Kaksi maalausta

Maalaus (200x170cm) 2007

Kultaa ja mirhamia (170x200cm) 2009

Näissä kahdessa maalauksessa on sama pohjaväri: taulu on aloitettu kellanoranssilla (muistaakseni azo-pigmenteistä sekoitetulla) sävyllä, joka on maalattu suoraan luonnonvalkoiselle puuvillakankaalle. Ylempi työ oli esillä tm-gallerian näyttelyssäni keväällä 2007.

Ehkä huomasitkin? Kyseessä on sama taulu, uusi maalaus on tehty aiemman päälle. Pohja on kääntynyt siten, että entinen vasen reuna on uuden maalauksen alareuna; turkoosi alue on hyvä kiintopiste tämän toteamiseksi.

Otin työn uudelleen maalattavaksi kevätkesällä tänä vuonna. Onhan tuosta vanhasta versiosta hyvä kuva, ajattelin. Maalauksena se ei ollut porukkansa paras ollenkaan.

Aikanaan olin aivan lumoutunut irrallisista maalikalvoista ja riekaleista, joita sommittelin rinnakkain ja päällekkäin kuin kollaasia. Työhuoneen lattialla oli vieri vieressä jätesäkkejä ja muita muoveja, joiden pintaan maalasin erivärisiä  ja -paksuisia kalvoja. Kun maali oli kuivaa, irrotin kalvot ja  roikotin niitä seinällä ja ikkunoissakin läpikuultavuuksista, ilmakuplista ja kiilloista intona. Karttuvasta kalvokokoelmasta saattoi sitten valita kulloiseenkin tarkoitukseen sopivimman kaunokaisen. Kuvan maalaus on pohjamaalausta ja joitakin pieniä pursotuksia lukuun ottamatta tehty "sommittele ja liimaa" -tekniikalla. Palasia voi pyöritellä, leikellä ja muotoilla vaikka päiväkausia, kokeilla ja leikitellä mielin määrin, kun pitää alustan lattialla ja liimaa osat paikoilleen vasta lopuksi.  Taulun ruskea alue oli siihen mennessä isoin irtomaalikalvo, jonka olin saanut ehjänä ja tasaisena siirettyä maalausalustaltaan kankaalle, niinpä kalvohurma riitti tämän maalauksen syyksi ja sisällöksi. Käytän irtomaalitekniikkaa edelleen välillä, mutta yleensä ujutan sen muiden maalaustapojen joukkoon.

Kun keväällä 2009 katselin parin vuoden takaisia maalauksia, ne houkuttivat maalauspohjina - miten paljon mahdollisuuksia onkaan tarjolla, kun aiempi ja uudempi näkemys ja tekniikka yhdistyvät! Tietenkin vanhempaa tietoa voi hyödyntää upouudessakin työssä, mutta kun pohjassa on selkeitä valmiita ratkaisuja, prosessi on omalla tavallaan hyvin mielenkiintoinen, kohtaaminen erilainen kuin tyhjän pohjan kanssa. Tämä oranssi on yksi kolmesta uudelleen maalatusta ja se, joka muuttui eniten. Kuitenkin ensimmäinen maalaus erottuu ihan hyvin uuden alta. Mainitsemani ruskea kalvo on paikallaan, mutta olen sävyttänyt sitä kaatamalla mm. tummempaa ruskeaa ja toisaalla vaaleaa violettia kankaan ja kalvon väliin.

Taisi olla niin, että oranssi maalaus oli työn alla siinä vaiheessa, kun 6xkuusi-näyttely tuli ajankohtaiseksi ja aloin ajatella, että ehkäpä joulukuusi voi olla oranssi.

Yksi pieni valokuva ei kovin hyvin välitä tämän työn luonnetta, säihke katoaa ja struktuuri latistuu, vaikutelma on aika sekava. Lisää kuvia samasta työstä edellisessä postauksessa.