Juha Hälikkä: Drive

 

Juha ”Julle” Hälikkä (s. 1966) on helsinkiläinen taidemaalari, jolla on kuvanveistäjän koulutus. Hänen taiteensa on maksimaalista ja mahtipontista, viisimetrinen maalaus ei ole harvinaisuus ja kultaväriä kuluu paljon. Toisaalta hän myös piirtää pienehköjä lyijykynäteoksia. Teoksissaan hän ”sämplää” korkeakulttuurisia, poliittisia, taidehistoriallisia, uskonnollisia, banaaleja, groteskeja ja yleviä merkityksiä erilaisten symbolien ja viittausten kautta. Isot maalaukset ovat taiten sommiteltuja, helein ja täyteläisin värein maalattuja kollaaseja, joissa elokuvatähdet, antiikin veistokset, arvokkaat autot, halvat kulutushyödykkeet, korut, eksoottiset eläimet, kukat, aseet, kalliit brändit ja päivittäistavarat esiintyvät sekaisin, mutta ei sekavasti, yllättäen, mutta ei niinkään provosoivasti, vaan jotenkin juhlavasti. Pyhä Teresa kouristelee hurmiossa, poptähti kohottaa kätensä, kankaat ja timantit kimaltavat, ruusut tuoksuvat ja auringonlasku värjää taivaan parhaimpiin sävyihinsä, kun joutsen levittää siipensä ja madonna polttaa tupakkaa.

Raha, mammona ja rikkaus, kauneus, loisto ja valta näyttäisivät olevan keskiössä, mutta mitä tämä kaikki oikeastaan viestii? Meduusan pää on kalliin merkin koru, mutta muistammeko, että antiikin meduusa voi muuttaa ihmisen kiveksi katseellaan? Kullattu timanttikoristeinen revolveri on upea esine, mutta silti sen käyttötarkoitus on ihmisen tappaminen.

Juha Hälikkä on teknisesti taitava maalari, Suomen parhaita, vaikka itse sanookin. Henkilönä hän on ristiriitoja herättävä epäsuosittujen mielipiteiden huutelija: jos kuulisi pelkät puheet, ei ikinä uskoisi, millaista jälkeä tämä itseään nerona pitävä ja usein muitten tekemisiä väheksyvä tyyppi saa kankaalle ja paperille aikaan. Juha Hälikän  näyttely Drive on esillä 12.11.-6.12.2024 Galleria Pirkkoliisa Topeliuksessa Helsingissä. Keskustelin hänen kanssaan hieman siihen liittyen.

Näyttelyssä on perinteiseen tapaan tauluja seinillä, mutta sinne tulee myös lattialla oleva piirustusinstallaatio, joka koostuu kolmestakymmenestä 60x60 cm kokoisesta laatasta.

Julle:

Piirustussarjani nimi on Kohtalon fasismi, eli se tarkoittaa sitä, että sinä et päätä sitä kenen lapseksi sinä synnyt tai minne sinä synnyt.  Et päätä sitä, onko sun vanhempasi minkälaiset geneettisesti ja tuleeko susta kaunis vai ruma, tyhmä vai viisas, rikas vai köyhä ja minkä väriseksi synnyt.

Piirtämistäni hahmoista osa ehkä tunnettuja ihmisiä, jotkut mä olen ihan randomisti vaan ottanut mukaan. Siellä on Salvador Dali, kuuluisa taiteilija, ja sitten siellä on afganistanilainen tyttö, joka ei ole suostunut menemään naimisiin, kun se on vasta 11 tai 12, niin sen päälle on heitetty happoa ja sitten sillä on rikas, menestynyt nainen. Ikään kuin 360 astetta elämään, sitä olen hakenut, erilaisia kohtaloita. Idea on siinä, että mä halusin, että niiden päällä voi kävellä, koska sehän ei ole normaalia kävellä taiteen päällä, mutta tavallaanhan me myöskin kävellään asioiden päältä, joita me ei huomata.

Maaria: Tai joita halveksitaan. Tiedätsä sen Senyan biisin ”mä kävelen sun päältä, mä kävelen sun läpi?”

Julle: No vaikka niin. Yhdessä duunissa on musta musta mimmi, jolla on MP vitonen konepistooli kädessä ja sitten mä lisäsin sen t-paitaan tekstin ”Jesus loves me and my guns”. Kaikennäköisiä, joku syntyy onnellisten tähtien alla kultalusikka suussa ja toinen ei. On niitä joilla on ollut hyvä tuuri ja niitä joilla ei, eli just se kohtalon fasismi. Tyhmienhän ei pitäisi oikeasti lisääntyä, mutta se jos sä menet sanomaan näin, niin sehän on heti kiellettyä mutta näinhän se vaan on, maailma olisi helvetin paljon parempi paikka!

Maaria: Siis onko tää nainen, joka oikeuttaa aseiden käytön Jeesuksella semmoinen, jonka ei olisi pitänyt syntyä vai mitä sä meinaat?

Julle: No ei se mun mielipide ole enää, ku se on muuttunu teokseksi. Mä en voi muiden ihmisten mielipiteille yhtään mitään, se voi olla sun kanta, mutta ei se välttämättä ole mun kanta. Mä vaan niinku näytän sen.

Siellä äiti ja lapsi ja äiti vetää röökii, ihan semmoisen narkkari. Siellä on Mike Tyson, sitten on Madonna. Mä jätin pois joitakin, joihin tarvinnut liikaa taustatietoa, esimerkiksi tää eversti von Stauffenberg, joka vei Hitlerin Sudenpesään pommin.

Maaria: Ai, operaatio Valkyyria, se ois tarinana ollut kiinnostava, mutta harva varmaan olis kuvasta tunnistanut.

Julle: Mä ajattelin, että ku kattoo tätä tyttöä, jonka kasvot on pilattu, niin saattaa tulla ehkä semmoinen ajatus, että jos tuo tyttö olisi syntynyt vaikka Tanskassa niin ei siinä välttämättä käynyt noin. Ja siinä tulee sitten myös se uskonto ja kulttuuri mukaan, että miksi sallitaan tietyissä maissa tämmönen, miehet hallitsee ja sortaa. Mut sit  mä piirsin myös ton [hollantilaisen taiteilija] Vermeerin maidonkaatajan ja laitoin siihen SS-merkin, ku maito on valkosta ja valkoisia on aina syytetään kaikesta.

Sit vanheneminen on fasismia bikinifitness-kilpailijalle, se on kauhuissaan, kun se vanhenee. Ja syöminen, minkälaista ruokaa sä saat syödäksesi, piirsin pullukaksi itsensä roskaruualla syöneen naisen. Esimerkiksi jenkit ja britit on hirveän lihavia just sen takia, kun ne syö paskaa, vanhemmat antaa lapsilleen huonoa ruokaa.

Maaria: Niin oisko näitten teosten sanoma sitten just se kohtalon mielivaltaisuus vai haluatko sä sanoa näillä jotain muutakin?

Julle: En minä tuommoisia osaa sanoa, ei sillä mitään sanomaa ole, mutta fasismin mä laitoin siihen nimeen senkin takia, kun mua ärsyttää tää, kun nykyään sä oot heti natsi, jos jotain sanot ääneen.

Maaria: Niinku woke-ajattelu?

Julle: Niin tää, mikä on sit itsessään fasistista, että kohta ei saa huumoriakaan enää olla.

Maaria: Ku sut canceloidaan? Joo kyllä se on  Julle parempi että sä teet niitä kuvia kun saarnaat. Mutta mä kysyisin vielä erikseen maalauksista, kun nyt sä kerroit siitä piirustussarjasta, että minkälaisia maalauksia sun näyttelyyn tulee?

Julle:  No ei ainakaan tyypillistä skandinaavista, tätä minimalismia sun muuta, mitä joka kodin seinälle laitetaan, että sama kun sä ripustaisit maton seinällesi! Mut siis mä vaan laitan asioita läjään ja katsoja sit luo ne merkitykset.

Maaria: Joo, mutta onko siellä sun mielestä silti tiettyjä asioita, mitä sä ajattelet käsitteleväsi maalaamalla?

Julle:  No joo, yhdessä taulussa on moottoripyörätyttö, joka ajaa vanhan veistoksen päälle. Että siinä mä vastustan vanhan tuhoamista. Mikä se on täällä Suomessa, kun sä menet maaseudulle päin, niin siellä on aina se vanha puukirkko, joka on säilytetty, mutta kaikki muu on vedetty paskaksi sen ympäriltä, on vaan semmoisia tylsiä laatikoita ja kauppa ja Alko ja homeinen kaupungintalo. Mutta menepä Ranskaan ja muualle keski-Eurooppaan, siellä on säilytetty vanhaa kulttuuria. Mun mielestä kulttuurin säilyttäminen on tärkeimpiä asioita, mitä ihmiskunnalla voi olla ja kulttuurin tuhoaminen, se on myös fasismia.

Mä ajattelen myös, että kuvataiteen pitää olla juhlavaa ja nostattaa ihmistä ylöspäin. Suomessa kun ollaan minimalismin perään, niin mietipä sitä, että mitkä ajatusmaailmat on ollu minimalistisia: kommunismi ja fasismi. Kantti kertaa kantti rakennukset ja näin, yksitoikkoista.

Maaria: Okei niin sä ajattelet sen taiteen ja arkkitehtuurin kans todisteena sen ideologian huonoudesta vai?

Julle: Niin, ihmisten pakottamista muottiin.

Maaria: Joo joo, no oisko sitten joku renessanssi vai mikä sellanen ihannoitava vastakohta?

Julle: Mulle tuli mieleen Gaudi, kun mä kerran olin Gaudin talon sisällä. Se on varmaan äärimmäisen vaikea tehdä, mutta kyllä se oli fantastisen upea, sellanen, että ihmisen henki ja sielu niinku elävöityy!  Ja ajattele nyt, jos James Bond menis jossain haalarissa kasinolle, eihän se mee! Se menee smokissa ja naiset huokailee!