Sulo 2008 (n 100x80cm)
Janna on postissa apurahakemusta lähettämässä. Kärsivällisyys on koetuksella, sillä postissa on kova ruuhka.
”267. Ei helvetti. Plim, kassa 4 ottaa vastaan asiakkaan 232. Pakkoko teidän kaikkien on tänne samaan aikaan tulla? Kurjat kottaraiset! Ruskea harmaa musta, toppatakki rättihuivi tuulipuku kauppakassi. Plim, 233, kassa 2. Ykkönen ja kolmonen tyhjiä. Surkea puoti, kuraa lattialla ja niin on naamat kuin Neuvostoliitossa. Hansikkaat ehtivät kastua, ja turkishattu, herraisä, ihan rännän lyttäämä. Ei vaihdu numero ei. Sössivät siellä, epäpätevät. Ikuisuus menee. Mistä noita idiootteja sikiää? Pilipaliasioita toimittavat. Huono ryhti, persepolvifarkut. Lähettävät rumia joulukortteja. Spanielikin tuossa haisemassa. Hakevat halpiskauppojen postimyyntipaketteja. Mitä lie riepuja tuokin ressukka tilannut. Saisi käydä kampaajalla.
”267. Ei helvetti. Plim, kassa 4 ottaa vastaan asiakkaan 232. Pakkoko teidän kaikkien on tänne samaan aikaan tulla? Kurjat kottaraiset! Ruskea harmaa musta, toppatakki rättihuivi tuulipuku kauppakassi. Plim, 233, kassa 2. Ykkönen ja kolmonen tyhjiä. Surkea puoti, kuraa lattialla ja niin on naamat kuin Neuvostoliitossa. Hansikkaat ehtivät kastua, ja turkishattu, herraisä, ihan rännän lyttäämä. Ei vaihdu numero ei. Sössivät siellä, epäpätevät. Ikuisuus menee. Mistä noita idiootteja sikiää? Pilipaliasioita toimittavat. Huono ryhti, persepolvifarkut. Lähettävät rumia joulukortteja. Spanielikin tuossa haisemassa. Hakevat halpiskauppojen postimyyntipaketteja. Mitä lie riepuja tuokin ressukka tilannut. Saisi käydä kampaajalla.
Yäk yäk yäk. Jättikokoisia
adventtikalentereita, läskejä tonttuja ja hilukilutusta.
Kuusenkoristeitakin myyvät, kamalia muovipalloja. Ja suklaat
tarjouksessa saatana, neljä kolmen hinnalla. Ei paljon kannattaisi
tuonkaan makeaa mussuttaa. Ja angrybirdssitätätä vittu. Ennen
posti oli posti eikä mikään kyläkauppa.
Armeijan harmaita! Pitäisikö pyörtyä
niin kuin silloin Aleksanterinkadulla? Urhea upseeri riensi
pelastamaan, vei lounaalle Café Engeliin. Mutta ei tiennyt kuka minä
olen! Oli niin komea, annoin anteeksi; olin armeliaalla tuulella. Ei
tässä ehdi pyörtyilemään, eikä se tällaisessa läävässä
olisi edes tyylikästä. Jahas moimoi, tuokin luuseri,
opiskelukavereita, osasihan se piirtää, mutta meni kaupan kassalle
ja sinne jäi. Vai hakemusta olet toimittamassa.”
Janna jonottaa ja jonottaa. Maalarinteipin ja muistikirjojen pölliminen huvittaa hetken. Mutta ei jaksa - ja samassa Janna hoksaa itsestäänselvyyden:
”Tarvitsenko minä mitään apurahaa,
oikeasti. Mitä se nyt on, kaksikymmentä tonnia, parin taulun
myynti, muutama pikku laukku ja iltapuku. Onhan minulla rahaa.
Yöpöydän laatikko täynnä keltaista ja violetttia. Jos minulta
kysytään, niin saisi seteleissä olla kylläisempi väri. Lisää
tulee niin ettei ehdi edes tuhlata! Annetaan luuseriruikuttajille
mahdollisuus. En minä jaksa jonkun postimerkin takia tässä
jonotella. Sainpahan teippiä sentään. Roskiin vaan koko hakemus,
menen Sokoksen näköalabaariin juomaan rommitotin.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti