Syytän sinisiä!

Uusi maali, uusi toivo

Jännitysväreet kiipeilevät iholla, kun mietin, millaisen tekeleen tänään töissä kohtaan. Olen toiveikas. Eilen kuitenkin olin hyvän aikaa epätoivon vallassa. Toissapäivänä oli tapahtunut taas se hiivatin sössäysmössäys. Voi itku, ajattelin nähdessäni kankaan. Kunpa voisi peruuttaa ja palata vaiheesta kolmetoista vaiheeseen seitsemän, jossa maalaus oli viittä vaille valmis ja hyvä. Nyt se oli varttia vaille huono:

Sekamelska

Harkitsin vakavasti kankaan kääntämistä, tarkistin että nurja puoli oli melkein puhdas, parissa kohden väriä oli tullut läpi, mutta ei mitään haittaavaa. Päätin kuitenkin kelailla ja kokeilla vielä. Jos ei tällä kertaa alkaisi onnistua, nurjan puolen mahdollisuus olisi edelleen olemassa. 

On oikeastaan vaikea kuvitella, miltä tämä kuva vaikuttaa, jos ei tiedä maalauksen aiemmista vaiheista. Maalaus rakentui keltaisen ja punaisen varaan. Jäi kuvaamatta alku ja sitten kakkoskierroksella ehtikin tapahtua vaikka mitä: keskinkertaisesta parempaa päin ja siitä taas epäonnen suuntaan, yläkuvan sekamelskaksi. Mutta yksi kohta tuossa on mielestäni aika hyvä: jos jakaa työn viiteen osaan, niin se toinen viidennes vasemmalta. Sen ympärille siis lähden rakentamaan uutta.

Tuhmat värit!

Syytän sinisiä! Nämä värit sekoittivat maalauksen. Jos olisin taittanut sinistä valkoisella, homma olisi voinut toimia, mutta näin, ei ei. Yäk noita oikean puolen sotkuvihreyksiä. Hus pois! Keskialueella tumma sinivihreä on paikoin ihan ok, mutta kokonaisuudessa sitä on ihan liikaa.

Siis punasävyillä pelastukseen! Sekoitan yhdeksän väriä, näillä lähden kohta maalaamaan:

spectrum rose +titaanivalkoinen, violetti+helmiäinen, indigo+pinkki (= tosi hieno kirkas, vähän vaaleampi violetti), purppura, magenta, mars-oranssi, kadmiumpunainen+fluorioranssi, helmiäisvalkoinen, pinkki+helmiäinen

Sitä ennen pohdiskelen vielä vähän. Istun kangasrullan päällä ja kirjoitan. Välillä silmäilen maalausta, suunnittelen ensimmäistä siirtoani.

Tämän postauksen luonnostelua

Onko minulla taipumus tehdä värillisesti liian varmoja teoksia, mietin. Tyyliin väri - hippu vastaväriä, kylmä - jotain lämmintä, vaalea - pikkuisen tummaa, puhdas - vähäsen murrettua. Nämähän ovat aika helppoja periaatteita. Siksi on hyvä, että välillä joudun kunnon pulaan. Kun ei heti natsaa, saattaa löytyä jotain vähän uudenlaista. Tässä muutama osakuva eilisen rupeaman jälkeen:

ihanan vahva kadmiumpunainen!

Märkä maali sisältää aina jännityselementin: ei voi täysin tietää, millainen maalaus kuivuttuaan on. 

Varastossa odottava

Tämä aiemmin aloittamani ei ole päässyt vielä jatkokäsittelyyn. Arveluttaa, kun menin laittamaan tähän glitteriä, sitä kun ei ole missään muussa tämän sarjan työssä.