perjantai 12. maaliskuuta 2010

Tunnelmia Turusta


Avajaisaamu. Antaa tyttären nukkua vielä vähän. Näyttelyä ripustettiin eilen iltamyöhään. Yöllä pulikoitiin kylvyssä ja litkittiin limua. Aamun valo on lupaava, vaaleanpunaisessa huoneessa on nähty auvoisia unia. Nyt ehtii loikoilla tässä ja siemailla kahvia kaikessa rauhassa. Työpäivä alkaa vasta yhdeltätoista, Turun Sanomista tulevat haastattelemaan taiteilijaa galleriaan.

Eilen vielä taiteilija on huutanut Helsingin Arabian käytävillä "hermoni eivät kestä". Taulut ovat uhanneet puhjeta tuulessa. Pakettiauto on ollut ilmoitettua lyhyempi, vaikka kuinka on yhdeksän kuutiota kuten kuului, pituus ei täsmää.Taiteilija on itkenyt Aalto-yliopiston edessä kadulla ja taulut ovat kaatuilleet toisiaan vasten. Oranssi hattu on pudonnut kuraan. Pisin taulu on täytynyt asetella hankalasti vinottain ja puolet tauluista on meinannut olla mahtumatta autoon ja taiteilijan avaruusgeometrinen hahmotuskyky on sumentunut, motoriikka herpaantunut, ja kaikki on ollut aivan pilalla ja colajuoma on puuttunut. Taiteilija on huutanut ja itkenyt vielä lisää mutta auto on kuin onkin pakkautunut. Lähtö on viivästynyt kaksi tuntia mutta taulut ovat jostain syystä mahtuneet vääränlaiseen autoon, laukutkin ovat mahtuneet. Auto on startannut ja jokin kolissut: ovathan taulut menneet nyt rikki? Eivät ole.Taiteilija on saanut colansa ja taulut ovat pysyneet 200km paikoillaan ja galleriassa on oltu hymyillen vastassa ja maalaukset on kannettu reippaasti sisään. Mikään ei ole ollut pielessä.

Taulut ovat löytäneet paikkansa, sininenkin. Galleristin tytär on laittanut kahvia ja voileipiä ja taiteilijan serkku on pitänyt taiteilijan tyttärelle seuraa. Galleristin poika ei ole pudonnut tikkailta vaikka niin on pelätty. Työ on kestänyt kauan ja taiteilijan hermotkin ovat kestäneet ja näyttelystä on tulossa hyvä.


Taiteilija ja tytär ovat kipittäneet galleriaan kirkkaassa kevätvalossa ja Toivo! on loistanut kadulle. Taitelijan kädet ovat huitoneet ja suusta on pulpunnut puhetta on ja toimittaja on ilmeisesti saanut puheesta selvän ja ehtinyt kirjoittaa lehtiöönsä taiteilijan maalauspuheen ja juttu on tulossa maanantain Turun Sanomiin värikuvin.

Vielä on täytynyt porata, naulata, hilata vaijereita, nostaa maalauksen vasenta laitaa, siirtää viisi senttiä oikealle, kääntää ylösalaisin joutunut taulu, säätää valoja, signeerata pikkutauluja, tarkistaa vuosilukuja, liimata seinään numerotarroja, listata teokset täsmäämään numerointiin. Näyttelystä on tullut hyvä.


Taiteilija on ehtinyt vaihtaa vaatteet ja maalata luomilleen liikaa glitteriä ja saada kenkien remmit kiinni. Teosluettelo on tulostunut oikein ja kirkkaisiin ikkunoihin on ilmestynyt taiteilijan nimi. Galleristi on pessyt lattiankin ja pöydällä on karamelleja, jääteetä, viiniä ja tulppaaneita. Avajaiset ovat alkaneet.

2 kommenttia:

  1. Hei hienoa! Onnittelut... Hermot on kummallinen olio kyllä. Onneksi sitten kesti.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Markus! Sanos muuta hermoloista, tässä ne on pinnassa koko ajan, kun näyttely on päällä, vaikka nythän galleristi on se, joka tekee duunia (myy, myyhän, myykö, möisi, myi, möi, myynee, myyköön), en minä.

    VastaaPoista