Olen viime aikoina käyttänyt eniten valkoista väriä. Halusin levätä ja rauhoittua vaaleassa maailmassa. Tarkastin pieniä nyansseja ja etsin ajatuksen kirkkautta. Maalauksissa muut värit kohtaavat valkoisen utuisen pehmeinä. Näyttelyssä on esillä vaaleat sarjat Helmi ja Tyttären unet.
Sarja Nimeni on Punainen on omistettu rakkaimmalle värilleni. En koskaan väsy tutkimaan sen sävyjä ja variaatioita. Maalaukseni puhuvat värin kieltä, mutta ne puhuvat myös elämän kieltä. Punainen maalauksissani on rakkautta, tulta, verta, kukkimista.
Joskus kuolema tulee ihan lähelle, sitä olen käsitellyt sarjassa Hukkuminen. Näihin maalauksiin voi tutustua gallerian alakerrassa. Hukkumisen aihe on kuolema, kuolevaisuus, näiden kanssa kamppailu, yritys hyväksyä.
On järvi, järven lumo, kauhu ja houkutus. ”Tule uimaan”, järvi kuiskaa, kutsuu hukkumaan. On epätoivo: rimpuilen ja putoan. Nämä näkyvät maalauseleissä ja kuuluvat väreissä. On halu uida hukkumatta, siksi teen uimaliikkeitä kankaalla. Maalaukset ovat fyysisiä, tavallaan ne esittävät järveä, mutta kuuluvat kuitenkin abstraktin maalauksen piiriin.
Työni yksi tavoite on ollut antaa tilaa kuoleman ja surun ajatuksille katsojassa. Ehkä maalauksessa voi kohdata ahdistuksensa, ehkä voisi itkeä, ehkä tulla lohdutetuksi. Voisiko saada voimaa? Hukkumisessa on kaikki värit, koska vaikka se on alkanut kuolemasta ja liikkuu lähellä kuolemaa, se on maalaussarja elämästä ja sen rikkaudesta.
+%5BHDTV+(1080)%5D.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti