa niin. Siksi sanon, että minulla on tytär. Sanon
että tyttäreni syntyi 1999. Voi olla, että keskustelukumppani tyytyy tähän.
Mutta hän saattaa kysyä, mitä tyttäreni nykyään tekee, opiskeleeko, asuuko
omillaan. Silloin minun on pakko sanoa, että tyttäreni kuoli vuonna 2019,
kaksikymmentävuotiaana. Ja se, miten keskustelu jatkuu, on väkisinkin
surullista. Mutta se voi olla myös satuttavaa. ”Ok”, vastasi eräs mies, ja
kysyi seuraavaksi, miten pitkä olen. Ok. Ehkä siksi kokeilin seuraavalla
kerralla valehtelemista, jos se vaikka ei tuntuisi niin pahalta. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Valehdeltuani miehelle minä ajattelin, että ehkä minun
pitäisi kuitenkin kertoa totuus. Mutta kenen vuoksi? Ei tarvitsisi. Tuskinpa
haluaisin tavata uudestaan miestä, joka oli tullut treffeille tunnin myöhässä
niin että elokuva oli jäänyt näkemättä. Olin vihainen miehelle ja itselleni,
että olin odottanut niin kauan. Mutta se oli koko ajan tekstannut olevansa ihan
kohta paikalla, kahdeksan minuutin päästä, tai sittenkin kymmenen ja sitten soittanut
olevansa melkein perillä, juuri ohittavansa Rautatieaseman ja ihmetellyt, mihin
suuntaan ja kuinka kauas pitäisi kävellä ja minä olin jankuttanut, että lähetin
sinulle googlekartan, katso siitä. Niinpä minä yritin hymyillä ihan kuin
tyttäreni tosiaan olisi terve ja iloinen vaaleatukkainen tyttö, joka opiskelee sairaanhoitajaksi
ja mitään hautakiveä ei olisi olemassakaan. Ja viikonloppuna tyttö tulisi
syömään äidin luo ja kolmen vuoden kuluttua minusta tulisi mummi. Näin minä
mielikuvittelin pienen hetken ja siemailin keskinkertaista valkoviiniä juutalaisen
pölvästimiehen kanssa.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Nämä sanat tulevat hitaasti. Pyyhin lauseita pois. Kirjoitan
uudestaan. Poistan ja peruutan. Sanon toisella tavalla. Tämä on kaukana siitä,
millaista blogin kirjoittaminen joskus oli. Samaa on vain se, että yritän olla
rehellinen. Ja nyt kun ajattelen, huomaan, että ajatus israelilaisesta miehestä,
joka on asunut Helsingissä kaksitoista vuotta, mutta ei tiedä, miten löytää
Kampista Kaisaniemeen, on enemmänkin kuin hitusen huvittava.<o:p></o:p></span></p>
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 107%; mso-ansi-language: FI; mso-bidi-language: HE; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin;">Alkuvuosi työhuoneella on
ollut vaaleanpunainen ja vihreä. Olen saanut valmiiksi kolme pientä maalausta. </span><span style="background: white; color: #050505; font-size: 11.5pt; line-height: 107%; mso-ansi-language: FI; mso-bidi-language: HE; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin;">Maalaaminen on hiljaista ja hidasta verrattuna huimiin vuosiin. Mutta ihan
hyvää.</span> <span style="font-size: 12pt; line-height: 107%; mso-ansi-language: FI; mso-bidi-language: HE; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin;">Sillä on niin, että vaikka olen kuolleen tytön äiti, minä olen myös taiteilija,
taiteilijuus ei ole loppunut, vaikka maalaaminen joksikin aikaa loppui. Ainakaan
tällä hetkellä tyttäreni kuolema ei näy teoksissani, maalaaminen fyysisenä tekona
ja myös mentaalisena prosessina on minulle tällä hetkellä elämän paikka.</span></span>Maaria Batshevahttp://www.blogger.com/profile/10462642052611804333noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4222544731133697566.post-15895842323099742272021-11-16T13:05:00.001+02:002022-03-05T13:07:10.686+02:00014_2021<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhzYI_iOzaHdIS7PWXKeokUa08yscJKJdJp-JlvJ0Wvm6sv6K0p-4mG7W1_d79dhFyP-xHqryKTDQbMDrMxJ52uveWZqOGMuadAcizkgy8v5D5wCzMpVSSj5k2Zz-Ye6S8bp7XkLponjGx8PCq_UAANfj2YfMO4P8TSfHfWDHWE0wsbbtNGeGXZ3DwV_A=s2279" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2279" data-original-width="2272" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhzYI_iOzaHdIS7PWXKeokUa08yscJKJdJp-JlvJ0Wvm6sv6K0p-4mG7W1_d79dhFyP-xHqryKTDQbMDrMxJ52uveWZqOGMuadAcizkgy8v5D5wCzMpVSSj5k2Zz-Ye6S8bp7XkLponjGx8PCq_UAANfj2YfMO4P8TSfHfWDHWE0wsbbtNGeGXZ3DwV_A=w638-h640" width="638" /></a></div><br /> <p></p>Maaria Batshevahttp://www.blogger.com/profile/10462642052611804333noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4222544731133697566.post-71005327308265662362021-11-02T13:04:00.001+02:002022-03-05T13:05:30.998+02:00013_2021<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhYuCfxvV4qMTvakUb3X6Qg88SGYIo10isII0Am5vdWSrF3AIyzj-MCB_HSc1gKFupMRTRxUpQ3NbPRalSZfqi_S_Ty7f0qPVjbfPyf3q_yWtP3HpDMGCysyxPidBK6IOSkXUkpqKKcxu9KUdfoL0IEcy03RTw3Hwao8vHGUPJr7RkxrCYMITvasHaYDg=s2228" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2228" data-original-width="2228" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhYuCfxvV4qMTvakUb3X6Qg88SGYIo10isII0Am5vdWSrF3AIyzj-MCB_HSc1gKFupMRTRxUpQ3NbPRalSZfqi_S_Ty7f0qPVjbfPyf3q_yWtP3HpDMGCysyxPidBK6IOSkXUkpqKKcxu9KUdfoL0IEcy03RTw3Hwao8vHGUPJr7RkxrCYMITvasHaYDg=w640-h640" width="640" /></a></div><br /> <p></p>Maaria Batshevahttp://www.blogger.com/profile/10462642052611804333noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4222544731133697566.post-70775941763939845182021-10-27T13:01:00.002+03:002022-03-05T13:10:45.899+02:00011_2021 ja 012_2021<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiZZ0K6V0G3UBaCOQ0js7uID7Zeh3KrRh2rN650KBzWcqpFkQMl3QAOg_vXjZ47NENa2rWP-EBL5Pi2ruTxp-STstaFD4uoPKoXnVf6MiKP6CFuE15L5t9nQidoIL2hTb8C5I5RQnmewjz8HkbnRNVyrmBb3PU2gr04zHXg6rbmni4uXTLgcWsjgWbOfw=s2399" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2399" data-original-width="2395" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiZZ0K6V0G3UBaCOQ0js7uID7Zeh3KrRh2rN650KBzWcqpFkQMl3QAOg_vXjZ47NENa2rWP-EBL5Pi2ruTxp-STstaFD4uoPKoXnVf6MiKP6CFuE15L5t9nQidoIL2hTb8C5I5RQnmewjz8HkbnRNVyrmBb3PU2gr04zHXg6rbmni4uXTLgcWsjgWbOfw=w638-h640" width="638" /></a><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjKOzw8U5gLvq3o70gjVditFcxKbOVA7n71JfDoM6mkBbXuyonGNzjSWaV8T4twm2Jl5SBgGVx22TkO8Kmi1gTYzODPmMBqU3X2YP3WRQd7GIeM0_v4BcBF0qpaf4W0wKZsSkHUIBL5p-V75rKja7zOhb9rzoz-cJ8jheeOEtOnHjuD9EwL1yxL4XtXvg=s2366" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2366" data-original-width="2354" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjKOzw8U5gLvq3o70gjVditFcxKbOVA7n71JfDoM6mkBbXuyonGNzjSWaV8T4twm2Jl5SBgGVx22TkO8Kmi1gTYzODPmMBqU3X2YP3WRQd7GIeM0_v4BcBF0qpaf4W0wKZsSkHUIBL5p-V75rKja7zOhb9rzoz-cJ8jheeOEtOnHjuD9EwL1yxL4XtXvg=w636-h640" width="636" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div></div><p></p>Maaria Batshevahttp://www.blogger.com/profile/10462642052611804333noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4222544731133697566.post-11401955933795918712021-09-30T12:50:00.000+03:002022-03-05T12:56:12.750+02:00010_2021<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjbuTydGPnWkWHbhaQ3doVKrh5UU1HMAjeH2A3g8uZGvZs3dAIS4rEu1Ht5RqbpYnPozYYhCc-MKaLNkSB9tq5OflUYJlAgKoexZLZOSqSy63u7Af2hD9ivV0-ynmstqE3G3PMBYbQ1ssc3QJC8mBLKK0E0PMPnR2ODx8DEmnG7oXY164SGPpW4WbZXiQ=s2304" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2304" data-original-width="2273" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjbuTydGPnWkWHbhaQ3doVKrh5UU1HMAjeH2A3g8uZGvZs3dAIS4rEu1Ht5RqbpYnPozYYhCc-MKaLNkSB9tq5OflUYJlAgKoexZLZOSqSy63u7Af2hD9ivV0-ynmstqE3G3PMBYbQ1ssc3QJC8mBLKK0E0PMPnR2ODx8DEmnG7oXY164SGPpW4WbZXiQ=w632-h640" width="632" /></a></div><br /><p></p>Maaria Batshevahttp://www.blogger.com/profile/10462642052611804333noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4222544731133697566.post-32073527346856360912021-09-29T14:37:00.009+03:002021-09-29T14:37:55.516+03:00009<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQ7anCzgPNJ0maOjvPrpG2CqQ3yAcBMzpoiZ0GiX8HE22m1LB_vhy3TczpDnhZ2cELBVdhh2cQzi7fJHEvsjJSw9Yfh2VCGhC6MfBMZEHTzacCLvFo2WqxOnpYCi_CAqsA5XFU0_4dxhAy/s1953/Maaria_Oikarinen_009_2021.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1953" data-original-width="1932" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQ7anCzgPNJ0maOjvPrpG2CqQ3yAcBMzpoiZ0GiX8HE22m1LB_vhy3TczpDnhZ2cELBVdhh2cQzi7fJHEvsjJSw9Yfh2VCGhC6MfBMZEHTzacCLvFo2WqxOnpYCi_CAqsA5XFU0_4dxhAy/w634-h640/Maaria_Oikarinen_009_2021.jpg" width="634" /></a></div><br /><div style="text-align: center;"><i> 009_2021</i>, 86x86cm</div><p></p>Maaria Batshevahttp://www.blogger.com/profile/10462642052611804333noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4222544731133697566.post-38248361587047779672021-09-29T14:35:00.006+03:002021-09-29T14:35:57.132+03:00008<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhcsmvceLQmXKpUS3q0BSVXVL8HndjqxVrDV1UKUDArP0ajkW-CjZFIhUcDWX5LwydUG-vIPMBByV7nP_1sDJs4CFNt7QoFMv7WOnkYowEg7GwjeVI9-KtizaoA9p_-4fB1bWgduMMO0EtZ/s2048/Maaria_Oikarinen_008_2021.