Olin syyslomalla Mäntyharjussa. Tulokahveja juodessa Salmelassa paraikaa työskentelevä kollega puhui kokemuksestaan, jonka mukaan taide ei nykyään saisi olla kaunista ja harmonista. Vaikuttaa siltä, että etenkin esittävä maalari joutuu kamppailemaan tämän kysymyksen kanssa. Miten maalata realistisesti mutta nykyaikaisesti? Onko turvauduttava ironiaan, kuten monet tekevät? Saako olla romanttinen? Ironia on plääh, tokaisin, tylsää, minä en pidä ironiasta. Huumori on sitten toinen asia, itseironiakin on ok, mutta sellainen kylmä "enhän mä tosissaan tälleen, tässä on kato tasoja" on ihan tyhjää. Jos olet romantikko, pitäydy siinä, kehotin. Kaunis ilma sanoin sitten, lähden kuvaamaan ennen kuin aurinko laskee. Tosiaan, lunta maassa ja syksyn lehdet, siinäpä venäläisten maisemamaalareiden yksi lempiaihe, mies huomatti.
Maisema oli huimaavan kaunis. Kun sitten illalla latasin valokuvia koneelle, oivalsin kollegan tunteen. Kuvat näyttivät liian kauniilta, ei kai nyt taiteilija tosissaan tällaisia... postikortteja!
