Hurjailua

Nimeämätön  27.5.13 340x180cm

Nimeämätön  27.5.13 340x180cm

Tässä eilisen hurjastelun tulokset. Tuntuu, että näissä on rajua voimaa, ainakin maalaaminen oli melkoinen suoritus. Se oli sitä fyysisesti, kun tässä koossa ei ulota joka paikkaan paitsi punnertamalla, kurkottamalla ja könyämällä. Mutta enemmänkin työ tuntui henkisesti rankalta. Sitä pitää virittäytyä aivan äärimmilleen, muuten ei tule mistään mitään. Eikä koskaan voi olla varma tuleeko kuitenkaan. Miten sitä oikein kuvaisi, ilman että tulee leimatuksi ihan hihhuliksi? Tai onko se nyt niin kamalaa sittenkään, olla maalaushihhuli? Jotenkin ne värit vain ilmaantuvat ja kulkevat kropan kautta kankaalle. Siinä välissä ovat kädet, jotka sekoittavat tarvittavan sävyn täsmällisesti oikeita suhteita noudattaen. Kädet tietävät mitä tehdä, ilman sen kummempaa käskyttämistä: ne roiskivat, valuttavat, hierovat. Jotenkin niin se menee.

Niittasin nämä seinälle tarkasteluun. Antaa olla siinä, kunnes tulee rauhallisempi hetki, sitten voi taas puntaroida värimaailmaa sun muuta. Aloitin uudenkin tänään, varsin epävarma olo sen kehkeytymisestä. Tuli violettia, vihreää ja keltaista ja vähän muitakin. Olin jo pessyt välineet ja vaihtanut vaatteet, kun tuli vielä pakko laittaa lisää keltaista peliin, roiskaisemalla kankaan poikki. Hemmetti, kun tuli niitä roiskeita kenkiinkin sitten. Tyypillistä.