perjantai 9. lokakuuta 2009

Järvi






uidakseni hukkumatta




8 kommenttia:

  1. Pyörit tavanomaisesi maalauksesi päällä. Kohtaa asia kunnolla. Ole luova sortumatta helppoon esittämiseen.
    T Pete

    VastaaPoista
  2. Jätä narsismia vähemmälle ni voit jotain saavuttaa. Ettei tarvi kuulla isoilta että taas joku daami vähän avautuu.

    VastaaPoista
  3. En meinaa keksiä, mitä sanoa näihin. Tuota narsisti-naisen avautumis -tulkintaa ennakoin aiemmassa tekstissä.
    Tavanomaisuudesta ja helppoudesta sitten... en tiedä kuin sen, että homma ei ole tuntunut helpolta. Taisi olla viisasta syventyä työhön yksinäisyydessä ensin.
    Mutta kyllä nämä hieman pysäyttävät, lamaannuttavat, myönnän. Mietin.

    VastaaPoista
  4. Kommentit tuntuvat minusta oudoilta.
    Ei kannata niistä lamaantua. Jatka rauhassa sillä tavoin kuin olet aloittanutkin.
    Akis

    VastaaPoista
  5. Hei
    Kyllä kuulkaa maalaminen voi olla joskus hyvinkin narsistista puuhaa mutta ei silti isensä esille tuomista ole.Ja se saavuttaako maalaus tai maalari teksillaan jotain jää nähtäväksi. Ei teoksen syntyprosessin dokumentoiminen voi siihen mitenkään vaikutaa tuleeko saavutettua jotain vai ei! Tollainen kommentointi on minusta silkkaa ilkeyttä. Minusta on hienoa, että uskallat ja jaksat dokumentoida maalamista valokuvalla joka on kuitenkin "katse". Ja se, että laitat kuvat tänne moninkertaistaa katseet.

    Minusta on hienoa seurata maalausten valmistumista ja maalarin ulostuloa työhuoneen yksinäisyydestä.Kyllä maalaus on myös fyysistä.

    T: Hanna.L

    VastaaPoista
  6. Hei vaan.
    Jatka toki blogia ja dokumentoimista. Musta ainakin on kiva käydä joskus vilkaisemassa miten ja millaisia maalauksia syntyy.
    Jos jotakuta ei miellytä tapasi tehdä taidetta, niin ainahan voi jättää blogin seuraamisen vähemmälle.
    Tsemppiä ja iloa työhösi! Meillä ainakin koko perhe on nauttinut töistäsi!
    AnnuK-F.

    VastaaPoista
  7. Uusi yritys... kommenttini eksyi jonnekin eli koitan uudemman kerran:
    Jatka vaan blogin kirjoittamista ja töittesi avointa dokumentoimista.
    Musta on antoisaa seurata maalaustesi syntymistä. Jos jotakuta ei taiteesi ja sen tekeminen kiinnosta, niin ainahan voi jättää blogin seuraamisen vähemmälle. Ja etpä ainakaan ollut jättänyt seuraajaa kylmäksi... eikös tunteiden ja mielipiteiden herättäminen olekin taiteen yksi tehtävä? :-)
    Meidän perhe ainakin on nauttinut töistäsi.
    Tsemppiä ja iloa syksyyn!
    AnnuK-F.

    VastaaPoista
  8. Voi, ihanat puolustusjoukot ilmaantuivat, kiitos rohkaisusta!

    VastaaPoista