Jaariti jaa jaa

Onneni kääntyi tänään klo 14:49. Paljastan myöhemmin, miten.

Tällä kertaa jaarittelen iloksenne oikein pitkästi ja perusteellisen tylsästi käännekohtaa edeltäneestä kurjasta ja köyhästä elämästä. Hei, kaikkien aikojen pisin blogiteksti! Aiheina mm. Lidl ja lääkkeet.

Virkkaamani mummomatto, halkaisija 160cm

Herään aamulla puoli kymmenen niin kuin olen viime aikoina tavannut herätä. Tai olen tänään kyllä herännyt jo kaksi kertaa aiemmin teinin herättämänä. Varttia vaille 8 se halusi 1,50 euroa, sanoi menevänsä illalla Kisikselle. Käskin kaivaa lompakon treenikassista. Puoli kymmenen se käski tekstarilla laittaa printterin toimimaan. Vastasin että en pysty, rikki on, se kiukkutekstasi takaisin, kuinka estän häntä menestymästä koulussa. Kahvia (Lidl). Mysliä (Lidl). Shit: maito on loppu. Miksen eilen ostanut. Jos talossa on kaakaota (nyt on, Lidl), teinit latkivat maidon hetkessä. Jämät sentään purkissa, kahvimaidoksi piisaa. No jugurttia sitten myslin kanssa. Paljonkohan tässä annoksessa nyt on kaloreita? Lääkkeet. Pitäisikö ottaa kaksi kapselia tätä? Aloitin lääkkeen viime viikolla, ehkei vielä kannata nostaa, eiliset raajojen puutumiset ja sähkö suonissa olivat varmaan sivuvaikutuksia. Päävaikutusta on se, että olen vähän pirteämpi kuin viikko sitten. Saakeli monivitamiinit ja kalakapselit ja magnesium ja tämäkin vielä Ratiofarm 100mg ja Orion 50mg, sama aine, kahdesta eri tehtaasta, pieni pyöreä ja isompi nurkista pyöristetty neliö, nämä maistuvat mustaviinimarjalle, voi liottaa veteen, mutta nielen mieluummin. Voisin laittaa pillerit ja kapselit dosettiin, niin olisi vähän helpompaa. Nyt on käytössä turkoosi dosetti, minulla on myös pinkki ja vihreä. Katson lääkekaapin läpi. Puikulapillerit loppuvat kohta. Onkohan se sekopäälääkäri älynnyt uusia, laitoin viikko sitten viestiä. Se muija ei osaa lukea tai sitten se huvittelee kirjoittamalla mitä sattuu, kerrankin sain oikean reseptin vasta viidennellä pyytämällä. Entäs ne potilaat, jotka eivät ole yhtä tarkkoja kuin minä, sehän voi kirjoittaa vaikka syanidia!

materiaali vanhat t-paidat (Samaria-kirppis kolme eurolla), väline koukku kokoa 10

Luen viime viikon Hesareita. Hesari tulee minulle viiveellä, koska se tulee lehtiroskiksen kautta. Vaasassa sanottiin lehtiputski, mistähän sekin sana tulee? Olin pitkään lukematta Hesaria, mutta vähän aikaa sitten päätin ruveta aktiivisemmaksi ja sivistyneemmäksi kansalaiseksi. Ehkä sain inspiraatiota teiniltä, joka oli lukenut lehden junamatkalla ja hehkutti: ”vähänksmä viisastuin!” Olin neuvonut sille, että kaksikerrosvaunujen yläkerrassa, ykkösluokassa, on sanomalehtiä ja kahvia, keksiäkin.

Aurinko pilkotti äsken, nyt se häipyi jonnekin. Onneksi on kirkasvalo. Voisin ottaa päivän espanjat tähän samaan syssyyn kakkoskupin kanssa. Tehtävä olla-verbeistä. Niitä on neljä erilaista. Kertasin eilen säännöt, näköjään muistan, ja taivutuksetkin tulevat kauempaa muistista. Muuten, tehokkuusvinkki: lue kuntopyörässä läksyjä äläkä naistenlehtiä! Toinen tehtävä: Juanita kertoo työpäivästään preesensissä. Tekstissä on muutamia sanoja, joita en muista, kirjoitan ne vihkoon. Pari epäsäännöllistä verbiä joudun kurkkaamaan kirjan lopussa olevista taulukoista. Jassoo, kolme minuuttia, sitten pakollinen puolituntinen on suoritettu.

