Kehtolaulu

Kehtolaulu (180x170cm) 2007-2009

Maanantaisesssa Turun Sanomien kuvassa huidon ja selitän kahden maalauksen välissä. Tauluista toinen on aiemmin esittelemäni Roihu ja toinen, joka näkyy lehtikuvassa puoliksi, on tämä, Kehtolauluksi nimeämäni teos. (Maalaus on viuhahtanut blogissa aiemminkin, se esiintyy ikään kuin taiteilijan mielenmaisemana elokuun postauksessa Jumalan kasvot ) Roihu ja Kehtolaulu on ripustettu pariksi gallerian alakertaan. Tarkalleen ottaen niitä ei ole sanan varsinaisessa merkityksessä ripustettu, taulut eivät roiku seinällä, vaan seisovat lattialla seinään nojaten. Tällaisella esillepanolla on nimikin: ranskalainen ripustus. Halusin tämän tavan olla juuri näille kahdelle työlle, en muille, se tuntui ja näytti oikealta. Maalaus seisoo samalla lattialla kuin katsoja, se on katsojan kokoinen, se tulee lähelle, se painaa, se ei leiju.

Gallerian alakerran tila on matalahko, huonekorkeus on vain 220cm (vrt. katutason 3,5m) . Tila on kuitenkin melko suuri. Portaista alas tullessa näkymä oikealle puolelle on tällainen

Sinistä ja oranssia maalausta voi katsoa matkan päästä ensin. Ne seisovat siinä vastassa.

Vasemmalla Rääkyvä rakkaus. Taulujen yläreuna asettuu samaan linjaan. 

Oikeanpuoleisen seinän taulut on ripustettu langoilla katosta. Yläreuna noudatti ensin muiden linjaa, mutta tarkasti katsottuani halusin laskea tauluja vähän, ettei kattoputkia peittävä lista peittäisi myös maalausten yläosaa kaukaa katsovalta, pitkältä ihmiseltä.

(Uskallan nyt parempien puutteessa julkaista nämä kehnohkot kiireräpsäykset tästä näyttelyn kolmanneksesta; tilan olemus ja tunnelma välittynee, ja tekstin ripustustekniset seikat ilmenevät. Maalausten värit kärsivät näissä, spotti puhkoo ja hämärä kätkee, mutta maalauksista on parempia kuvia muualla blogissa. Kunnon ripustuskuvat ovat vielä ottamatta.)

Kehtolaulusta piti kertomani. Sininen väri taisi olla ensimmäinen asia, jonka koin ja maalasin vuonna 2007. Olin tullut Salmelan residenssiin uudenvuodenyönä. Aamulla heräsin siniseen maisemaan. 

Roihun tavoin Kehtolaulu on maalattu kahdesti. Toinen kierros kesällä 2009 toi tauluun turkoosia ja vähän kellanvihreää, tunnelmaan se lisäsi ehkä keinutusta ja hyräilyä.