Avajaisjulkkarit

Mä ja mun esikoinen. Romaani on sitten kai kuopus
Kuva: Timo Korhonen

Eilen vietettiin ainutlaatuisia juhlia. Juhlittiin oikeastaan kuuden vuoden työtä: kirjoitin romaania neljä vuotta ja maalasin näyttelytöitä kaksi vuotta. Ja sain kokea, että työtäni todella arvostettiin, niin paljon ystäviä ja tuttavia tuli minua onnittelemaan. Paikalla oli ihmisiä kaikista mahdollisista yhteyksistä koko elämäni varrelta. Oli sukulaisia, ystäviä taidekoulusta, taidelukiosta, yliopistolta, eksiä ja niitten sukulaisia ja eksiä, joku oli Tindermätsi, toinen Haifan heprean kurssilta, oli työhuonenaapureita ja mahdoton määrä kuvataidekollegoita kaiken maailman kuvioista kuten vaikka Romanian symposiumista, toimittaja- ja kriitikkokollegoita, kustantamon tyyppejä tietenkin, OOO-ryhmäläisiä, Dinosauruksia (cheerleader-jengiläisiäni), tyttären kavereita ja kavereitten vanhempia, asiakkaita ja galleristeja. Toiset tulivat Kuopiosta, toiset Savonlinnasta, yhdet Kuusankoskelta.

Sain kukkia! Sain samppanjaa! Sain suklaata! Sain keltaista öljyväriä ja vielä monta monta muuta lahjaa! Isot kiitokset. Minä en kuulu niihin, jotka väittävät että eivät tarvitse eivätkä halua lahjoja. Minä rakastan lahjoja, ja te rakkaat tiesitte tarkkaan, millaisia lahjoja. Ja se vasta olikin iso lahja, että niin moni halusi ostaa kirjan, hurjin hamstrasi peräti kolme. Kertokaa sitten, mitä tykkäsitte!

Aamulla soitti naistenlehden toimittaja että ethän vaan ole vielä luvannut mihinkään isompaa henkilöhaastattelua. Sanoin että no Iltasanomiin tulee jotain viikonloppuna. Ok, mutta jos nyt ei muihin naistenlehtiin? Sovittiin sitten näin, että tämä lehti saa julkaista ensin. Kerron tuonnempana, mikä ja milloin. Kerron myös tulevasta radio-ohjelmasta (iik, suora lähetys!). Koska en ole isommin ollut isommassa julkisuudessa, minua tietenkin jännittää tämä uudenlainen tilanne. Luultavimmin minusta tulee jonkinlainen mania-mannekiini. Olen valmistautunut. Mutta ettei nyt kävisi niin että kirjaa ei ajatella kirjallisuutena, vaan jonkinlaisena dokumenttina. Sitähän se ei ole. Vai onko? Palataan tähän aiheeseen, ehkä montakin kertaa.

Lisäilen kuvia myöhemmin. Nyt ei ollut hovikuvaajaa paikalla, mutta kuvia räpsittiin roppakaupalla eli sinä joka räpsälit, lähetä pliiiz.

Sininen on taivas, siniset on naisensa sen

Ja pakollinen saapaskuva, Minna Parikkaa taas

Värikylpyjä A_C Galleriassa

Näyttely Fade in! Fade Out! aukesi torstaina. 

Näyttely on auki 21.3.2015 asti, aukioloajat ma-pe 10-17, la-su 12-16. Galleria A_C, Merikatu 3. Tervetuloa nauttimaan ja saamaan energiaa!

Tässä kuvakooste avajaisillalta. Suurin osa kuvista on omasta kamerastani ja kuvaajana on ollut Martta Oikarinen tai minä itse, satunnaisesti joku muu. Osan kuvista sain käyttööni kuraattori Canal Cheong Jagerroossilta. Kiitos kaikille.

Keltaisessa. Vasemmalla veljeni Antti Korhonen, oikealla heprean opettajani, israelilainen runoilija, kääntäjä, kielitieteilijä ja kirjallisuuskriitikko Rami Saari. Melkein vaarallista tulla näyttelyyni tuollaisessa paidassa, mitä jos katoaa maalauksen ja jää sinne ikiajoiksi!? Maalaukseni Voima, 2015 (180x200cm).

