lauantai 14. helmikuuta 2009

Huimaus

Tämä 160x120cm kokoinen työ alkaa lammikosta. Olen ravistanut purkisssa useita punaisia, heitän seoksen lattialla makaavalle maalauspohjalle. On toimittava nopeasti, sillä kankaan kastuminen liikaa yhdestä kohden saattaa aiheuttaa puiden vääntymisen, diagonaaliset nurkat pongahtavat ylös kankaan pingottuessa epätasaisesti ja taulu muuttuu käyräksi suunnikkaaksi.

Välineet ovat valmiina: leveitä lastoja, sileitä ja urallisia, kaapimia, kampoja, pensseleitä. Työnnän maalimassaa lastalla, nostelen ja kallistan taulua ohjaten vuon kulkua. Olen sekoittanut osan tarvitsemistani väreistä jo edellisenä päivänä. Akryyliväri ohennetaan mediumilla, joka kanisterissa on valkoista, kuivuessaan kirkasta. Mitä läpikuultavamman värin haluaa, sitä enemmän mediumia, vähemmän väriä. Toiset pigmentit ovat niin voimakkaita, että muutama pisara tai lusikallinen maalia litraan mediumia riittää saamaan aikaan intensiivisen värin. Tässä on opettelemista, sillä seokset näyttävät aina paljon vaalemmilta kuin lopullinen kuiva väri. Etukäteen sekoittaminen auttaa arvioinnissa: kaadan hieman seosta kuivumaan purkin kannelle ennen kuin painan sen kiinni. Seuraavana päivänä tämä jälki kertoo, miten vahva väri purkissa on.

Pursotan punaisen viereen kirkasta oranssia ja kullan ja harmaan sävyjä, läjäytän lusikalla kahta sinistä ja kolmea vihreää. Liikuttelen, vedän ja pyöritän värejä lastoilla paikoin hakien, toisin varoen sävyjen sekoittumista. Noin tunnin kuluttua lopetan tältä päivältä. Kangasta peittää nyt vaalea massa.

Seuraavana aamuna avaan työhuoneen oven, juoksen takki päällä katsomaan. Punainen on kirkastunut, mutta väri on vielä märkää ja liikkuvaa. Nyt voin tökkiä massaa palettiveitsellä, rujontaa ja möyhentää, tarvittaessa irrottaa liikoja sekä pursottaa päälle ja väliin uutta väriä. Sininen, hyytelömäinen kohta tulee näköjään halkeilemaan. Se ei ehkä ollut tarkoitus, mutta se on käännettävä tarkoitukseksi.

Lätäkön kuivuminen kestää pari vuorokautta. Välillä huolestun, sillä märkä kangas vetää pidemmän sivun puita kohti keskustaa, mittaan, puu on antanut pari senttiä myöten. Odotan. Huojennun, puu palautuu lähes suoraksi. Viimeistelen taulun keltaoransseilla ja viileänvihreillä.

Huimaus valmistui noin viikossa. Siitä tuli vauhdikas, aika hurjakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti