Nimeämätön 8.6.2013
Tykkään tosi paljon tästä väriviidakosta. Harmi vaan, ettei metallivärien: kullan, hopean, platinan ja kuparin kiilto näy kuvassa.
Mietin sarjan nimeämistä; se saattaa ratketa hyvinkin helposti, jos pohdin niitä rakkauden attribuutteja, joita aiemmin listasin, ja lisääkin löytyy varmasti, lähes loputtomiin. Eli varmaan kohta alkaa nimiä kehkeytyä.
Mutta maalaaminen on nyt vähän jumissa. Olen yrittänyt tehdä tuolle kaveria yli viikon verran, onnistumatta. Kaveri on koko ajan liian sitä tai liian tätä ja liian vähän tuota. En viitsi näyttää vielä. Tänään, kunhan kerään vähän voimia, käyn uuteen taistoon.
Eilen en poistunut kotoa lainkaan. Masentelin. Menin peiton alle mököttämään. Syynä oli hylkäyskirje. Sellaisia tulee taiteilijalle usein: emme valitettavasti voineet myöntää sinulle apurahaa/näyttelyaikaa/residenssiä. Joka ikistä ei-kirjettä ei voi jäädä murehtimaan, muuten ei mistään tulisi mitään. Mutta tämänkertainen juttu oli sellainen, josta olin haaveillut tosi pitkään, odotin vastausta hartaasti ja uskoin mahdollisuuksiini saada kyllä-kirje. Vaan ei. Kyseinen unelma voi hyvinkin toteutua myöhemmin toista kautta, mutta jouduin toviksi melkoisen epätoivon valtaan, että mitä jos ei koskaan ikinä. Tänäänkään en voi olla ajettelematta asiaa, mutta en aio antaa pettymyksen estää päivärutiinejani: ensin kuntosalille, sitten töihin. Toivottavasti pystyn tekemään siellä muutakin kuin tuijottelemaan lattiaa:
Mutta maalaaminen on nyt vähän jumissa. Olen yrittänyt tehdä tuolle kaveria yli viikon verran, onnistumatta. Kaveri on koko ajan liian sitä tai liian tätä ja liian vähän tuota. En viitsi näyttää vielä. Tänään, kunhan kerään vähän voimia, käyn uuteen taistoon.
Eilen en poistunut kotoa lainkaan. Masentelin. Menin peiton alle mököttämään. Syynä oli hylkäyskirje. Sellaisia tulee taiteilijalle usein: emme valitettavasti voineet myöntää sinulle apurahaa/näyttelyaikaa/residenssiä. Joka ikistä ei-kirjettä ei voi jäädä murehtimaan, muuten ei mistään tulisi mitään. Mutta tämänkertainen juttu oli sellainen, josta olin haaveillut tosi pitkään, odotin vastausta hartaasti ja uskoin mahdollisuuksiini saada kyllä-kirje. Vaan ei. Kyseinen unelma voi hyvinkin toteutua myöhemmin toista kautta, mutta jouduin toviksi melkoisen epätoivon valtaan, että mitä jos ei koskaan ikinä. Tänäänkään en voi olla ajettelematta asiaa, mutta en aio antaa pettymyksen estää päivärutiinejani: ensin kuntosalille, sitten töihin. Toivottavasti pystyn tekemään siellä muutakin kuin tuijottelemaan lattiaa:
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti