Aamuyö. Hänet herätetään, on sattunut jotakin. Ovella on poliisi. On tapahtunut pahaa jos poliisi. Poliisi on ovella ja kysyy: oletko sinä NN:n tyttöystävä. Olen, hän sanoo, miksi. Nyt on käynyt niin, että N on mennyt uimaan – Mitä, ei, eihän N osaa uida! – hän on mennyt uimaan ja painunut veden alle. Järvi on syvä, hän ehti olla yhdeksän minuuttia veden alla. Nyt hän on ambulanssissa matkalla sairaalaan, vielä ei tiedetä.
Siitä ei voi selvitä. Aivot tuhoutuvat muutamassa minuutissa ilman happea. Maski kasvoilla suu täynnä letkujako hän nyt makaa. Hengittääkö enää, tunnistaako, puhuuko enää. On poliisi, on miksi hän meni uimaan, on juhannusaamu, alkaa sataa vettä, ruoho on kylmää.
On anteeksi, on miksi. Anteeksi hokee K, jonka silmät ovat punaiset, tukka märkä, en löytänyt häntä, anteeksi, K itkee. On miksi. Sitten poliisi sanoo. Valitettavasti. Yritettiin elvyttää mutta. Valitettavasti N:lle kävi niin.
On miksi hän meni uimaan.
On miksi kaikki olivat kännissä. On miksi kukaan ei estänyt. On miksi minä nukuin.
On Ei N voi olla kuollut.
