Kaksi Nimetöntä (35x30cm)
Gloria (200x170cm) ja Sinikevät (130x170cm)
Käynyt kukkimaan (210x174cm) ja Toivo! (165x265cm)
Käynyt kukkimaan
Näin kirjoitti Turun Tilda blogissaan viikko sitten. Voit lukea koko jutun tästä. Postauksessa on pari oikein herkullista yksityiskohtakuvaa, oli kiva katsoa: ahaa, tuoltakin maalaukseni näyttää!
Tässä julkaisemani kuvat ovat kaikki Tildan kamerasta, kiitos! Valitsin kuvia gallerian yläkerrasta; näissä välittyy myös maaliskuun aurinkopäivän kirkkaus. Tilda vähän harmitteli, että kamera ei tunnu aina tavoittavan maalauksen värihehkua - niin tuttu juttu! Ainakin tuo Glitter-Gloria (linkki vie työhuonekuviin maalauksesta, miten kimaltaa sivusta ja sieltä täältä) on varsinainen kameleontti, aion vielä ottaa haasteeksi sen kuvaamisen eri valaistuksissa; tuntuu että oikein kohdennettu spottivalo on tällaiselle maalaukselle parempi kuin tasainen päivänvalo.
Sain muuten myös terveisiä henkilöltä, joka oli istunut bussissa, joka ajoi gallerian ohi. Kuulemma olivat maalaukset ehtineet tehdä vaikutuksen punaisissa valoissa.
.jpg)
Ole hyvä vain!
VastaaPoistaMielenkiintoista tuo valon vaikutus töihin! Olipa esimerkiksi herkullinen tuo bussimatkaajien kuvaus teoksissa punaisessa valossa. Mitä mieltä taiteilijana olet luonnonvalosta osana teoksia? Oletko joskus maalannut töitä silmällä pitäen juuri tuota tekijää? Maalauksethan ovat varmasti aivan eri näköisiä eri valaistuksessa.
ps. Yritän saada lähetettyä ne suuremmat kuvat tänään. Mies oli matkoilla, joten asia viivästyi sen takia!
terkuin Tilda
Hups, en tullut huomanneeksi "punaisissa valoissa" ilmaukseni kaksimerkityksisyyttä. Tarkoitus oli kuvata aikaa, kuinka bussin pysähtyessä valoihin katsoja ehti tovin katsella galleriaan sisälle; mutta enpä ole varma, millainen valo sillä hetkellä tilassa vallitsi.
VastaaPoistaKysymys valaistuksesta on kyllä aivan olennainen tässä työssä. Klassisessa ateljeessa on isot ikkunat pohjoiseen, ja puhdasoppinen valaistus maalaukselle on nimenomaan päivänvalo, mutta oletuksena siis, että aurinko ei paista suoraan maalaukseen, vaan valo siivilöityy tilaan tasaisen pehmeänä. Tietääkseni ainakin Vapaassa Taidekoulussa opetetaan edelleen katsomaan värejä aina päivänvalossa, vaikka ilta alkaisi hämärtyä, valoja ei saa räpsäistä päälle.
Hyvä periaate, mutta turhan puritaaninen, käytännössä hankala. Vaikka taitelija omistaisi ihanteellisen työtilan ja malttaisi työskennellä vain hyvässä päivänvalossa (jäisi vähäiseksi keskitalven työaika!), lähes kaikissa näyttelytiloissa vallitsee hajavalo (on toki vanhoja museoita, joissa keinovaloa ei ole, vaan luonnonvalon kulku on otettu huomioon jo arkkitehtuurissa, esim. Berliinin upea Gemäldegalerie, mutta näin nykytaiteilijan näkökulmasta puhun paikoista, joissa omia teoksia on ollut esillä). Joskus valaistuksessa käytetään päivänvaloa jäljitteleviä lamppuja, mutta aina ei siihenkään voi luottaa. Ja toivon mukaan maalaus jatkaa näyttelystä matkaa johonkin yksityiseen tai julkiseen tilaan, jossa valaistus on taas erilainen. Paras on siis työstää teos sillä periaatteella, että se näyttää hyvältä päivänvalossa ja keinovalossa, vähän hämärämmässä, vähän keltaisemmassa valosssa jne. Omassa työhuoneessani on päivänvaloloisteputket, jotka antavat aika kirkkaan ja hyvän valon, mutta milloin aitoa päivänvaloa on saatavilla, pyrin kyllä hyödyntämään sitä.