Oksan takana (osa Erkki Kannoston veistoksesta). Ramin selän takana Maaria Märkälän vihreää.

Markuskin surffaa suoraan väriin.

Oho, oli aika monta, vaihdetaan värejä:

Martta ja Mailis. Maalaukseni Rento (180x200cm) 2014

Ystäväni Tirppa tuli anoppinsa Liisan kanssa.

 Leenalla oli oli paljettivillis

Erkki Kannoston veistos Maljakko 2


16vee kummien kanssa


Illan sankarit. Kuraattori Canal Cheong Jagerroos, Maaria Märkälä, kuraattori Sari Tenni, minämaaria ja Topi Ruotsalainen. Kuvanveistäjä Erkki Kannosto oli ehtinyt livahtaa.

...ja tässä on meidän jalat

A_C:n galleristi Jarmo Haapalainen ja kollegansa Marjukka Uusitalo. Maalaukseni Sarastus A (2009)

Canalin ja kaiman takana Maarian työ Syyspäivä puistossa


Kollega Kirsti Tuokko. Jos me ei puhuta maalauksista, me puhutaan vaatteista. Ihan harmi, ettei Kirstin trendikkäät lahkeet näy kuvassa.


Topi Ruotsalainen ja maalauksensa Going down (osa)

Hattuherra esittäytyi keskustelussa salaperäisesti mentorikseni. Sitäkin - setäni Timo Korhonen. Maalaus Topi Ruotsalainen.

Henri Hagman ajatuksissaan varsin kiintoisassa väri-valo-tilassa

 Janne Kaitalan teoksia tulee gallerian seuraavaan näyttelyyn. Janne on yksi työhuonanaapureistani Arabiassa.

Toinen työhuonenaapuri Köysti Pärkinen. Ootko sä Kyösti vihanen vai oisko uncool näyttää siltä ettei ole vihanen, vanha bommaajajäbä, jäbä?

Janne, Canal ja graafikko Beata Joutsen perheensä kanssa.

 Ihanaa oli! Jatkoille Sea Horseen. Silakat tai Marskin kuha!

Feimimutsi ja kaunotartytär

”Sä oot kaikista feimein taiteilija ja sulla on kaikista kaunein tytär!” tyttäreni totesi eräiden avajaisten jälkeen. Nuoriso tietää. 

Blondilla on hauskaa! Taustalla maalaukseni Sarastus (A), (240x190cm) 2009

Nyt kun oli taas avajaisten aika, tytär soitti jo päivällä: ”Monelta me aletaan laittautuu?” Tärkeää hommaa. Päätimme olla musta-punaisia. Koruiksi hopeaa ja kultaa. Vähän harmittelimme siinä, ettei taloudessamme ole mieshenkilöitä, jotka voisivat hoitaa silityshommat ja kenkien kiillotukset. Jotenkin hutaisten pakon edessä suoriuduimme noista miesten töistä.

Aloitteleva avajaisreportteri osaa poseerata.

Teini on mankunut tuhannesti lupaa käyttää järkkäriäni. En ole antanut, koska sillä on eräs erityislahjakkuus: kameroiden ja läppäreitten ja pädien ja aifounien rikkominen – en tiedä, miten kukaan voi olla niin tumpelo. Ei edes sen faija. Päätin ottaa riskin, kun tytär halusi kuvata galleria A_C:n avajaisissa. Viime kerralla Foggassa oli sellaista hässäkkää, ettei avajaisista ole olemassa kuvan kuvaa, tylsää. Kiinnitin runkoon halvimman zuumiobjektiivin ja vannotin pitämään hihnan _koko ajan_ kaulassa.

"Hups mä unohdin ottaa mutsista kokonaisasukuvan! No sillä oli semmonen minimekko, jonka päällä lyhyt, ohut, leveemallinen neule. Mutta tässä on kuitenki sen kengät ja sukkikset:"

Minna Parikka Kide

Työnsin tota yhtä ihailijaa vähän kauemmaksi

Näin me diivat. Seuraavassa postauksessa vähän muutakin, kuten näyttelyn muita teoksia ja taiteilijoita ja vieraita.

