lauantai 3. huhtikuuta 2010

Kritiikki


Turun Sanomat julkaisi kritiikin Toivo!-näyttelystä ihan vähän ennen sen päättymistä, eli viime maanantaina. Hyvä kun julkaisi, kritiikki kun on tätä nykyä uhanalainen laji. Taiteilija taas on lajina sellainen, että kritiikin kanssa on pakko olla ainakin vähän eri  mieltä, vähän suuttua tai ainakin ärtyä jostakin kohdasta, ylitulkita, väärintulkita, selitellä ja väittää tekstille vastaan. Itsekin kritiikkiä kirjoittaneena tiedän nämä taiteilijain reaktiot hyvin ja olen huvittunut siitä, että reagoin itse ihan samoin. Minusta kyllä vaikuttaa, että kriitikko on katsonut teoksiani ihan kunnolla ja ymmärtänytkin niistä. Kriitikko ei siis ole puusilmäidiootti niin kuin jotkut joskus ovat. Ei ole tarpeen kirjoittaa vastinetta, soittaa päätoimittajalle tms. Mutta pari kommenttia pitää toki sanoa, vähän saivarrella ja yksi asiavirhe korjata, ks. kuva. Pääasiassa tämä kritiikki on kuvaileva, vähemmän arvottava, kuten nykyään on tapana, mutta kuvailussaan se osuu minusta koko lailla oikeaan. Eläytyvää kokemista ja persoonallista tulkintaakin tekstissä on. Taiteilija merkitsi mielestään parhaan kohdan pinkillä.

Kyltymätöntä värimässäilyä

Maaria Oikarisen Toivo!-näyttely koostuu abstrakteista, ekpressiivisistä maalauksista. Taiteilija viittaa toivolla tähdenlentoon, syntymäpäiväkakun kynttilöihin, tilanteisiin, joissa toivomininen on aktiivista ja odotettavissa olevaa. Kimalle, helmiäishiukkaset, paljetit, helminauhat, rutatut muovipussit, skraadut rapatun näköisellä taustalla, liimat ja paksut värikasaumat luovat struktuuria, mikä lisää entisestään värin häilyvää ryöpsähtelyä. Keltaoranssin, sinivihreän, lilan, aprikoosin ja punaisen eri muunnelmien joukosta löytyy räikeää oranssia ja vihreää. Nokare valkoista raikastaa, poistaa tarpeettomia rinnastuksia, sitoo ja yhdistää väriaineita.

Monissa pienikokoisissa töissä värimassat ovat mätettyjä, suurikokoisissa väljempiä, jopa hajanaisia. Parhaimmillaan kompositio on sekä dynaaminen että ulospäin suuntautunut. Tällöin maalausten kokeminen lähenee raikuvaa ilotulitusta. Väriryöpyt ikään kuin sinkoavat tieltään turhan jahkailun rohkaisten uuteen. Toisaalta fosforinsävyiset, vellovat ja kiteytyneet värimassat assosioivat vedenalaiseen maailmaan koralliriuttoineen. Esimerkkinä mainittakoon teos nimeltään Gloria.

Subtraktiivisissa sekoituksissa pigmenttipitoisuus himmenee sekoittamisen ja ylipäätään värin kuivumisen seurauksena aina jonkin verran. Esillä olevissa maalauksissa taiteilija kuitenkin uhmaa pigmentin luonnollista tummumista ja samentumista kastikemaisten kiiltäviksi kuohkeutettujen, saostettujen, notkistettujen, hyytyneiden sekä sakkautuneiden värien kautta.

Värimaalaus ei tunnu merkitsevän Oikariselle niinkään valon heijastumien tai meditatiivisen loiston representaatiota vaan pikemminkin mässäilyä värin koostumuksella.

Hanna Lamnaouer
Julkaistu Turun Sanomissa maanantaina 29. maaliskuuta 2010

Tähän sopii tallettaa myös näyttelyn tiedoteteksti, joka nyt poistuu sivupalkista. Teksti on kirjoitettu eräänä yönä ripustus-avajaisviikolla, blogista tiivistäen. Halusin ytimekkään tekstin, joka informoi vietellen.

Toivo! Auran galleria, Turku 11.3.-31.3.2010
Kun näkee tähdenlennon, saa toivoa. Kun puhaltaa syntymäpäiväkakun kynttilät, silloin myös. Tässä näyttelyssä piisaa tähtien tuiketta, saa siis toivoa paljon! Maaria Oikarisen toivo on aktiivinen ja sähäkkä; se rätisee, kimmeltää ja leiskuu. Uudet maalaukset loistavat väriä ja valoa. Akryylimaalin seassa on glitteriä, helmiä ja paljetteja. Talvi kukkii, kevät helisee. Rakkaus rääkyy, kun maali pulppuaa, ryöpsähtelee ja sinkoilee. Rytmi huumaa, ravistelee ja rauhoittaa, toivo kantaa.

7 kommenttia:

  1. Hmm. Minusta tämä kritiiikki ei kyllä ollut järin hyvä! Tai siis, olihan siinä kritiikin elementtejä, mutta se ei arvionut todellakaan näyttelyäsi. T

    Värimaalaus ei tunnu merkitsevän Oikariselle niinkään valon heijastumien tai meditatiivisen loiston representaatiota vaan pikemminkin mässäilyä värin koostumuksella.