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2032" data-original-width="2048" height="636" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhcsmvceLQmXKpUS3q0BSVXVL8HndjqxVrDV1UKUDArP0ajkW-CjZFIhUcDWX5LwydUG-vIPMBByV7nP_1sDJs4CFNt7QoFMv7WOnkYowEg7GwjeVI9-KtizaoA9p_-4fB1bWgduMMO0EtZ/w640-h636/Maaria_Oikarinen_008_2021.jpg" width="640" /></a></div><br /><div style="text-align: center;"> <i>008_2021, </i>86x86cm</div><p></p>Maaria Batshevahttp://www.blogger.com/profile/10462642052611804333noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4222544731133697566.post-47561415662059600292021-09-29T14:32:00.003+03:002021-09-29T14:34:02.949+03:00006<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbx1pv1ddtmx4Ra0PMwq7wzfacKdJ7ZcGQuDcqYarXepQ3LEEcy02WngjpIGSoJMOjtExtx_YhvtTC5pQ6fyAXqhQ-lIR-zawnCn10qo6BiopOrRS7BKlPip1zg53O5MisH_9eWbiiH7nO/s2048/Maaria_Oikarinen_006_2021.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1646" data-original-width="2048" height="514" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbx1pv1ddtmx4Ra0PMwq7wzfacKdJ7ZcGQuDcqYarXepQ3LEEcy02WngjpIGSoJMOjtExtx_YhvtTC5pQ6fyAXqhQ-lIR-zawnCn10qo6BiopOrRS7BKlPip1zg53O5MisH_9eWbiiH7nO/w640-h514/Maaria_Oikarinen_006_2021.jpg" width="640" /></a></div><br /><div style="text-align: center;"><i> 006_2021</i></div><p></p>Maaria Batshevahttp://www.blogger.com/profile/10462642052611804333noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4222544731133697566.post-53597575045145506812021-09-29T14:23:00.002+03:002021-09-29T14:23:44.526+03:00005 ja 007<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgH1AT51mmOTpuikrXSvVPDo2I-hC71wFfmjH0_z_NigTqZi4SDSK8cg_knzCVwOzBKtH96SwfTh-ARHHbvWSzq-YpoXHFZ8WDL7UdweJFMld9zeOGmSBnO6C4hOD-Xzt6CKJTkbxTtBe2-/s2048/Maaria_Oikarinen_005_2021.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1508" data-original-width="2048" height="472" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgH1AT51mmOTpuikrXSvVPDo2I-hC71wFfmjH0_z_NigTqZi4SDSK8cg_knzCVwOzBKtH96SwfTh-ARHHbvWSzq-YpoXHFZ8WDL7UdweJFMld9zeOGmSBnO6C4hOD-Xzt6CKJTkbxTtBe2-/w640-h472/Maaria_Oikarinen_005_2021.jpg" width="640" /></a></div><div style="text-align: center;"><i>005_2021, </i>60x81cm</div><div style="text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjG75yL2SschzvSl-UhEuM-crbsavf1y4myMik53cGbBJxCmqUvDHW4ETpnDUBnKx2no5pP7ZHNy8uLWfJCqQZl4CQJ2A226TvLWKv_ti6YUenmlHkgcZsxkqNSDPrdICFOSOTlkbMRnhrI/s2048/Maaria_Oikarinen_007_2021.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1501" data-original-width="2048" height="470" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjG75yL2SschzvSl-UhEuM-crbsavf1y4myMik53cGbBJxCmqUvDHW4ETpnDUBnKx2no5pP7ZHNy8uLWfJCqQZl4CQJ2A226TvLWKv_ti6YUenmlHkgcZsxkqNSDPrdICFOSOTlkbMRnhrI/w640-h470/Maaria_Oikarinen_007_2021.jpg" width="640" /></a></div><br /><div style="text-align: center;"><i>007_2021, </i>60x81cm</div><p></p>Maaria Batshevahttp://www.blogger.com/profile/10462642052611804333noreply@blogger.com0