Liaani-alkuja

Liaani-alku 2. (150x100cm) 2013

Uuden sarjan nimeksi tulee Liaani. Ensin oli vihreää ja valkoista, sitten ilmaantui muita värejä, kuinkas muutenkaan. Näytin ensimmäisen raakileen viimeksi, nyt näytän lisää, vaikka ovatkin enempi-vähempi kesken. Blogin tarkoitus on ilahduttaa katsojia, mutta samalla se toimii taiteilijan arkistona ja muistikirjana. Melko usein tulee tarve tarkistaa, että mitäs onkaan tullut tehtyä, ja mitä voisi tehdä toisella tapaa ja paremmin.

EDIT 6.5.13. Selvyyden vuoksi: pikkukuvat ovat keskeneräisä maalauksia. Isot valmiita. Jos tässä on vain pikkukuva/kuvia, valmis työ löytyy uudemmista postauksista, joihin olen linkittänyt.

Liaani-maalauksia on tulossa kymmenen, joten helposti sekoaa, jos ei pidä tarkkaa lukua. Tämä kakkonen (yllä) oli ensivaiheessaan tällainen. Nyt otin mukaan violettia, vaaleanpunaista, pinkkiä ja vaaleaa keltaista. Sekoittelen värit fairy- tai ketsuppipulloissa: maalia, vettä ja mediumia, joskus myös irtopigmenttejä. Sitten korkki kiinni ja ravistellaan kunnolla. Seos saa olla aika litkumainen, koska maalaan näitä vertikaalisesti valuttamalla. Alhaalla usein pysäytän värin pensselillä ja työnnän sitä takaisin ylöspäin tai maalaan pikapikaa toisaalle jonkin alueen. Tällöin väri ei enää valu, koska pensseli imee liian kosteuden.

Liaani-alku 3 .

Tässä kolmosessa punapinkki on aika vahva, mutta sitä on aika vähän. Tuntuu ihan toimivan. Jos taulun kääntää toisin päin, siitä tulee kuin matto tai raanu. Miksipäs ei.

Liaani-alku 4.

Olisiko tämä nelonen vähän turhan vaisu? Täytyy istuksia ja tuijotella. Ehkä siihen tulee joku väri, jota en ole vielä keksinyt.
EDIT 8.4. Tulihan siihen vähän lisää tehoja. Tein täsmätyötä pienellä pensselillä:

Liaani 4.

Liaani-alku 5.

Viitoseen ei ole  päässyt pinkkejä eikä violetteja, ja luulen etten päästäkään. Tämä tuntuu raikkaalta ja kivan rytmikkäältä.

Liaani-alku 6.

No mitäs minä tälle kuutoselle sanoisin? Kiva kun olet ottanut oranssin leikkiin mukaan. Mutta miksi te kiusaatte pienempää ja heikompaa? Ei saa syrjiä violettia. (Ja kuva, pahus, miksi vinoilet siinä, enkö minä muka katsonut kamerasta, että taulu on suorassa?)

EDIT 4.5.13: Liaani 6 valmiina täällä.

Liaani-alku 7.

Olen käyttänyt seiskassa värin levittämiseen palettiveistä ja saanut aikaan kökkö-jälkeä. Väkinäiset kädenliikkeet täytyy häivyttää. Kuvittelisin, että tästä tulee sävymaailmaltaan vaaleampi kuin muista.

EDIT 25.3. Tunnistatko samaksi:

Liaani-alku 7. nyt

Maalaus on kääntynyt toisin päin ja kellastunut kovasti. On se parantunut, juu, mutta onko tarpeeksi?
EDIT 4.5.13 Katso valmis Liaani 7 täältä. Aika raju muutos!

Liaani-alku 8.

