Aihetta juhlaan

Bileet 89x180cm 2007

Korona jyllää pahimmillaan, ja saatat ihmetellä miksi otsikoin tekstini niin kuin otsikoin. Koska korona ei haittaa minua ollenkaan. Voisi luulla, että olen vastuuton, kun sanon noin. Sanon siis että korona haittaa minua hieman. Käytän kyllä maskia kauppakeskusssa, vaikka aina en muista. Maski on epämukava. Mutta aion vihdoin hankkia cooleja maskeja niitten sairaalarumilusten sijaan. Pesen käsiä ja yritän olla rynnimättä kassajonossa. Tervehdin kyynärpäällä tai kaukohalilla. Olen ollut harmissani, kun cheerleading on peruttu ja uimahallit on suljettu. Ja nyt suljetaan vielä kuntosali. Kyllä nämä harmittavat. Mutta eivät ne silti hirveästi haittaa. Nämä ovat naurettavan pieniä asioita minulle. (EDIT. 2.3.2012 Nyt, kun rajoitukset tiukentuivat entisestään, saattaa alkaa haitata. Jos tulee vielä ulkonaliikkumiskielto, miten pääsen muuttamaan työhuoneelle?)

Olen melkeinpä glitter-mielialalla, koska vihdoin aloitan työt. Eilen kävin katsomassa tytöhuonetta ja totesin: tässä se on. Muutto on huhtikuun alussa. Aion aloittaa pienestä. Minulla on minikiilapuita ja kangasta kotona. Aion naputella ja niittailla pohjia valmiiksi pikkuhuoneessa.

Minä pystyn. Nyt olen valmis ja varma. Ja se on parempaa kuin paraskin juhla. 

Huimaus

Tämä 160x120cm kokoinen työ alkaa lammikosta. Olen ravistanut purkisssa useita punaisia, heitän seoksen lattialla makaavalle maalauspohjalle. On toimittava nopeasti, sillä kankaan kastuminen liikaa yhdestä kohden saattaa aiheuttaa puiden vääntymisen, diagonaaliset nurkat pongahtavat ylös kankaan pingottuessa epätasaisesti ja taulu muuttuu käyräksi suunnikkaaksi.

Välineet ovat valmiina: leveitä lastoja, sileitä ja urallisia, kaapimia, kampoja, pensseleitä. Työnnän maalimassaa lastalla, nostelen ja kallistan taulua ohjaten vuon kulkua. Olen sekoittanut osan tarvitsemistani väreistä jo edellisenä päivänä. Akryyliväri ohennetaan mediumilla, joka kanisterissa on valkoista, kuivuessaan kirkasta. Mitä läpikuultavamman värin haluaa, sitä enemmän mediumia, vähemmän väriä. Toiset pigmentit ovat niin voimakkaita, että muutama pisara tai lusikallinen maalia litraan mediumia riittää saamaan aikaan intensiivisen värin. Tässä on opettelemista, sillä seokset näyttävät aina paljon vaalemmilta kuin lopullinen kuiva väri. Etukäteen sekoittaminen auttaa arvioinnissa: kaadan hieman seosta kuivumaan purkin kannelle ennen kuin painan sen kiinni. Seuraavana päivänä tämä jälki kertoo, miten vahva väri purkissa on.

Pursotan punaisen viereen kirkasta oranssia ja kullan ja harmaan sävyjä, läjäytän lusikalla kahta sinistä ja kolmea vihreää. Liikuttelen, vedän ja pyöritän värejä lastoilla paikoin hakien, toisin varoen sävyjen sekoittumista. Noin tunnin kuluttua lopetan tältä päivältä. Kangasta peittää nyt vaalea massa.

Seuraavana aamuna avaan työhuoneen oven, juoksen takki päällä katsomaan. Punainen on kirkastunut, mutta väri on vielä märkää ja liikkuvaa. Nyt voin tökkiä massaa palettiveitsellä, rujontaa ja möyhentää, tarvittaessa irrottaa liikoja sekä pursottaa päälle ja väliin uutta väriä. Sininen, hyytelömäinen kohta tulee näköjään halkeilemaan. Se ei ehkä ollut tarkoitus, mutta se on käännettävä tarkoitukseksi.

Lätäkön kuivuminen kestää pari vuorokautta. Välillä huolestun, sillä märkä kangas vetää pidemmän sivun puita kohti keskustaa, mittaan, puu on antanut pari senttiä myöten. Odotan. Huojennun, puu palautuu lähes suoraksi. Viimeistelen taulun keltaoransseilla ja viileänvihreillä.

Huimaus valmistui noin viikossa. Siitä tuli vauhdikas, aika hurjakin.

Kolme maisemaa

Vaihtelen ja pohdin mielelläni taulun korkeuden ja leveyden suhdetta. Suorakaiteet mittasuhteilla 4:5, 2:3, 3:4 ovat tavallisia, hyväksi havaittuja peruspohjia. Neliöitä teen myös välillä. Staattinen 1:1 on vaikea sommiteltava, valitsenkin monesti melkein neliön, vaikkapa 19:20. Olen myös kokeillut pitkulaista panoraamaa 1:3. Siirtyminen formaatista toiseen haastaa ja valpastaa.

Yleensä teen useamman pohjan samaa kokoa. Teoksista muodostuu silloin luonteva sarja esim. näyttelyripustuksia ajatellen. Myös teosten säilyttäminen on helpompaa, kun sarjan voi asetella nojalleen reuna reunaa vasten.
Viime syksynä pingotin kuusi 180x90cm kangasta (2:1). Koko ja malli tuntui mukavalta. Pohja on vielä pienehkö ja helppo liikutella, sitä voi lähestyä kaikilta suunnilta, ja taulun ollessa lattialla sen yli voi vaikka hypätä, jos pitää äkkiä päästä työstämään toista laitaa.
Maalauksista tuli aika spontaaneita ja hyväntuulisia. Oli luontevaa alkaa kutsua niitä Maisemiksi. Erityisesti pidän itse ylimmästä vaaleasta Maisemasta, jossa kankaan luonnonvalkoinen on mukana yhtenä, tärkeänä värinä kokonaisuudessa.