perjantai 9. lokakuuta 2009

Järvi






uidakseni hukkumatta




Lähettänyt klo
Tunnisteet:

8 kommenttia:

  1. Anonyymi11. lokakuuta 2009 klo 20.34

    Pyörit tavanomaisesi maalauksesi päällä. Kohtaa asia kunnolla. Ole luova sortumatta helppoon esittämiseen.
    T Pete

    VastaaPoista
  2. Anonyymi11. lokakuuta 2009 klo 20.37

    Jätä narsismia vähemmälle ni voit jotain saavuttaa. Ettei tarvi kuulla isoilta että taas joku daami vähän avautuu.

    VastaaPoista
  3. Maaria Batsheva12. lokakuuta 2009 klo 9.24

    En meinaa keksiä, mitä sanoa näihin. Tuota narsisti-naisen avautumis -tulkintaa ennakoin aiemmassa tekstissä.
    Tavanomaisuudesta ja helppoudesta sitten... en tiedä kuin sen, että homma ei ole tuntunut helpolta. Taisi olla viisasta syventyä työhön yksinäisyydessä ensin.
    Mutta kyllä nämä hieman pysäyttävät, lamaannuttavat, myönnän. Mietin.

    VastaaPoista
  4. Anonyymi12. lokakuuta 2009 klo 10.09

    Kommentit tuntuvat minusta oudoilta.
    Ei kannata niistä lamaantua. Jatka rauhassa sillä tavoin kuin olet aloittanutkin.
    Akis

    VastaaPoista
  5. Unknown12. lokakuuta 2009 klo 12.40

    Hei
    Kyllä kuulkaa maalaminen voi olla joskus hyvinkin narsistista puuhaa mutta ei silti isensä esille tuomista ole.Ja se saavuttaako maalaus tai maalari teksillaan jotain jää nähtäväksi. Ei teoksen syntyprosessin dokumentoiminen voi siihen mitenkään vaikutaa tuleeko saavutettua jotain vai ei! Tollainen kommentointi on minusta silkkaa ilkeyttä. Minusta on hienoa, että uskallat ja jaksat dokumentoida maalamista valokuvalla joka on kuitenkin "katse". Ja se, että laitat kuvat tänne moninkertaistaa katseet.

    Minusta on hienoa seurata maalausten valmistumista ja maalarin ulostuloa työhuoneen yksinäisyydestä.Kyllä maalaus on myös fyysistä.

    T: Hanna.L

    VastaaPoista
  6. Anonyymi12. lokakuuta 2009 klo 16.35

    Hei vaan.
    Jatka toki blogia ja dokumentoimista. Musta ainakin on kiva käydä joskus vilkaisemassa miten ja millaisia maalauksia syntyy.
    Jos jotakuta ei miellytä tapasi tehdä taidetta, niin ainahan voi jättää blogin seuraamisen vähemmälle.
    Tsemppiä ja iloa työhösi! Meillä ainakin koko perhe on nauttinut töistäsi!
    AnnuK-F.

    VastaaPoista
  7. Anonyymi12. lokakuuta 2009 klo 16.39

    Uusi yritys... kommenttini eksyi jonnekin eli koitan uudemman kerran:
    Jatka vaan blogin kirjoittamista ja töittesi avointa dokumentoimista.
    Musta on antoisaa seurata maalaustesi syntymistä. Jos jotakuta ei taiteesi ja sen tekeminen kiinnosta, niin ainahan voi jättää blogin seuraamisen vähemmälle. Ja etpä ainakaan ollut jättänyt seuraajaa kylmäksi... eikös tunteiden ja mielipiteiden herättäminen olekin taiteen yksi tehtävä? :-)
    Meidän perhe ainakin on nauttinut töistäsi.
    Tsemppiä ja iloa syksyyn!
    AnnuK-F.

    VastaaPoista
  8. Maaria Batsheva12. lokakuuta 2009 klo 23.12

    Voi, ihanat puolustusjoukot ilmaantuivat, kiitos rohkaisusta!

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)