Väite haavoista ja timanteista

On kyseenalaista, voiko abstrakti maalaus väittää mitään. Onko niin, että tämä maalaus onkin esittävä? Paljetti esittää timanttia, viilto maalipinnassa haavaa - niinkö? Mitä haluan sanoa, kun kiinnitän maaliriekaleeseen hakaneuloja?

En osaa vastata tyhjentävästi. Edellisessä postauksessa viittasin juutalaiseen lahkoon ja lapsen herkkään mieleen; nyt voisin sanoa maalaukseni olevan eräs tulkinta teodikea-ongelmasta. En sano. Sanon, että maalaus toteaa kärsimyksen ongelman, että tuskan ja onnen vuoropuhelu kenties saa jonkin ilmiasun siinä.

Voin kertoa, että maalaamisen aikoihin luin Tähden suuraa, luin Koraanin kokonaisuudessaan. Selittääkö se teosta jotenkin? Liittyykö asiaan se, että kuuntelin körttivirsiä? Voi olla.

Väite haavoista ja timanteista on suuri (200x190x8cm) ja painava taulu (pohja on siis laatikkomainen, 8cm keltainen reuna uupuu kaksiulotteisesta kuvasta). Jaksan nostaa maalauksen yksin, mutta en helposti. Puut ovat raskaat ja maalikerrokset painavat varmasti useita kiloja.

Käytin venäläistä kangasta, jossa on vahva kolmen loimi- ja kudelangan tekstuuri. Kangas ei ole erityisen tiivistä, se vaatii hyvän pohjustuksen. Pohjustettuunkin kankaaseen jää näkyviin selvä pienistä neliöistä koostuva pintarakenne. Kangas rohkaisee raakaan jälkeen.

Aloitin maalaamisen telalla ja keltaisella sekoituksella. Lisäsin maalin sekaan mm. Tiimarin karkeaa koristehiekkaa. Käytin jonkin verran Marianna Uutisen 90-luvulla tunnetuksi tekemää maalaustapaa, jossa akryyli sivellään tai kaadetaan paksun muovin päälle kuivumaan, irrotetaan sitten ja näin saatu maalikelmu tai -levy kiinnitetään sitten varsinaiseen maalaukseen laskostaen, rutistaen, osin irralleen jättäen. Leikkelin ja revin kalvoja, kaadoin maalimassaa niiden alle ja päälle. Upotin maaliin glitteriä, muovihelmiä ja erivärisiä paljetteja. Käytin työssä varmaankin kaikkia tähän mennessä keksimiäni tapoja maalata akryylillä. Teos on monella tapaa hyvin kontrastinen, välillä arvelin sen olevan liian outo maalaukseksi.