sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Sumua kirkkaassa



















Torstaina keskipäivän aikaan Arabianrannassa vallitsi tällainen hämmästyttävä valotila. Aurinko paistoi voimakkasti, mutta tiivis valkoinen sumu häivytti osia maisemasta. Tuntui muulta kuin marraskuulta.

lauantai 14. marraskuuta 2009

Kuusi ja pallot



Tapahtuu työhuoneen keittiössä, lounasaikaan

Keittiö = pukkijalkojen päällä heiluva pöytälevy (jonkun vanha maalaus) pensselinpesupaikan vieressä, rykelmä jämätuoleja ja roskissohvia, mikro, jääkaappi ja kahvinkeitin
T=taiteilija

(Kikatusta esiintyy totuttua vähemmän, koska eniten kikattava miestaiteilija on residenssissä Ranskassa, josta hän on lähettänyt muille kortin. Sataako? kortissa luki, ei muuta. T:t eivät nauraneet.)

T1: (popsii papumössöä) Mites menee?

T2: (saippuoi maalisia käsiään) Joulukuusi pitäis maalata. Orientoitua jouluun. 6xkuusi.

T3: (lusikoi hernekeittoa) Niin se HTS:n näyttely.

T2: Joo. Hitto tää ei lähe. (harjaa käsiä juuriharjalla)

T4: Missä sun hanskat on? Käsivoidetta kannattaa laittaa alle. (hörppii kahvia)

T2: Unohtu.

T1: Joulu. Joo, joulukuusi ja kynttilät, oikeen paljo koristeita, sellanen lasten väsäämä lippunauha kanssa. Komia kuusi. Sitte yhestä koristepallosta heijastuu koko huone ja perheidylli: kappas isä on kännissä, hirveesti kaljapulloja sohvapöydällä.

T2: Ehe ehe. Kauhee. Mutta toi palloheijastus on hyvä, tee sä se. (laittaa tupperware-rasian mikroon, rasiassa on punajuurikeittoa)

T1: Ja äiti itkee ja lapset marisee että miksei joulupukki tuu. Eiku joulupukki on siinä kanssa, sekin on kännissä.

T4: Hih hih hih. Voisko olla installaatio: joulupukin auto? Vois tehä tosta polyuretaanista! (kulauttaa kahvia)

T2: Ja lapset rääkyy ku paketista ei löydy pleikkaria. Kaikilla on ihan punaset naamat, mutta vaan eri syistä. Saamari mullakaan oo pleikkaria! (hotkii papumössöä)

T4: Kuka haluaa kääretorttua? (leikkaa siivuja tarjoustortusta)

T1: Ainahan torttu maistuu. Ja pipari. Pukillekin.

T4: Hi hi hi

T2, T3: Heko heko

T3: Taiteilijalla on taas niin lystikkäät jutut. (lusikoi hernekeittoa)

T1: Porsaita äidin oomme..

T2: Ei nyt mitään angstijoulua, eikä sikailua. Valoa ja iloa.

T1: Kynttiläiset käristävät pukkia.

T3: Hihi, pukki huutaa haudalle kukkia. Vois tehä hautakiven polyuretaanista!

T2: Ei ku kuusessa kukkia, käynyt kukkimaan. Ja avajaisiin vois pukeutua joulukuuseksi, kietoutuis niihin kimallenauhoihin ja sellanen hillitön kampaus, josta roikkuis kaikkea, joulupalloja vaikka.

T4: Ja latvatähti pitää olla!

T2: Joo!

pling, mikro kilahtaa

T1: Me pojat ollaan sitte tonttuja!

T3: Tehäänkö parrat polyuretaanista?

perjantai 13. marraskuuta 2009

Tyven













Nämä tyrskyt on nyt rullattu odottamaan. Hukkumisessa on kymmenen valmista maalausta. Toisessa rullassa on keskeneräisiä, jotka myös kaipaavat lepoa. Kolmen kuukauden työjakso oli intensiivinen, kuluttava, pelottava, raastava. Se oli myös ihmeellinen ja hyvällä tavalla hurja. Kun aloitin, en voinut maalata kuin tunnin päivässä, täytyi heittäytyä ja uupua, voima tiivistyi tuntiin.  Muut tunnit maalaus kehkeytyi minussa. Se painoi. Se velloi, myrskysi ja liplatti. Maalaus työnsi ja veti töihin joka päivä. Ennen sukellusta katselin värejä silmät kiinni, valmistauduin.

Nyt on aika etääntyä, olla sukeltamatta, olla uupumatta. Rullat ovat levolla vuodenvaihteeseen, ehkä tammikuuhun saakka.

tiistai 10. marraskuuta 2009

Joulukuussa 6 x kuusi


Kertosäkeet (2008) 160 x 125cm

Tasan viiden viikon kuluttua avataan Helsingin Taiteilijaseuran  galleria Katariinassa joulunäyttely, jossa olen mukana. Teemana on joulukuusi. Näyttelyyn oli avoin haku puoli vuotta sitten, viime tingassa tajusin osallistua. "Kuusi-teemaa voi käsitellä hyvin vapaasti – kuvainnollisesti tai konkreettisesti, koristellen tai minimalistisesti, kuvaillen tai kantaaottavasti. Teokset voivat olla esittäviä ja abstrakteja, maalauksia, grafiikkaa, valokuvia, piirustuksia, sekatekniikalla tehtyjä teoksia, veistoksia, installaatioita, maalausinstallaatioita, esineinstallaatioita, tilateoksia, performansseja…" kertoi hakuohje.

Glitteriä, hyvänen aika, ajattelin, etsin tarkoitukseen sopivia kuvia, ja kirjoitin hakemukseen:
"Kuvat ovat teoksistani, joissa näkyy kuusi-teemaan soveltuvaa tekniikkaa, tarkoitukseni on kuitenkin tehdä uudet kiinteämmin teemaan sopivat työt, mikäli tulen valituksi. Olen käyttänyt maalauksissa glitteriä sekä joulukoristeeksi tarkoitettuja helmi- ja kimallenauhoja. Näitä voisi yltyä laittamaan tauluun vielä runsaammin."
 
Kuvan maalaus Kertosäkeet mainostaa näyttelyä gallerian nettisivulla ja paperiesitteessä, joka kertoo vielä seuraavaa:
 
Helsingin taiteiljaseuran jouluripustus virittää kuusen yhdeksän taiteilijan kanavalle: wunderbaumiksi, action paintingiksi, valohetkiksi, oravan syömiksi kävyiksi, glitteriksi ja metsähartaudeksi. Mukana tunnelmassa: Marja Hakala, Marjatta Hanhijoki, Jonna Johansson, Kari Lindström, Teemu Mäki ja oppilaat, Maaria Oikarinen, Antti-Ville Reinikainen, Metta Savolainen ja Mia Seppälä.
 
Tervetuloa!
Avajaiset tiistaina 15.12. klo 17-19, Näyttely avoinna 16.12. - 10.1.2010
Galleria Katariina, Kalevankatu 16


Harmaa päivä











maanantai 2. marraskuuta 2009

Järven pelko



Kolmen vuoden päästä hän uskaltaa katsoa järveä ikkunan läpi. Hän totuttelee järveen, huomaa kestävänsä näyn.

On helpottavaa havaita, että järvi ei enää leikkaudu maisemasta irralleen. Uteliaana hän katsoo, tarkentaa katseen rantaruohikkoon. Järvi on näkökentässä taka-alalla. Ja se pysyy siellä, maiseman epätarkkana osana, vaikka hän liikuttaa katsettaan rantakoivun runkoa pitkin. Järvi ei ala tulvia töyrään yli, missään tapauksessa se ei nouse ruoholle tai ikkunaan. Puu pysyy sijoillaan, rannan puut seisovat liikkumatta, eivät muutu läpinäkyviksi. Puut ovat järven edessä, järvi pilkottaa oksien välistä. Pilkkeiden ala ei myöskään kasva, oksat pitävät muotonsa. Järvi ei tule oksien eteen, se pysyy taustalla koko ajan, vaikka hän ei lopeta katsomista.

Nyt hän tarkentaa katseensa järvelle, näkee pilvien kuvat ja kuusien vertikaaliset hahmot, tyynen kohdan, jossa heijastukset ovat tarkkoja, ja aaltoilevat kaistaleet sen ympärillä. Vaikka hän tuijottaa kohti, järven pinta pysyy tasossa, vastarannan kallio pitäytyy paikallaan, taivas on taivasta, irti järvestä niin kuin pitääkin.

Hän katsoo ikkunasta, mutta rantaan hän ei mene, missään nimessä hän ei mene laiturille.