Ylkä ja morsio

Sulhanen - morsian  (2013) n. 700x180cm

Huomenta!

Oikein hyvää keskipäivähuomenta. Nukuin elvyttävät 12 tunnin unet ja olen uusi, en yhtään eilisen höpöinen. Mania siirtyi yöllä erääseen 60-vuotiaaseen naishenkilöön. Tämä yleensä niin viileänjärkevä rouva oli hankkinut kaksi uutta poikaystävää, neljät kirjavat silmälasit ja kaapin täyteen värikkäitä alusvaatteita. Kysyin että mites se Pekka sitten, kun nyt on toinen ja kolmaskin mies. Tämä vastasi että ei ole vielä miettinyt, ei tässä nyt ehdi ja meikkasi silmät oranssilla. Sitten se suuttui minulle ja heitteli lautaset lattialle ja merisuolaa perään. Kohta leppyi, ja sain kuulla aivan hurjia seksijuttuja.

Mutta nyt voisi katsoa kultaa, jolla ”on heliän siniset silimät, muistuvat mun mieleheni aina”. Siinä se, sinisulho, kuvassa ylhäällä. Olen aiemmin postannut toisesta puolikkaasta kuvan täällä, mutta jatkanut sitten maalausta hieman. Voisi noita vieläkin varmaan jatkaa, lisätä kerroksia ja korostuksia, mutta aina voisi kaikkea pikkuisen jatkaa ja korjata, hioa, viilata ja paremmin suorittaa, urheilla, sanoa – laita listaan ihan mikä vaan verbi, niin aina voisi paremmin. Nyt on kuitenkin siirryttävä seuraavaan, en voi ottaa pilaamisriskiä, näyttely on liian lähellä. Maalaus on kuitenkin ihan hyvä, vaikkei kaikkein sykähdyttävin olisikaan. Sitä paitsi olen huomannut, että näyttelyissä yleensä jokainen maalaus löytää katsojan, joka tuntee juuri sen edessä jotain hienoa, kaunista, koskettavaa, niinpä uskon että tämäkin sulhaseni. Ja voi olla, että on hyvä, jos näyttelyssä on sekä keveitä että ”raskaampia” maalauksia; (jälkimmäiset ovat myös konreettisesti raskaita, kun maalia alkaa olla paljon), tarkoitan siis sellaisia, joissa kerroksia ja näin ollen ehkä myös syvyyttä ja historiaa on enemmän.

Oikeastaan en osaa kertoa tästä paremmin, ettei ihan siirapiksi menisi. Onhan se niin ihanaa, jos on oma armas! Taidan lainata muutaman jakson Laulujen laulusta, josta myös näyttelyni tunnuslause on peräisin. Suosittelen lukemaan kokonaan, löydät tekstin vaikkapa täältä, tässä tosiaan vain pikku pätkät.

Näin sanoo mies:

Miten kaunis oletkaan, kalleimpani,
miten kaunis on katseesi!
Kyyhkyjä ovat sinun silmäsi,
hunnun verhoamat.
Sinun hiuksesi ovat kuin mustien vuohien lauma,
joka karkaa Gileadin rinteitä alas.
 Sinun hampaasi hohtavat valkoisina
kuin vastakerityt lampaat,
vedestä nousseet.
Ne ovat kuin karitsat kaksittain,
ei yksikään ole pariaan vailla.
 Sinun huulesi ovat kuin purppuranauha,
suloinen on sinun suusi.
Kauniisti, kuin granaattiomena,
kaartuu otsasi hunnun alla.
Ylväänä kuin Daavidin torni
kohoaa sinun kaulasi.
Siihen on ripustettu tuhat kilpeä,
monen soturin jouset ja viinet.
Sinun rintasi ovat kuin peuranvasat,
kuin gasellin kaksoset,
jotka käyvät laitumella liljojen keskellä.
Kun tuulenhenki illalla viriää
ja varjot pitenevät,
minä nousen mirhavuorelle,
suitsukekukkulalle.
 Rakkaani, kaikki sinussa on kaunista, sinä olet täydellinen!

Ja näin puhuu neito:

 Paina minut sinetiksi sydäntäsi vasten,
pane sinetiksi ranteesi nauhaan.
Rakkaus on väkevä kuin kuolema,
kiivas ja kyltymätön kuin tuonela.
Sen hehku on tulen hehkua,
sen liekki on Herran liekki.
 Suuret vedet eivät voi sitä sammuttaa, virran tulva ei vie sitä mukanaan. Jos joku tarjoaisi talot ja tavarat rakkauden hinnaksi, hän saisi vain toisten pilkan.

Voisiko paremmin sanoa?