Sama homma kuin edellisen kanssa. Tätä on tehnyt joku kömpelökätinen. Väritajukin on tällä bommaajalla ollut hukassa. Hus, pois ateljeestani, tönkkösormi!
EDIT. 25.3. Tänään aloittaessani työ oli tämän näköinen:

Tämäkin on kääntynyt toisin päin. Värit ovat kirkastuneet. Mutta hienosäätöä tarvitaan:

Liaani 9. nyt

Kirkastin keskimmäisen rannun käyttämällä peittävämpää keltaista väriä. Keskivasemmalle lisäsin hiukan vaaleaa. Ero ei ole suuren suuri, mutta tällaisia viimeiset silaukset usein ovat. Tosin en nyt vielä tätä valmiiksi vanno, mutta "hyvässä vaiheessa" on. (Taidekoulun opettajat käyttivät moista ilmaisua jatkuvasti ja se oli minusta ihan yliärsyttävä, mitä helkuttia se on tarkoittavinaan?)
EDIT 4.5.13 Valmis (tai valmiimpi) Liaani 9. täällä.

Liaani-alku 8.

Mutta nyt, tämä tässä on suosikkini. Vihreä on häipynyt paikalta! Mutta lupasinko minä sille että nyt saat vallata kaikki kankaat? En muuten luvannut.
EDIT 4.5.13 Näet valmiin työn täällä.

Ettei olisi yksin

Vihreä raakile 1.

Olemme deittailleet tässä viikon verran. Sanoin vihreälle, että et sinä ihan noin voi olla, eiköhän oteta vähän muitakin värejä tähän. No siinähän sitten yrittelet, vihreä sanoi. Sitä ei huvittanut yhtään auttaa minua.

Ajattelin, että annan vihreälle valkeaa ja kellertävää. Se tuntui tykkäävän niistä, vaikka pysyi edelleen vaiti. Sitten mietin, että kokeilen vastavärejä, violettia ja pinkkiä. Tein myös vaalempia sekoituksia, mintunvihreää ja vauvan vaaleanpunaista.

Edellisen kerran ensimmäinen maalaus näyttää nyt tältä. On tullut aika voimakkaitakin kontrasteja. Olen miettinyt, riittääkö tuo vertikaalinen rytmi vai tarvitaanko jokin sitä rikkova elementti. Entä pitäisikö raitojen olla täsmällisempiä, kenties teippausten avulla maalattuja? En ole koskaan käyttänyt teippiä sillä lailla, enkä kyllä usko että se olisi mikään hyvä ratkaisu. Luulen että huolettomien valutusten jälkeen täytyy siirtyä pieneen pensseliin, jonka avulla värit täsmentyvät ja epämääräiset kohdat selkeytyvät. Ehkä voisi myös käyttää siellä täällä paksumpaa, pinnasta nousevaa väriä, nyt tämä on aika litteä, värit ohuita.

Jännittää. En tiedä, kuka tämä on, miksi se tahtoo tulla.

Meni vihreäksi

Uuden sarjan ensimmäinen alku (100x150cm)

... ja toinen, takana yksi varovainen maalausrupeama.

Olen pitänyt talvilomaa melkein kaksi kuukautta. Pimeys ahmaisi värit, se on yksi syy, en lähtenyt pinnistellen niitä synnyttämään, kun ei ole pakkoa eikä deadlinea. Toinen syy on, että olen viihtynyt kotosalla Henrikin kanssa. Henrikki on uusi tietokoneeni, metallinhohtoinen vaaleanvioletti läppäri. Olen harrastellut kirjoittamista. Mutta eipä siitä sen enempää. Tai ehkä se, että minulla on erillinen kirjoitusnäppis ja se on pinkki.

Tauon jälkeen maalaaminen saattaa hieman hirvittää. Mietin että tältä tuntuu ennen laskuvarjohyppyä, jos ei ole koskaan hypännyt. Pitkitin hyppäämistä ja hirvitti enemmän. Mitä jos en enää osaakaan? Mitä jos olen maalannut jo kaiken maalattavan? Katselin vanhoja töitäni: kuinka olen tuollaisen joskus pystynyt, tuskin enää. Hui hui ja hui.

Onneksi maalaaminen alkaa käytännön työllä. Kuten aina, päätin ensin maalausten koon. Olkoon 100x150cm. Sitten kävin hakemassa puut kymmeneen samankokoiseen pohjaan. Kokosin ensin puolet. Meinasi hermo mennä hypotenuusan kanssa, aina ristimitta heitti 3-12mm (jos heittää 2mm, hyväksyn). Sitten kun kehikkoa vääntää toiseen suuntaan, taas heittää, mutta toisin päin. Ai että. Kovin oli raskas se työpäivä. Niin ja sekin vielä, että ruuvit välipuihin pitää laittaa käsin vääntämällä kun ei ole meitsillä ruuvinvääntökonetta, ihan meisseli vaan.

Kangasta minun ei tarvitse hetkeen ostaa, koska hankin aina ison rullan kerralla. Mutta hui kun tuntui vaikealta tämäkin vaihe! Olin juuri edellisenä päivänä saanut jalkaprässissä liikkumaan 3x12x120kg, mutta nyt viidenkymmenen kilon kangasrulla tuntui aivan kamalan painavalta. Olin ihan hengästynyt! Ja ai miten raskasta olikaan kyykistellä niittaamassa kangasta! Oijoijoi.

Ja sitten ei enää auttanut. Oli aika ruveta maalaamaan. Siinä olin kuin sokkotreffeille menossa. Ei mitään tietoa, miltä treffikaveri näyttää ja millainen on. Joku typerys kuitenkin, pitäisikö skipata?

Minähän en pidä vihreästä. Ainakaan kovin paljon. Nyt kuitenkin vihreä pitää minusta. Kummallista, eikö totta? Vähän se vihreä kyllä arkaili, ei uskaltanut koko kangasta ottaa haltuunsa, hentoina raitoina kiipeili. Vaan tiedä tuosta, alkaako oikein ärjyä kohta, vai tuleeko vaikka oranssi estämään.

Möykkyjä ja metallia

Jatkan sinistä. Se näyttää nyt tästä kohden tältä. Lisäsin eilen noin litran harmaata mömmöä, jonka pitäisi kuivua sinertävän tummaksi, läpikuultavaksi. Mömmö on peräisin syksyltä enkä tarkkaan muista sen koostumusta, arvelen käyttäneeni indigo-pigmenttiä ja hippusen mustaa. Vanhentuminen tekee mediumista sitkasta, purkkamaista, mikä sopi tarkoitukseen tässä kohden.

Kangas on kooltaan 210x160. Sitkomömmön alue on siis aika pieni kokonaisuudessa. Nostan taulun pystyyn ja keskityn katsomaan.

Taulu on aloitettu valutuksin, siinä on voimakkaat vertikaalilinjat. Olisiko turhan raidallinen, hajanainen? Värien kanssa kannattaa myös varoa sateenkaaripalettia, sellaista, jossa on kaikkia kirkkaita värejä yhtä paljon.

Ajatten harmaan kumppaniksi hopeaa. Päätän uskaltaa lisätä massaa edelleen. Vatkaan polymeeripaksunninta kiilto-mediumiin kolmen litran astiassa, tarvitsen ainetta ehkä kaksikin satsia. Lasken taulua loivempaan kulmaan, kiipeän tikkaille ja kaadan valkoista kiisseliä suoraan ämpäristä kankaalle. Kiisseli valuu hieman, ohjailen sen kulkua lastalla, työnnän takaisin ylös, vähän sivuille.







Nyt otan käteen purtilon alumiiniväriä, puristan sitä voimakkaasti ja suuntaan suihkun valkoisen kiisselin sekaan. Raidoitan valkoista muillakin metalliväreillä. Peiton alla on punaisia ja keltaisia. Värien päälle pitäisi nyt muodostua lasimainen massa, jonka sisällä kulkee vanoja tummaa ja vaaleampaa kultaa, terästä ja hopeaa.

Lasken taulun vaakatasoon. Vedän metallikiisseliin muutaman uran haarukalla. Ripottelen kiisselin sekaan hyppysellisen paljetteja.