Kärsimys ja kirkkaus

Löysin ikkunalaudalta palan sanomalehteä. Siinä lukee "Kannattaa muistaa sufimystikko Rumin sanat: Älä käännä katsettasi. Katso sidottua haavaa. Sieltä valo tulee sinuun."

Paperinpala on ajelehtinut tärkeiden aanelosten, kirjeiden, kuvien ja muun joukossa; olen repäissyt ajatteluttavan kohdan puolihuolimatta tai ehkä riemastuneen suunnitelmallisesti, en muista tilannetta. Ajatus liittyy maalaukseeni Väite haavoista ja timanteista, olen aikonut liimata lehdenpalan taulun takalautaan.

Teokseni nimi oli ensin Haavoista pursuaa timantteja. Koin väitteen julkeaksi, enkä sitten halunnutkaan väittää, vaan nostaa väitteen tarkasteltavaksi. Jalostaako tuska, hioutuvatko särmät, kirkastaako kipu?

Väite iskeytyi tajuntaani ensi kerran syytöksen muodossa. Urkuharmoni säesti virttä: Vieraalla maalla kaukana on kumpu kivinen. Sen koloon kerran iskettiin puu ristin muotoinen... Viaton Jeesus kärsi, ai, kuinka Jeesukseen sattui, kun naulat lyötiin kämmenten läpi! Anteeksi Jeesus kiltti!

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, opin myöhemmin. Mutta miksi on nälkää ja sotaa? Koska tulee uusi maailma, jossa Viimeiset tulevat ensimmäiseksi, ensimmäiset viimeiseksi. Kärsivällisyyttä, sillä Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan. Myöhemmin istutaan valtaistuimella!

Mikä on totuus? Pontius Pilatus kysyi. Eeli Eeli, lama sabaktani? huusi Jeshua ristillä. Ajankohtaista.