    Lisäksi siitä puuttui kokonaan kirjoittajan omakohtainen kokemus, ainoastaan vikat sanat siitä kertoivat. Mutta nuo vikat sanat olivat jotenkin ehdottomat, ja se nosti esille tekstin mielipidekirjoituksenomaista luonnetta.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kritiikin kritiikistä, Tuure!

    Katsotaan. Tekstin voisi kai analysoida kappaleittain täten:

    1. Teosten kuvailu ja tiedotteen referointi.

    2. Arvio "parhaimmillaan..." ja tulkinta "kokeminen lähenee", "assosioivat". Minusta tässä kappaleessa kirjoittaja on hyvinkin omakohtainen tuodessaan esiin ilotulitus- ja vedenalainen maailma -kokemukset maalausten äärellä. Hienoin lause koko tekstissä on minusta tämä: "Väriryöpyt ikään kuin sinkoavat tieltään turhan jahkailun rohkaisten uuteen".

    3. Taustatieto + teosten havainnointi ja tekniikan arviointi tätä vasten "taitelija kuitenkin uhmaa pigmentin luonnollista tummumista ja samentumista". Kirjoittaja osoittaa tuntevansa maalauksen tekniikkaa, kohdan voi kai lukea kehuksi: taiteilija hallitsee tekniikan, kun osaa uhmatakin sitä.

    4. Luokittelu: taiteilija on värimaalari. Värimaalareiden luokassa on erilaisia maalareita, ja kirjoittaja täsmentää, millainen värimaalari taiteilija hänen mielestään ensisijaisesti on.

    Tämän analyysini jälkeen olen kyllä eri mieltä kanssasi, Tuure. Minusta kritiikki on aika hyvä! Tietenkin olisi ollut kiva lukea pitemmästi eri teoksista, mutta sanomalehtikritiikeissä on aika tiukat merkkimäärät, joissa kriitikon on pysyttävä. Millaista arviointia sinä olisit kaivannut tai haastavammin: kuinka itse rakentaisit taidenäyttelykritiikin?

    VastaaPoista
  3. Hmm. En todellakaan itse ole kirjoittanut kuin pari taidenäyttelykritiikkiä. Joten puhun kapean tiedon ja taidon varassa. Kun nyt näin osoitit, kyllä ne kritiikin palikat löytyivät. Minä olisin kyllä korostanut paljon enemmän taiteen viestiä ja yrittänyt saada sitä selville - minkä takia tämä oli näin tehty, mihin tämä vittaa, sulkeeko tämä toteutustapa teemalta jotain pois. Tälläistä kaikkea olisin havainnut paljon enemmän ja tälläistä havainnointia olisin kyllä pitänyt tärkeänä tällekin kritiikille!

    VastaaPoista
  4. Olen aivan myyty !
    Olen taiteeseen perehtymätön surffailija ja mulle ei ole koskaan aiemmin avautunut teeokset, jotka eivät esitä konkreettista kohdetta. Nyt kolahti ja kovaa ! Sait fanin ! Olen nyt varmaan viikon käynyt joka päivä sun sivuillas ja ahminut näitä kuvia ja värejä ja tarinoita. Lisää tavaraa blogiin ja äkkiä, pyydän .

    valaistunut

    VastaaPoista
  5. Valaistunut, sepä hienoa, että abstrakti alkaa aueta ja koliseekin vielä!

    Tämän blogin päivitystahti vähän vaihtelee, aina en raportoi saman tien, joskus käytän sanoja niukemmin, hyppään vain väriin ja toivon maalauksen puhuvan, mutta kyllä uutta on tekeillä koko ajan. Pysy kuulolla.

    VastaaPoista
  6. Hei Taas Maaria,

    Olen edelleen ahminut blogiasi ja kokenut aina vain suurempaa selittämätöntä. Huomaan, etten ole kovin valaistunut tai herännyt, korkeintaan vähän havahtunut esittämääsi taiteen haaraan. En osaa kommentoida teoksiasi tiedon, tekniikan, taidon tai sen sellaisen kautta, siksi kerronkin vain siitä, mitä tunnen; tämä on jotain koskettavaa, outoa, kaunista, äärimmäisen kiinnostavaa, koukuttavaa. Kokemus on kokonaisvaltainen ja on selvästi alkanut häiritä arkeani, kiitos siitä ! Odotan tietysti joka päivä uutta tulevaksi, mutta huomaan, että blogissasi on minulle sulateltavaa varmaan vuosiksi eteenpäin.
    Terveisin Ei ehkä sittenkään vielä niin valaistunut.

    PS. En juurikaan kommentoi blogeissa, joten jos koet kirjoittukseni häiritseviksi tai asiaankuulumattomiksi niin poista ne.

    sama

    VastaaPoista
  7. Hei vaan Sama! Blogiin saa oikein mieluusti lähettää kommentteja, on mukava saada palautetta ja tietää lukijan ajatuksia. Välillä olen saanut negatiivisia kommentteja, jotka ovat masentaneet, mutta olen julkaissut niitäkin, onpahan näkyvillä, mitä kaikkea taide voi ihmisessä herättää, ja onpahan pohdittavaa siinäkin.

    VastaaPoista