Huipputaiteilijat! Galleria A_C

Ripustuspäivältä. Maalaukseni Voima ja Rento

Tulin hämmentävän yhtäkkisesti tempaistuksi mukaan uuteen näyttelyyn. Tänään avataan Helsingin Merikadulla uusi nykytaiteeseen keskittyvä näyttelytila galleria A_C, ja minulla on ilo olla yksi ensimmäiseen näyttelyyn kutsutusta neljästä taiteilijasta. Onneksi olen ollut hullunahkera, ja työhuoneelta löytyy uusia teoksia, vaikka tämä on jo kolmas esiintyminen muutaman kuukauden sisään. Muut taiteilijat ovat maalarit Maaria Märkälä (tosiaan, kaksi Maariaa!) ja Topi Ruotsalainen sekä kuvanveistäjä Erkki Kannosto. Näyttelyn ovat kuratoineet Canal Cheong-Jagerroos ja Sari Tenni.

Galleria tiedottaa näinkin vaatimattomasti: 

"KUVATAITEEN HUIPPUJA HELSINGIN MERIKADULLA 

Vihdoinkin! Loistava underground-henkinen näyttelytila avaa ovensa eturivin kuvataiteilijoille."

Parhautta ja kärkiryhmää, loistetta ja gloriaa, tätä on niiin odotettu! Näin ne kuraattorit sanovat. Eturivissä ollaan, vaikka kyllä minä olen välillä takapulpetissakin ollut huutelemassa. Tai sivupulpetissa raapustamassa loitsuja. Kuvassa muut ovat eturivissä ja minä kaiman selän takana:

Kuraattori Canal Jagerroos, Erkki Kannosto, Maaria x 2. 

Vasemmalla maalaukseni Sarastus (osa A) Sarastus on vanhempaa tuotantoa (2009), mutta Canal vaati sen ehdottomasti mukaan, ja onhan tuo upea ilmestys. Sarastuksen B-osan näet edellisessä postauksessa.

Kaima teostensa keskellä

Topin työt paketista pois

Tällaisia tunnelmia maanantain ripustuspäivältä. Ripustus oli siitä mukava, että sieltä sai lähteä pois silloin kun huvitti, koska taiteilijoiden tehtävä oli lähinnä vain tuoda teokset paikalle, purkaa ne paketeista, kirjoittaa ylös nimet ja hinnat, juoda kahvia ja syödä voileipiä. Kuraattorit hoitivat loput. 

Tosin paikalle pääseminen teosten kanssa ei sujunut ihan niin kuin olisi pitänyt. Topi oli tilannut jo edellisellä viikolla tavarataksin Arabiaan (työhuoneemme sijaitsevat samassa Ateljeesäätiön kiinteistössa), ja olimme kantaneet työmme käytävään lähelle ulko-ovia odottamaan klo 9.30 saapuvaa autoa. Paitsi ettei saapunut. Lukuisten puhelinsoittojen jälkeen auto sitten vihdoin tuli liki pari tuntia myöhässä. "Soittakaa ensi kerralla vähän aiemmin," kuski toivoi. Kukaan ei ollut muistanut välittää hänelle tilausta, vaan soittelemaan oli firman sisällä ryhdytty vasta kun me aloimme kysellä viipyvän kyydin perään. 

Kun sitten Merikadun päässä kannoimme teoksia sisään, menin vuorollani nostamaan isoa duunia autosta. Kuski seisoa tökötti. "Kyllä me saadaan se kahdestaan", sanoin. "Mutta sä joudut sitte pitämään siitä päästä." "Niin." "No, nyt pojat tulee."

Tänään maalaan kynsilakalla ja huulipunalla. Jalkaan laitan Minna Parikat, mutta enttententten, mitkä niistä?

Tervetuloa avajaisiin tänään torstaina klo 18-20! Galleria A_C, Merikatu 3

Näyttely on avoinna 21.3.2015 saakka, aukioloajat ma-pe 10-17, la-su 12-16

Hehkun avajaisista

Maalaus Suuteli kulkuri

Maalaus Lurjushurmuri.  Glitterpupukorvakengät Minna Parikka

Kuvat Kari Hakli.

Tiistaina alkaa Hehku

Tervetuloa Hehku-näyttelyn avajaisiin tiistaina 9.12. Toivottavasti nähdään!

HEHKU
• Helsingin Taiteilijaseuran joulunäyttely
Konstnärsgillet i Helsingfors Julutställning | Helsinki Artists’ Association Christmas Exhibition
Galleria Katariina 10.12.2014–4.1.2015
Galleria Katariinassa hehkuu! Kuudes teemallinen ja jurytetty jouluripustus esittelee teoksia yhdeksältätaiteilijalta: N. A. Hermunen, Agneta Hobin, Merja Hujo, Päivi Kukkasniemi, Maaria Oikarinen, Mia Seppälä,Kirsti Tuokko, Hanna Uggla ja Virpi Vesanen-Laukkanen.
Esillä on hiipuvaa lämpöä, hiljalleen aaltoilevaahehkua, elämänrakkautta, mausteista lämpöä, roihua, leiskua ja kipinöitä, öisin hehkuvia ylivalotuksia,hiipuvan liekin puhaltamista täyteen liekkiin, hehkuvaa toivon tanssia ja suloisen makeaa kimallusta.
N. A. Hermunen
Abstraktiot pakkautuvat arjen ääriviivoiksi ja viivat purkautuvat abstraktioiksi. On enemmän esittäväksi sanottua tarttumapintaa. Puiden oksat raapivat maalia, puhkoen tiedostamattoman maiseman: näennäinen,todeksi kuviteltu, jokapäiväinen ristiriita. Valittu väri on jäänne, muisto, hiipuvaa lämpöä, vangittua hehkua.
Agneta Hobin
Hiljalleen aaltoileva, hehkuva samettihelma, Zuni, on muisto zuni-intiaanien (New Mexico) korutaiteentraditiosta.
Merja Hujo
Teoskokonaisuus oli alun perin sarja eletyn elämän karusta kauneudesta. Teema alkoi työskennellessäkasvaa ja Hehkun teosten taustalla on uni elämänenergian ja voiman uusiutumisesta, vahvasti virtaavastaelämästä ja elämänrakkaudesta.
Päivi Kukkasniemi
Kahden grafiikanlaatan vedoksista muodostuu ekspressiivinen ja maalauksellinen teossarja. Töiden nimet eivät tarkoita mitään (Siikrakum, Tapulinatte, Karakomte, Gamsii), mutta ne sopivat tunnelmaan ja antavat mausteisen vivahteen niille. Joulun hehku on valoa pimeässä. Se on toivoa, odotusta, mausteista lämpöä.
Maaria Oikarinen
Kun ulkona on harmaata ja mustaa, maalaan ne pois. Etsin väreistä vahvimmat ja maalaan. Väri voittaamustan. Punainen roihuaa, keltainen leiskuu ja oranssi kipinöi. Kirkas turkoosi ilmestyy korostamaan lämpöäja hehkua.
Mia Seppälä
Kadonneet kasvit kummittelevat leijuvassa puutarhassa. Kuin ylivalottuneet zombiet ne hehkuvat öisin.
Kirsti Tuokko
Kannat kattoon ovat kuvauksia rakkaudesta vaatteisiin ja muotiin, ja vanhenemisesta, vakavasta yrityksestäpuhaltaa jo hiipuva liekki täyteen hehkuun. Jalat eivät ole maassa, mutta periksi ei anneta. Kaikestahuolimatta kannat kattoon.
Hanna Uggla
Tarina maatuskasta, joka halusi vapautua kahleistaan tanssimalla. Mitä ovat naisen roolit eri puolilla
maailmaa, mitä tällä hetkellä tapahtuu ja miten naiset siihen suhtautuvat. Joku laulaa kirkon portailla, jossainnaisen rooli on tiukasti määritelty ja liikkumavaraa on vähän. Punainen hehkuva tanssi on toivon tanssi.
Virpi Vesanen-Laukkanen
Kimaltavien teosten materiaalina ovat karamellipaperit, jotka taiteilija on saanut lahjoituksina. Jokaisenrapisevan kääreen sisältä on joku kuorinut esiin makeisen sulostuttamaan arkea tai juhlistamaanjuhlahetkeä. Teoksissa leikitellään mm. naiseuden kuvastolla sekä nautinnon ja kontrollin ristiriidalla.
GALLERIA KATARIINAN STUDIOSSA 10.12.2014–4.1.2015: Hannamari Matikainen: Susi suden
vaatteissa • maalauksia ja grafiikkaa | målningar och grafik | Paintings and Graphics
Hannamari Matikaisen teoksissa on eläimiä ja ihmismäisiä olentoja, jotka ovat osa jatkuvasti laajenevaahahmokokonaisuutta. Jokainen hahmo on muotopuoli ja epätäydellinen. Studion sarjan eläimet ovatvertauskuvista: mustia lampaita, uhrilampaita, viekkaita kettuja jne.
• Hannamari Matikainen asuu ja työskentelee Tampereella. Hän on pitänyt aktiivisesti näyttelyitä ja onSuomen Taidegraafikoiden, Tampereen taiteilijaseuran ja Rajataiteen jäsen. Matikaisen teoksia on mm.Valtion ja Tampereen kaupungin kokoelmissa.
• Galleria Katariina ja Studio suljettu: jouluna 24.–26.12. ja uutena vuotena 31.12. ja 1.1.2015
• Lopettajaiset ja taiteilijatapaaminen sunnuntaina 4.1.2015 klo 14–16.

Lisätietoja | Tilläggsinformation | More information:
Hannele Nyman, galleristi, näyttelyvastaava | gallerist | Head of Exhibitions, Gallery Manager
e-mail: hannele.nyman@helsingintaiteilijaseura.fi, gsm 0440 551 678, puh. | tel. 09 666 677
GALLERIA KATARIINA
Helsingin Taiteilijaseura | Konstnärsgillet i Helsingfors | Helsinki Artists’ Association, Kalevankatu 16, Helsinki
Avoinna ti–pe 11–17, la–su 12–16 | Öppet ti–fr 11–17, lö–sö 12–16 | Open Tue–Fri 11–17, Sat–Sun 12–16
www.helsingintaiteilijaseura.fi, www.myyntikokoelma.fi

Porin avajaiset

Kaima Maaria Märkälä ja muutama 19:sta piirustuksesta. Yhdella jättijätti, toisella paljonpaljon. Onko Maarian synonyymi suuruudenhullu?  

Galleristi Kai Ruohosen kanssa 

 Jari Järnström

 Värit ovat vauvojen mieleen! Hän katsoi ylös, sivulle, alas ja mitä ilmeisimmin tykkäsi.

 Näkymää yläkerrasta

 Mikä lie miesnäkökulma. Enkä tajuu mitä mä oon tossa tekemässä.
Ylhäällä oli mustavalkoiset tarjottavat, mulla tietty värikkäät.

Joo, tää on cotton duckia, en oo pohjustanu, kyllä se väri menee vähän läpi, kun on märkää.

Reijo Puranen

Jukka Kinanen

Maarit Malin-Pötry

 Jari, porilainen toimittaja ja taiteilija Helena Laine ja Maariat

Jari antaa maalauksilleni nimiä

Onks tukka hyvin?

Pura Lopezin saappaat, nää on ollut mulla varmaan jtn kymmenen vuotta. Huom toi vetoketju ei enää mee ihan kiinni, koska kuntosali (mutta mulla on toosi vahvat jalat!)

Porin taidemuseon Poriginal-galleriassa on kaksi kerrosta, joten luontevasti siellä voi olla kaksi näyttelyä yhtä aikaa. Nyt yläkerran puolella oli Piirustusluokka-niminen ryhmä (ks. kritiikkipostaus). Tässä on vähän kuvia kummastakin kerroksesta. Harmikseni en saanut kunnon kuvia kaikista piirustusluokkalaisista, gallerian spotit valaisivat kyllä teokset, mutta niiden valokehä ei ulottunut kovin pitkälle, eikä luonnonvaloa tammikuun iltana tietenkään ole.

Porissakin minulla oli Anna minulle nimi -idea, julkaisen nimet, kunhan ehdin.