maanantai 19. lokakuuta 2009

Juhannus


Aamuyö. Hänet herätetään, on sattunut jotakin. Ovella on poliisi. On tapahtunut pahaa jos poliisi. Poliisi on ovella ja kysyy: oletko sinä NN:n tyttöystävä. Olen, hän sanoo, miksi. Nyt on käynyt niin, että N on mennyt uimaan – Mitä, ei, eihän N osaa uida! – hän on mennyt uimaan ja painunut veden alle. Järvi on syvä, hän ehti olla yhdeksän minuuttia veden alla. Nyt hän on ambulanssissa matkalla sairaalaan, vielä ei tiedetä.

Siitä ei voi selvitä. Aivot tuhoutuvat muutamassa minuutissa ilman happea. Maski kasvoilla suu täynnä letkujako hän nyt makaa. Hengittääkö enää, tunnistaako, puhuuko enää. On poliisi, on miksi hän meni uimaan, on juhannusaamu, alkaa sataa vettä, ruoho on kylmää.

On anteeksi, on miksi. Anteeksi hokee K, jonka silmät ovat punaiset, tukka märkä, en löytänyt häntä, anteeksi, K itkee. On miksi. Sitten poliisi sanoo. Valitettavasti. Yritettiin elvyttää mutta. Valitettavasti N:lle kävi niin.

On miksi hän meni uimaan.

On miksi kaikki olivat kännissä. On miksi kukaan ei estänyt. On miksi minä nukuin.

On Ei N voi olla kuollut.




5 kommenttia:

  1. Taiteesi ja blogisi on rankkaa, kaunista ja koskettavaa. Sellaista on elämäkin. Kerro sitten missä näyttely pidetään.

    VastaaPoista
  2. Kiitos, rankan ja kauniin tuntee tehdessä itse, se, että työ koskettaa, täytyy kuulla muilta. Olen liikuttunut, jos näin on. Tietenkin kerron näyttelystä, kun asia selkenee ja tiedän enemmän, mutta aikaa voi mennä, nämä ovat joskus hitaita tapahtumia.

    VastaaPoista
  3. Niin, miksei kukaan estänyt? Toivottavasti heille on edes vuosien varrella valjennut, mitä he tekivät. Minä en voinut muuta kuin kieltää heiltä veljeni hautajaiset ja toivoa, että edes hän antaisi heille anteeksi, kun minä en sitä voi tehdä.

    Maaria, tästä sarjasta tulee hieno.

    Katri

    VastaaPoista
  4. Katri, kiitos, että luotat työhöni. Merkitsee valtavasti.

    VastaaPoista
  5. Veli luotti, sisko luottaa. Kun luin näitä merkintöjä, ensin iski paniikki enkä kyennyt hengittämään. Se aamu... sama tunne. Oli myös yksityiskohtia joista en tiennyt.

    Uskon ymmärtäväni mitä työstät ja se mitä teet, on tärkeää paitsi sinulle, myös muille, varsinkin minulle.

    Äidiltä terveisiä samoin ajatuksin.

    Katri

    VastaaPoista