Sininen

Sanon maalausta siniseksi, koska sillä ei ole muuta nimeä vielä. Objektiivisesti ottaen työ ei taida olla kovin sininen, ainakaan missään nimessä se ei ole pelkästään sininen. Katson keskeneräistä työtä nyt pieninä kohtina. Eräs tavoitteeni on, että maalaus kestäisi tarkastelun hyvin läheltä, että siitä voisi löytää jännittäviä mikromaailmoja. Katseen voisi pysäyttää mihin kohtaan tahansa, liu'uttaa siitä toiseen paikkaan, siirtyä sitten itse, kumartua, kallistua, vetäytyä sivulle, sulkea toinen silmä, ujuttaa avoinna oleva taulun pintaan kiinni.

On kankaan tekstuuri ja sen päälle rakentuvat maalikerrokset. Maali nousee harjanteiksi ja kielekkeiksi, se kiiltää, heijastaa ja varjostaa eri tavoin katselukulman ja valon vaihtuessa. Näissä pienissä valokuvissa maalin materiaalisuus ja erilaiset tekniset tavat käyttää maalimateriaa tulevat paremmin esiin kuin virallisessa teoskuvassa, joka kyllä näyttää kuvapinnan reunasta reunaan, mutta kutistaa, piilottaa ja unohtaa paljon.