Jaahas, mitä nyt. Kello on tosi vähän eikä kalenterissa lue mitään enkä keksi mitään eikä nyt oikein huvitakaan mitään. Olin kuntosalilla eilen ja toissapäivänä ja huomennakin olen, joten en ole tänään. Scheisse kun ei pääse maalaamaan! Kaksi kuukautta vielä, oliko nyt pakko vielä pidentää sitä vuokra-aikaa kuukaudella, vähän hätiköityä päätöksentekoa. Haluan tehdä työtä, jolla on tarkoitus!

En viitsi soittaa kavereille, koska ne ovat kaikki masentuneita eivätkä vastaa puhelimeen. Ai niin, pitää palauttaa masennuskirja. Eli päivän ohjelmassa on kirjasto. Menen Pasilaan tällä kertaa. Käyn samalla Lidlissä. Ja apteekissa. Niin, jos se eukko on kirjoittanut sen puikulalääkkeen. Kanta.fi Kirjaudu omiin tietoihin. S-pankkitunnuksilla. Joo. On. Mutta vaaleankeltainen soikiolääke puuttuu, pyysin kyllä senkin. Fuck, miten vaikeaa voi olla!? Lekru on sitä paitsi ihan naurettavan näköinenkin. 150 cm pitkä, about, ja viisisenttiset tekoripset, about.

Chatissä ei ole ketään. Paitsi tuo ärsyttävä. Laitan sen näkymättömäksi.

Se masennuskirja oli aika hyvä. Ei siinä mitään uutta salatietoa ollut, mutta minä olenkin masennuksen kymmenkertainen asiantuntija. Kirja perustuu kognitiiviseen terapiaan ja se sisältää mielikuvaharjoituksia sekä tehtäviä, joissa pitää ihan kirjoittamalla pohtia omaa ajatteluaan ja käyttäytymistään erilaisissa tilanteissa, pyrkimyksenä päästä eroon vahingollisista negatiivisista ajatusmalleista. Sitten tulee arkineuvoja. Tiivistetään: tee asioita, jotka tuottavat mielihyvää. Vaikka masennus vähentää mielihyvän ja mielekkyyden kokemusta, toiminnan lopettaminen ei ole hyvä juttu. Jos olet umpiväsynyt, lepää ensin, mutta sitten, yritä. (Paitsi, tätä ei siinä kirjassa ollut, lisään: jos tekee mielesi vain tappaa itsesi, älä tapa, mene sairaalaan ja pysy siellä niin kauan että voit olla tappamatta.) Harrasta liikuntaa kolme kertaa viikossa, sen verran että hengästyt, käy vaikka pikku kävelyllä. Älä vetäydy ihmissuhteista. Noudatan näitä yleensä. Pitäisi ostaa kirja joululahjaksi yhdelle niistä masentuneista ystävistä. Sillä on niiin negatiivisia ajatuksia itsestään. Puhuin sille eilen kirjasta. No ei niitä kyllä jaksaisi tehdä, se sanoi, kun kerroin tehtävistä. Perkele! Masennus on niin paholaisesta.

Posti ei tule. Ei edes mainoksia. Poistin ei mainoksia -lapun, mainoksethan ovat aika mukavia. Näkee, mihin ruokakauppaan kannattaa mennä, jos on vaikka kahvi tarjouksessa, tai tomaatit.

Orkideat pitää kastella. Ohje: upota veteen ja anna olla vartin verran. Viisi orkideaa aikoo kohta kukkia! Äidille pitää lähettää amaryllis, tai siis piirustusamaryllis, koska se oli kiltti ja antoi köyhälle perheelle hieman ruokarahaa. Jompikumpi noista kahdesta, kumpi on parempi. Paras olisi laittaa pois tuosta sängyltä nuo. Ja muutkin paperit.

