Möykkyjä ja metallia

Jatkan sinistä. Se näyttää nyt tästä kohden tältä. Lisäsin eilen noin litran harmaata mömmöä, jonka pitäisi kuivua sinertävän tummaksi, läpikuultavaksi. Mömmö on peräisin syksyltä enkä tarkkaan muista sen koostumusta, arvelen käyttäneeni indigo-pigmenttiä ja hippusen mustaa. Vanhentuminen tekee mediumista sitkasta, purkkamaista, mikä sopi tarkoitukseen tässä kohden.

Kangas on kooltaan 210x160. Sitkomömmön alue on siis aika pieni kokonaisuudessa. Nostan taulun pystyyn ja keskityn katsomaan.

Taulu on aloitettu valutuksin, siinä on voimakkaat vertikaalilinjat. Olisiko turhan raidallinen, hajanainen? Värien kanssa kannattaa myös varoa sateenkaaripalettia, sellaista, jossa on kaikkia kirkkaita värejä yhtä paljon.

Ajatten harmaan kumppaniksi hopeaa. Päätän uskaltaa lisätä massaa edelleen. Vatkaan polymeeripaksunninta kiilto-mediumiin kolmen litran astiassa, tarvitsen ainetta ehkä kaksikin satsia. Lasken taulua loivempaan kulmaan, kiipeän tikkaille ja kaadan valkoista kiisseliä suoraan ämpäristä kankaalle. Kiisseli valuu hieman, ohjailen sen kulkua lastalla, työnnän takaisin ylös, vähän sivuille.







Nyt otan käteen purtilon alumiiniväriä, puristan sitä voimakkaasti ja suuntaan suihkun valkoisen kiisselin sekaan. Raidoitan valkoista muillakin metalliväreillä. Peiton alla on punaisia ja keltaisia. Värien päälle pitäisi nyt muodostua lasimainen massa, jonka sisällä kulkee vanoja tummaa ja vaaleampaa kultaa, terästä ja hopeaa.

Lasken taulun vaakatasoon. Vedän metallikiisseliin muutaman uran haarukalla. Ripottelen kiisselin sekaan hyppysellisen paljetteja.