Avajaisjulkkarit

Mä ja mun esikoinen. Romaani on sitten kai kuopus
Kuva: Timo Korhonen

Eilen vietettiin ainutlaatuisia juhlia. Juhlittiin oikeastaan kuuden vuoden työtä: kirjoitin romaania neljä vuotta ja maalasin näyttelytöitä kaksi vuotta. Ja sain kokea, että työtäni todella arvostettiin, niin paljon ystäviä ja tuttavia tuli minua onnittelemaan. Paikalla oli ihmisiä kaikista mahdollisista yhteyksistä koko elämäni varrelta. Oli sukulaisia, ystäviä taidekoulusta, taidelukiosta, yliopistolta, eksiä ja niitten sukulaisia ja eksiä, joku oli Tindermätsi, toinen Haifan heprean kurssilta, oli työhuonenaapureita ja mahdoton määrä kuvataidekollegoita kaiken maailman kuvioista kuten vaikka Romanian symposiumista, toimittaja- ja kriitikkokollegoita, kustantamon tyyppejä tietenkin, OOO-ryhmäläisiä, Dinosauruksia (cheerleader-jengiläisiäni), tyttären kavereita ja kavereitten vanhempia, asiakkaita ja galleristeja. Toiset tulivat Kuopiosta, toiset Savonlinnasta, yhdet Kuusankoskelta.

Sain kukkia! Sain samppanjaa! Sain suklaata! Sain keltaista öljyväriä ja vielä monta monta muuta lahjaa! Isot kiitokset. Minä en kuulu niihin, jotka väittävät että eivät tarvitse eivätkä halua lahjoja. Minä rakastan lahjoja, ja te rakkaat tiesitte tarkkaan, millaisia lahjoja. Ja se vasta olikin iso lahja, että niin moni halusi ostaa kirjan, hurjin hamstrasi peräti kolme. Kertokaa sitten, mitä tykkäsitte!

Aamulla soitti naistenlehden toimittaja että ethän vaan ole vielä luvannut mihinkään isompaa henkilöhaastattelua. Sanoin että no Iltasanomiin tulee jotain viikonloppuna. Ok, mutta jos nyt ei muihin naistenlehtiin? Sovittiin sitten näin, että tämä lehti saa julkaista ensin. Kerron tuonnempana, mikä ja milloin. Kerron myös tulevasta radio-ohjelmasta (iik, suora lähetys!). Koska en ole isommin ollut isommassa julkisuudessa, minua tietenkin jännittää tämä uudenlainen tilanne. Luultavimmin minusta tulee jonkinlainen mania-mannekiini. Olen valmistautunut. Mutta ettei nyt kävisi niin että kirjaa ei ajatella kirjallisuutena, vaan jonkinlaisena dokumenttina. Sitähän se ei ole. Vai onko? Palataan tähän aiheeseen, ehkä montakin kertaa.

Lisäilen kuvia myöhemmin. Nyt ei ollut hovikuvaajaa paikalla, mutta kuvia räpsittiin roppakaupalla eli sinä joka räpsälit, lähetä pliiiz.