Alan pukea. Se on rasittavaa, niin paljon eri vaatteita tarvitaan. Kesällä riittää usein viisi: pikkarit, rintsikat, mekko, kenkä ja kenkä. Nyt laitetaan lämpökerrasto, teknistä materiaalia. Villahousut. Hävetti eilen salilla vetää näitä reikäisiä 20vee vanhoja jalkaan, kun siinä vieressä se törötissi levitteli tuoksuvoidetta iholleen. Sillä oli ainakin toisessa nännissä lävistyskoru, en kehdannut tiirata oliko toisessakin, napakorukin oli ja tatskatekstiä selässä, niitä tatskoja näkee salilla joka päivä kaksikymmentäkahdeksan. Minä en välitä lävistyksistä enkä tatskoista, siis en itselleni ottaisi. Paitsi olihan minulla teininä nenäkoru, pistin sen itse ompeluneulalla, niin kuin pistin korvakorutkin. Ovat kyllä merkkiä Benettton, nämä villikset siis, aikanaan hieno asu, johon kuului leveähelmainen paita tai tunikako se oli, siihen aikaa oli muodissa korkealle reiteen ulottuvat lutkasaappaat, nytkin on vähän maltillisempia ylipolvensaappaita, tytär juuri osti sellaiset ja toisena käyttöpäivänä totesi, että puristavat; oli ottanut kokoa 39 vaikka sillä on 41-kokoinen jättijalka, haloo. Fleece. Huppu päähän niin siihen voi päälle laittaa pyöräilykypärän. Otsalamppu laukkuun, jos takaisin tullessa on hämärää. Lesbohousut villahousujen päälle vielä. Tuulihousut siis. Olisi ehkä hyvä olla toppahousut, sellaiset henkselilliset lasketteluhousut vaikka, mutta ei ole köyhällä varaa. En saa mennä vaatekauppoihin. Vedenpitävyysominaisuus on hävinnyt, jos sataa, reikävillikset kastuvat. Saattaa sataa, on muuttunut harmaaksi. Ärsyttää, kun hukkasin ne nahkahanskat. Ei ollut löytötavaratoimistossa. Siellä on iso laatikollinen joka päivälle, kuinkahan moni hansikaspari löytää enää omistajalleen? Enemmän käytän kyllä näitä hiihtorukkasia. Pinkki takki on kiva, se ei ole lesbo värinsä vuoksi, ruskea olisi. Pitää hyvin tuulta, pysyn lämpimänä pyöräillessä.  – Varo paukauttamasta ulko-ovea, muuten naapurin mummo singahtaa ovelle valittamaan, miten se pääseekin siihen niin nopeasti, ulkona liikkuu rollaattorin kanssa. Ehkä se seisoo siinä passissa, korva kiinni ovessa. Viimeksi se antoi samalla mitalla ja paukautti oman ovensa kolmeen kertaan oikein kunnolla. 

Ajan taas jotenkin väärää kautta, en pääse suoraan kirjastolle. Parempi kantaa pyörä portaita. Pärjäätkö? pieni mies kysyy. Joo, mä oon vahva, sanon. Olen. Ja ylpeä siitä. Mutta ei leuhkita tällä kertaa enempää. 

Palautan masennuksen. Hengailen vähän. Jos lainaisin jotain. Kortilla saa olla vain 40 lainaa, minulla on kotona ehkä 37. Mäntyharjussa sai olla sata, sekin tuli täyteen, OMG! No kun ei ollut omia kirjoja mukana. Ei kotia ilman kirjoja. Eestikeelne kirjandus. Jonkun kasarimuijan elämäkerta. Ei tällä kertaa. Kotonakin on eestikeelseid kirju, mutta en lue niitä. Oho, läksin lankaan! Kirju = kirjeitä. Raamatuid = kirjoja. Tilasin lapse sõbranna emalt vironkielisiä naistenlehtiä. On tärkeää tietää meikkisanat eri kielillä, ja asusteet. Vaikka olen ehdottomassa laukkujen ja alusvaatteiden ja kaikkien ostokiellossa. Kirjoitan säännöllisin väliajoin listan kaikista kielletyistä, että varmasti ymmärrän asian ja sen vakavuuden. Tiedättekö MarliesDekkersin? Aijaijaijaijai aaah! Minulla on kassillinen Hollannista tilattuja alusvaatteita, kuningatarkorsetti ja leopardibody, pakkomielteisessä pöljyyspuuskassa nettishoppailtuja. Koska huomasin kaksien perusrintsikoiden olevan roskiskunnossa, sain ostaa uusia alusvaatteita, mutta en kyllä ymmärrä, miksi sain ostaa niin paljon. No nyt en saa ostaa mitään, en mitään mitään mitään ikinä koskaan ollenkaan. En. En edes noita euron poistokirjoja. Ne ovat rumia kontaktimuoveineen. Mutta käynpäs vaihtohyllyllä. Olenko ikinä tuonut mitään, vienyt vain. Tuossa on keltainen, kerään keltaisia, vaikka siinä ei ole kansipaperia, mutta ei kai ilmaiselta voi vaatia. Steinbeck: Vihan hedelmät. Knut Faldbakken: Miehen päiväkirja. Otan senkin. Voisin kyllä kostoksi olla lukematta mieskirjailijoita. Tai tasapainon vuoksi, koska X ei lue naiskirjailijoita. Hekumaa se lukee, koska saatan kirjoittaa siitä. Vaikka kirjoittaisin ihan paskaa, se on ylpeä. Mutta jotain lainattavaa. Kuka mikä missä. Kävelen umpimähkään. Ian McEwan. Joo. Kolme. Pois täältä, tulee kuuma.

