Päädyin siihen, että haluan toivon olevan verbi, aktiivinen ja sähäkkä, ja siksi lisäsin nimeen huutomerkin. Kun näkee tähdenlennon, saa toivoa. Kun puhaltaa syntymäpäiväkakun kynttilät, silloin myös.
Näyttelyn nimikkomaalauksessa piisaa tähtien tuiketta, saa siis toivoa paljon!
Valokuva on aina valju esitys maalauksesta, selvä se. Toivo! on suuri, säkenöivä ja moniulotteinen. Glitterit, joita olen käyttänyt paljon, saavat sen vaihtamaan väriä valaistuksen ja katselukulman vaihtuessa.
Maalasin tämän työn kertaalleen valmiiksi syksyn 2007 ja alkutalven 2008 kuukausina. Tänä talvena tarkastelin maalausta uudelleen ja huomasin olevani tyytymätön. Turkoosi, keltainen ja oranssi eivät oikein asettuneet sopuun, siltä tuntui. Työ on nyt silloista vaalempi ja kimmeltävämpi - kaksi vuotta sitten glitterit olivat vasta ilmaantumassa palettiini.
.jpg)
Pidän todella kolmesta ylimmäisestä maalauksesta. Niissä on jujua, ja yhdestä tuli mieleen - niin siveltimenkäytöltään kuin värimaaimaltaan - Tyko Sallinen, ja varsinkin Pyykkärit!
VastaaPoistaKiitos! Hauska mielleyhtymä tuo Pyykkärit. Enpä älynnyt tekstissä mainita, että nuo kaikki pienemmät kuvat ovat samasta Toivo!-maalauksesta, joka isommassa kuvassa on olevinaan kokonaan. Olevinaan nimenomaan, sillä kuten valittelinkin, valokuva (etenkin pikkupokkarin näppäämä) on aina heikko ja kalpea esitys näin kookkaan maalauksen ollessa kyseessä.
VastaaPoista