Sininen kannel

Nimeämätön 26.5.13 340x180cm

Viimekertaisesta tuli nyt tämmöinen. Ei paha. Pinkki huiskaisu tuli ihan kohdalleen ja kyllä siinä jotain on jäljellä myös siitä alkuun suunnittelemastani rytmistä.

En ole vielä keksinyt tälle Kanneltalon sarjalle nimeä. Siellä on elokuun teemana Rakkaus. Viime viikolla piti olla valmiina pikku teksti esitteeseen ja laitoin Laulujen laulusta mukaellen näin:
"Väkevä kuin kuolema, tuima kuin tuonela, rakkaus on tulen sammumaton hehku."

Käydessäni Kanneltalolla kokouksessa suunnittelemassa näyttelyn yksityiskohtia sain kuulla, että olivat halunneet kutsua minut, koska maalaukseni käyvät tunteisiin, ja kun bloginkin nimi on Hekuma, on ilmeistä, että maalaukseni ovat myös rakkauden maalauksia. Ei ollut kaukaa haettua, vaan täyttä totta, tuntui mukavalta.

Kutsusta itse näyttelyyn on tosi vähän aikaa! Hupsista huhhuh! On melkein kesäkuu, ja näyttely avataan elokuun alussa. Joku vähemmän hullu olisi saattanut sanoa että ei pysty. Minä sanoin juu jee. Olen niin tod. iloinen tällaisesta mahdollisuudesta!

Tänään olin kaksi kertaa töissä. Ensin aamupäivästä iltapäivään. Piti hoitaa pari asiaa siinä välissä. Sitten takaisin töihin vielä muutamaksi tunniksi. Maalasin kahta uutta. Ensimmäiseen tuli värien sekoittuessa kummallisia ruskeita ja harmaita. Harmittelin niitä, en oikein tykännyt. Olisin tietenkin voinut pyyhkiä pois, mutta ajattelin että katsellaanpa kuitenkin, outoja ovat, mutta eivät välttämättä huonoja. Kun oli pari tuntia kuivunut, näytti ihan kiinnostavalta.
Jos vain voisin, olisin nyt yötäpäivää koko ajan työhuoneella. Ollapa ateljee kotona kynnyksen takana! Salmelassa aikanaan oli niin, ja silloin saatoin herätä yöllä oranssiin ja mennä maalaamaan. 

Vaan voihan se olla hyvä, ettei ihan hulluksi pysty heittäytymään. Kyllä tässä hommat etenevät ilman mitään yösessioitakin.