Apteekki. Reseptiasiakas, ota numerolappu. – Otatko kaikki 400 kpl? Otan. Meillä on näköjään vain kolme pakettia, tilataanko neljäs, voit hakea myöhemmin. Vaikka sitten niin. Tuttua juttua. Miten joka kioskissa voisikaan olla kaikkia karkkeja.

Lidl. Kappas, proteiinileipää, alle 5 euron kilohinta, kokeillaan. Perusleipää, ruis. Goudaviipaleet ovat tarjouksessa ja maustetut tuorejuustot. Härkäleikkelekin. Olkoon menneeksi. Lihaa piti. Naudan jauheliha, hyvä, tarjouksessa, mutta viimeinen myyntipäivä huomenna, ole tarkkana, tee vaikka pihvejä ja laita osa pakkaseen. Ai niin sitä maitoa. Myslikin loppui. Tuo pähkinä oli vissiin teinin mielestä paskaa, otan kahta lajia. Tuleekohan jo mahtumisongelma näiden kanssa? Mutta täältä kannattaa nyt ostaa, kun täällä on, lähikaupassa kaikki on paljon kalliimpaa. Alepa, halpa muka. Pakasteesta seitifileitä. Ruusukaalia, terveellistä. Energiapatukat tarjouksessa, vain euron. Vähän arvuuttelen, saako eikö. No muutaman saa. Ovat hyviä treenin jälkeen ennen saunaa. Jaksaa paremmin kotiin asti eikä nälkä ylly kiljuvaksi. Jotain namia. Jo on näitä joulukarkkeja. Tuollaisen kilon laatikon kun ostaa, niin saattaa vahingossa vetäistä överit. Piparipaketti? Kaurakeksit? Suklaakeksejä? Sittenkin ihan suklaata. Ei liian isoa, 100g, käytettävä varoen. Minulle valkoinen, lapselle maitosuklaa. Talouspaperi, 8 rullaa 3.99. No sitä. – Uups. Aika summa, 40 euroa. Kun oli pakko köyhäillä, laitoin päivän ruokabudjetiksi 10 euroa; onnistuin vähän vielä pihistämään ja selviämään kuukauden verran 8,31 eurolla päivä. Tällä hetkellä ei ole pakko ihan niin tiukille vetää, mutta aika tiukasti kuitenkin.

Safkat keltaiseen kassiin. Tulee täyteen. Jotain kirjapussiin, jotain lääkepussiin, patukat käsilaukkuun. Pyörän koriin ja sarviin asettelua. Otsalamppu päälle. Kotiin. Ja mitä sitten. Monta tylsää tuntia iltaan.

Postiluukku renksottaa auki, jotain on postimies siis tuonut. Astun sisään, lasken kassit lattialle. Parinkymmenen sekunnin kuluttua elämä muuttuu.

EDIT. 28.11.13 Nuo kaikki puikulat ja pyörylät ja soikulat kuuluvat arkeeni, bipolaarihäiriön eli kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoitoon. Käsittelen aihetta fiktiivisen hahmon kautta teoksessa, josta tulen kirjoittamaan lähiaikoina.