Lehdistötiedote

Altti Kuusamo kävi työhuoneellani pari viikkoa sitten. Altti oli lupautunut kirjoittamaan näyttelyni lehdistötiedotteen. Tiesin Altin kelpo kirjoittajaksi, mutta emme olleet koskaan tavanneet. Esittelin maalauksiani, jännitin. Jos se ei tykkää, jos se ei älyä?


Älysi, tykkäsi, sanoi ihan innostuneensa. Tekstistä tuli hyvä, tällainen:

VÄRIEN MONTA OLOMUOTOA

Maaria Oikarinen on antanut näyttelylleen nimen Hekuma. Teeman laaja kate paljastuu maalauksia tarkasteltaessa. Oikarisen työskentelymenetelmät ovat moninaiset. Sen lisäksi, että hän valuttaa värejä pitkin kankaan pintaa, hän myös kiinnittää akryylikalvoja värin päälle. Heijastusvaikutukset saadaan aikaan glitterin, paljettien ja helmiäispigmentin avulla. Oikarisen maalauksissa väri on muovaavan ja jäsentelevän aineen roolissa.

Hänen käyttämänsä värit näyttäytyvät kuin risaisten ja silti hyytelöityneiden vaatteiden läpi, joihin on kiinnitetty helminauhoja, kokkaroitunutta akryyliväriä ja koristehiekkaa. Läpikuultavan mediumin käyttö tuo esiin alempia värikerroksia. Myös lastan jäljet näkyvät. Näin värit muuttuvat esineiksi maalauksen pinnalle: akryylikalvot kohtaavat hyvin valuneen ja värikkään värihyytelön.

Vaikka maalaus on Oikariselle kaikkiruokainen substanssi, jokaisella hänen maalauksellaan on kuitenkin oma olemisen tapansa ja väriskaalansa. Vaaleat sävyt ja punaisen eri asteet ovat hallitsevassa asemassa. Oikarisen maalausten muodot syntyvät monipuolisen työskentelyn puristuksessa ja luovat haastavia väriyhdistelmiä. Muodot tuntuvat olevan kuin jatketta niistä asennoista, joilla värejä heitetään ja valutetaan kankaalle. Aivan kuin voima puristaisi muodon esiin väristä. Tämä menetelmä tekee Oikarisen maalauksista yhtä abstrakteja kuin konkreettejakin. Väri on aineen jäsentävää halua.

Muutamien maalausten nimet tuovat läsnä oleviksi myös elämänviitteet, assosiaatiot. Maalaus ”Väite haavoista ja timanteista” esittää monipuolisia argumentteja värin vaellusreiteistä. Värin valuma on kuin pidennetty väitelause, värin oma jakautunut kanta. Värit väitteinä valuvat. Muodot ovat väriesineiden pinnalla ja esineitä on maalauksen muotojen pinnalla. Värien saumoillakin on saumansa. Maaria Oikarisen maalaukset ovatkin muodon, voiman ja värin saumatonta yhteistyötä.

Altti Kuusamo

Väite haavoista ja timanteista

On kyseenalaista, voiko abstrakti maalaus väittää mitään. Onko niin, että tämä maalaus onkin esittävä? Paljetti esittää timanttia, viilto maalipinnassa haavaa - niinkö? Mitä haluan sanoa, kun kiinnitän maaliriekaleeseen hakaneuloja?

En osaa vastata tyhjentävästi. Edellisessä postauksessa viittasin juutalaiseen lahkoon ja lapsen herkkään mieleen; nyt voisin sanoa maalaukseni olevan eräs tulkinta teodikea-ongelmasta. En sano. Sanon, että maalaus toteaa kärsimyksen ongelman, että tuskan ja onnen vuoropuhelu kenties saa jonkin ilmiasun siinä.

Voin kertoa, että maalaamisen aikoihin luin Tähden suuraa, luin Koraanin kokonaisuudessaan. Selittääkö se teosta jotenkin? Liittyykö asiaan se, että kuuntelin körttivirsiä? Voi olla.

Väite haavoista ja timanteista on suuri (200x190x8cm) ja painava taulu (pohja on siis laatikkomainen, 8cm keltainen reuna uupuu kaksiulotteisesta kuvasta). Jaksan nostaa maalauksen yksin, mutta en helposti. Puut ovat raskaat ja maalikerrokset painavat varmasti useita kiloja.

Käytin venäläistä kangasta, jossa on vahva kolmen loimi- ja kudelangan tekstuuri. Kangas ei ole erityisen tiivistä, se vaatii hyvän pohjustuksen. Pohjustettuunkin kankaaseen jää näkyviin selvä pienistä neliöistä koostuva pintarakenne. Kangas rohkaisee raakaan jälkeen.

Aloitin maalaamisen telalla ja keltaisella sekoituksella. Lisäsin maalin sekaan mm. Tiimarin karkeaa koristehiekkaa. Käytin jonkin verran Marianna Uutisen 90-luvulla tunnetuksi tekemää maalaustapaa, jossa akryyli sivellään tai kaadetaan paksun muovin päälle kuivumaan, irrotetaan sitten ja näin saatu maalikelmu tai -levy kiinnitetään sitten varsinaiseen maalaukseen laskostaen, rutistaen, osin irralleen jättäen. Leikkelin ja revin kalvoja, kaadoin maalimassaa niiden alle ja päälle. Upotin maaliin glitteriä, muovihelmiä ja erivärisiä paljetteja. Käytin työssä varmaankin kaikkia tähän mennessä keksimiäni tapoja maalata akryylillä. Teos on monella tapaa hyvin kontrastinen, välillä arvelin sen olevan liian outo maalaukseksi.

Kärsimys ja kirkkaus

Löysin ikkunalaudalta palan sanomalehteä. Siinä lukee "Kannattaa muistaa sufimystikko Rumin sanat: Älä käännä katsettasi. Katso sidottua haavaa. Sieltä valo tulee sinuun."

Paperinpala on ajelehtinut tärkeiden aanelosten, kirjeiden, kuvien ja muun joukossa; olen repäissyt ajatteluttavan kohdan puolihuolimatta tai ehkä riemastuneen suunnitelmallisesti, en muista tilannetta. Ajatus liittyy maalaukseeni Väite haavoista ja timanteista, olen aikonut liimata lehdenpalan taulun takalautaan.

Teokseni nimi oli ensin Haavoista pursuaa timantteja. Koin väitteen julkeaksi, enkä sitten halunnutkaan väittää, vaan nostaa väitteen tarkasteltavaksi. Jalostaako tuska, hioutuvatko särmät, kirkastaako kipu?

Väite iskeytyi tajuntaani ensi kerran syytöksen muodossa. Urkuharmoni säesti virttä: Vieraalla maalla kaukana on kumpu kivinen. Sen koloon kerran iskettiin puu ristin muotoinen... Viaton Jeesus kärsi, ai, kuinka Jeesukseen sattui, kun naulat lyötiin kämmenten läpi! Anteeksi Jeesus kiltti!

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, opin myöhemmin. Mutta miksi on nälkää ja sotaa? Koska tulee uusi maailma, jossa Viimeiset tulevat ensimmäiseksi, ensimmäiset viimeiseksi. Kärsivällisyyttä, sillä Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan. Myöhemmin istutaan valtaistuimella!

Mikä on totuus? Pontius Pilatus kysyi. Eeli Eeli, lama sabaktani? huusi Jeshua ristillä. Ajankohtaista.