Beibet

 

 

 

 

"Onko nää sun beibejä?" muuan katsoja kysäisi pikkumaalauksista. Onhan ne, minä hymyilin. "Mitäs sinä tykkäät", herra kysyi seuralaiseltaan. "Eivät oikein puhuttele", nainen tuumasi, "toisin kuin nuo isot". "Taidamme olla suurten linjojen henkilöitä", mies totesi ja siirtyi takaisin tutkailemaan isoja teoksiani. 

Eräällä ystävälläni oli juuri päinvastainen kokemus, hän kertoi pitävänsä eritoten pienistä teoksistani. "Minulle, taiteeseen perehtymättömälle, ne ovat helpommin lähestyttäviä ja puhuttelevampia. Isoissa värikylläisissä maalauksissa on paljon voimaa, äänekäs sanoma, joka vaatii paljon tilaa." Makuasia, tai paremmin ehkä temperamenttikysymys. Pienellä, siistillä käsialalla kirjoitettu kirje pohti vielä värikokemuksia: "Mielenkiintoista, miten omat mieltymykset tietynsävyiseen värimaailman ohjaavat katseen määrättyihin töihin, toisinaan huomaan yllätyksekseni pitäväni uusistakin väriyhdistelmistä".

Näissä pikkutauluissa taitaa olla joitain minulle uusia väriyhdistelmiä. Lempilapseni näistä on tuo ylin, reliefimäinen sininen taulu, jossa on paljon värikerroksia. Kolmas ylhäältä on sellainen vähän ärsyttävä, mutta rakas kakara. Aika ärripurri on neljäskin, mutta suloinen. Mistä sinä pidät vai jäävätkö mykiksi ja etäisiksi?

Kaikki maalaukset ovat tänä vuonna valmistuineita ja kooltaan 30x35 tai 35x30cm. Muutamia vauvasisaruksia voi jo nyt nähdä Auran galleriassa, nämä lähtevät Turkuun ylihuomenna isolla autolla isojen siskojen kanssa.