Feimimutsi ja kaunotartytär

”Sä oot kaikista feimein taiteilija ja sulla on kaikista kaunein tytär!” tyttäreni totesi eräiden avajaisten jälkeen. Nuoriso tietää. 

Blondilla on hauskaa! Taustalla maalaukseni Sarastus (A), (240x190cm) 2009

Nyt kun oli taas avajaisten aika, tytär soitti jo päivällä: ”Monelta me aletaan laittautuu?” Tärkeää hommaa. Päätimme olla musta-punaisia. Koruiksi hopeaa ja kultaa. Vähän harmittelimme siinä, ettei taloudessamme ole mieshenkilöitä, jotka voisivat hoitaa silityshommat ja kenkien kiillotukset. Jotenkin hutaisten pakon edessä suoriuduimme noista miesten töistä.

Aloitteleva avajaisreportteri osaa poseerata.

Teini on mankunut tuhannesti lupaa käyttää järkkäriäni. En ole antanut, koska sillä on eräs erityislahjakkuus: kameroiden ja läppäreitten ja pädien ja aifounien rikkominen – en tiedä, miten kukaan voi olla niin tumpelo. Ei edes sen faija. Päätin ottaa riskin, kun tytär halusi kuvata galleria A_C:n avajaisissa. Viime kerralla Foggassa oli sellaista hässäkkää, ettei avajaisista ole olemassa kuvan kuvaa, tylsää. Kiinnitin runkoon halvimman zuumiobjektiivin ja vannotin pitämään hihnan _koko ajan_ kaulassa.

"Hups mä unohdin ottaa mutsista kokonaisasukuvan! No sillä oli semmonen minimekko, jonka päällä lyhyt, ohut, leveemallinen neule. Mutta tässä on kuitenki sen kengät ja sukkikset:"

Minna Parikka Kide

Työnsin tota yhtä ihailijaa vähän kauemmaksi

Näin me diivat. Seuraavassa postauksessa vähän muutakin, kuten näyttelyn muita teoksia ja taiteilijoita ja vieraita.