Lunta havupuussa

Maalattuani koko syksyn pohjustamattomille kankaille halusin tehdä uusille kiilapuille oikein hohtavan valkoiset pohjat. Kokosin kaksi pohjaa kokoa 210x174cm. Näin isossa koossa kannattaa käyttää melko leveää puuta ja tukevaa ristikkorakennetta pohjan takana. Pohjissani on yksi pitkittäinen ja kaksi poikittaista välipuuta. Pohjan leveys on valittu oman pituuteni mukaiseksi. Kun ihminen levittää kätensä, mitan keskisormesta keskisormeen pitäisi olla sama kuin jalkapohjista päälaelle; näin ajatellen ihminen on siis neliö. Kun kurkotan käteni kattoa kohti, ulotun koskettamaan maalauspohjani ylälaitaa, mutta maalatessa, tarkkaa työtä tehdessä, käytän keittiöjakkaraa yläosaa työstäessäni.

Rakensin siis kaksi samankokoista maalauspohjaa. Näille kasvaisivat joulukuuset. Käytin kahta eri kangasta. Kuvan maalauksessa, joka on duon ensimmäinen, kangas on venälaistä pellavaseosta, (en tiedä kankaan tarkkaa koostumusta, mutta ominaisuuksista olen päätellyt, että se ei ole puhdasta pellavaa, vaan vähän sinne päin), jota on olen käyttänyt aiemmin mm. maalauksessa Väite haavoista ja timanteista. Pietarilainen Sasha-kollegani on ystävällisesti tuonut kangasta minulle kaksikin kertaa. Kangas on tehty venäläisen monumentaalitaiteen perinnettä ajatellen: se on peräti kolme metriä leveää. Mitä leveämpi kangas, sitä kalliimpi yleensä. Mutta venäläinen on kangas on huomattavasti halvempaa kuin vaikkapa belgialainen 213cm leveä pellava, joka tosin on laadultaan unelmanihanaa. Minusta on hyvä vaihdella kankaita kokeilunkin vuoksi toisinaan. Cotton Duck -kangas, jota eniten käytän, on reilu 180 cm leveydeltään, sitä käytin toisessa joulukuusipohjassa.

Pellavasekoitekankaan väri on vaaleanruskeanharmaa. Paitsi värin, myös reikäisen tekstuurin vuoksi kangas on hyvä pohjustaa huolellisesti. Muuten väri tunkee rei'istä läpi maalauksen taustapuolelle ja menee puoliksi hukkaan. Pohjustin kankaan gessolla, mutta halusin vielä maalata liukkaan kiiltävänvalkoisen alustan maalaukselle, gesso kun on jotenkin karkea, matta ja maalia imevä olemukseltaan.

Valkoinen voisi olla lunta ja valoa. Mutta sitten voisi ajatella kuusen väriä, havunvihreää, mikä se tarkalleen on. Ajattelin, että minun havuni eivät ainakaan ole tummia ja tunkkaisia. Sekoitin vaaleita, kirkkaita ja eloisia vihreitä, joissa on mukana vähän kultaa.

Ajattelin, että kuusen rakenteeseen sopisi rautakaupan hammaslasta ja ronski ote. Ylipäätään iso pohja on hyvä sommitella siten, että toiset asiat ovat alaltaan suuria ja hallitsevia, toiset pienempiä, mutta kenties korosteisia. Näin ollen sopeutin ensin vihreää, kultaa ja valkoista toisiinsa ja sen jälkeen aloin rakentaa muita yksityiskohtia.