Kolmikko

Tumma 3. neljästi maalattuna

Aamulla Tumma 3. odotteli tällaisena. Aika hyvin se on edennyt. Punaisissa ja violeteissa alkaa olla toivomaani syvyyttä, mutta uusin elementti, palettiveitsellä hurjuuksissa hakattu kultahopea, arveluttaa. On pitkän mietinnän paikka ja mitä ilmeisimmin hitaan etenemisen päivä.

Sekoittelen muutaman keltaisen ja töpsyttelen sinne tänne kullan jatkoksi pehmentämään. Kohentelen punaisia. Sitten pitkään emmittyäni päätän vielä hakata palettiveitsellä, tällä kertaa ceruleum-sinistä. Ei paha. Hengailen, kuuntelen radiota ja katselen.

Nyt voisi olla hyvä kurkata sarjan muita osia. Alla 1. ja 3. vierekkäin. Kolmonen nyt siis viidesti maalattuna, mutta vähän märkänä vielä. Aika postimerkkejähän nämä tässä ovat, kun oikea koko on melkein lattiasta kattoon. Mitä isompi maalaus, sitä enemmän se kärsii kuvana esittämisestä. Yksityiskohta-kuvissa värit tulevat paremmin esiin ja materiaalintuntu välittyy, mutta tilallinen kokemus puuttuu. Tällä kertaa en kuvannut yksityiskohtia, mutta hyviä kuvia ykkösestä ja kakkosesta on täällä.

Tässä 3. ja 2.

Nyt tuntuukin, että kakkosta kannattaa jatkaa, ja niin teen. Lisään maalaukseen transparenttia mutta tummaa purppuraa sekä vähän pinkkiä. Seuraavalla kerralla selviää, mitä olen saanut aikaan. Töihin on aina jännä tulla, kun ei ihan tiedä, millaiseksi maalaus on muuttunut. Maalin kuivuminen vie hyvin parisen tuntia, paksumman kauemminkin. Huolehdin, ettei tule pahoja valumia, hengailen vielä vähän ihan muuten vain, sitten lähden kotiin.