torstai 23. syyskuuta 2010

Kolme päivää Seitsemättä





1.
"Nyt on minun vuoroni! En ole vielä valmis, älä yritäkään! Tahdon keltaista!" Seitsemäs huusi. "Kadmiumkeltaista, sitä oranssimpaa, paljon! Maalaa paksulla ja leveällä pensselillä, jossa on taipuisat harjakset. Noin, reilusti, mutta silti varovasti! Säilytä siniset ja violetit kirkkaina. Varo varo! Vaaleita alueita pitää myös jäädä.

Sitten punaista! Nyt väri saa olla massaa, upota koura kunnolla purkkiin, alizarin crimsonia ja akryylihyytelöä, karpalonpunaista. Katso tuota keskialueen meininkiä, sen kaltaista lisää."

2.
"Ja nyt, minä haluan kimaltaa. Vihreää, kuparista ja mustaa glitteriä. Kyllä vain, uskalla uskalla."

3.
Mutta sitten, mitä? Nytkö lakkasit puhumasta. Sano.
"Ruskeaa." Kuinka? Milloin muka maalasin viimeksi ruskealla? Eihän täällä ole edes ruskeita väripurkkeja. "Älä huoli, nokare riittää. Etsi sieltä vanhoista tuubeista. Poltettu umbra, oikein hyvä. Pieni vivahde, pieni muutos, huomaatko, nyt sähisen! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti