torstai 27. tammikuuta 2011

Kutsu

Näyttelyni Yön jälkeen rakkaus avautuu galleria Pictorissa, Vihdissä, 8.2.2011. Maalaukset ovat valmiina, useammin silmin katsottu ja hyväksytty, myös se keltainen, maaninen, josta olin huolissani. Tervetuloa matkalle tummasta tyveneen, murhemielestä iloon ja ihanuuteen!


M A A R I A  O I K A R I N E N


YÖN JÄLKEEN 
RAKKAUS

9.-26.2.2011
Avajaiset tiistaina 8.2. klo 19
Tervetuloa!

Galleria Pictor, Karhumäenpolku 5, 03100 Nummela
Avoinnna ti 17-20, to ja la 11-14. Ryhmävaraukset 050-3605239


tiistai 11. tammikuuta 2011

Keltainen kakara

Mania (210x200cm) 2010-2011

Tummaiseni

Tumma 2. (210x200cm) 2010-2011

Tumma-sarjan keskimmäinen, tämä, on nyt valmis. Esikoinen on yllättäen muuttunut kirkkaan keltaiseksi (kesken vielä), ja kuopuksesta tuli rakkaudenpunainen, että ei tästä nyt tainnut niin tummaa sarjaa tullakaan. Tutkimattomat ovat maalin tiet.

lauantai 8. tammikuuta 2011

tiistai 4. tammikuuta 2011

Yön jälkeen rakkaus

Nyt kävi vähän hassusti. Ja sitten kuitenkin kävi hyvin.

Tumma 3. jonka vaiheita olen esitellyt kolmessa edellisessa postauksessa, meni ensin ihan pilalle. Huiskin räiskin hakkasin. Kääntelin kangasta. Valutin ja hinkkasin. Ei ei ei. Olin pulassa. Kärsivällisesti rakentamani hienosävyttelyt olivat katoamassa. En silti osannut lopettaa. Jatkoin pilaamistyötä useamman tunnin. Ei toivoakaan, että sotkeminen olisi siinä vaiheessa enää kääntynyt hyväksi, pelastavaksi vauhdiksi. Puhkuin raivoa kiukkua pettymystä ja olin huono. Mutta mistä johtuu se, että toisena päivänä työhön heittäytyminen tuottaa jotain huikeaa, toisena samannäköinen vimmatoiminta on silkkaa sössäämistä?

Kun katson kuvaa neljästi maalatusta työstä, haluaisin edelleen tuon vaiheen takaisin. On sääli, että ei voi kloonata maalausta ja mennä kahta tietä. Ei voi poistaa kerroksia kuten photoshopissa. Photoshopista puheenollen, tiedän että jotkut maalarit kokeilevat sen avulla, miltä maalaus näyttäisi vaikkapa keltaisella laseerattuna. Toiset käyttävät väripaperiliuskoja oikeiden sävyjen hakemiseen. Minä en osaa näistä kumpaakaan. Tarvitsen maalin materiaalisuuden, yllätyksen mahdollisuuden ja tarvitsen riskin. Haen ratkaisut katsomalla hiljaa, näen seuraavan värin mielessäni. Valmistaudun taistoon, johon sitten lähden tilanteen vaatima ase kädessäni.

Voi olla, että menetin hallinnan jo viidennellä maalauskerralla. Kuudennesta, yäk-vaiheesta, en ottanut kuvia. Seitsemännessä vaiheessa sitten turvauduin rakkaimpaan väriini, punaiseen. Päivän työn jälkeen aloin olla sitä mieltä, että pilattu oli pelastettu. Ei tosin uskoisi samaksi maalaukseksi. Niinpä annoin uuden nimenkin tälle. Sieltä täältä kuvia tässä, myöhemmin koko maalaus.