Metamutinaa

Blogin sivupalkissa on tuo Tunnisteet-lista. (Omani on aika alhaalla, tokka pikkukuvia vaeltaa reunassa ensin, aurinkoja ja maalausdetaljeja, ainakin tällä erää.) Vastaavasti kunkin postauksen lopussa on luettelo tunnisteista, joiden pitäisi kuvata merkinnän sisältöä.

Mikä virka tunnisteilla on? Niiden tarkoitus on kai koota kokonaisuuksia, nimetä aihepiirit sekä auttaa ja houkutella etenkin satunnaista vierailijaa. Joissakin lukemissani blogeissa on vain muutama blogin aihepiirejä määrittävä luokka, toiset listaavat jopa satoja tunnisteita. Kiinnostava nimi tai kumma sana houkuttelee hyvinkin klikkaamaan. Mutta jos jokaisen mainitsemansa asiantyngän listaa erikseen, luettelo on enemmän uuvuttava kuin informatiivinen. Jos vielä useimpien tunnisteiden perässä lukee (1), on vaikutelma sekava.

Tarkastelin omaa listaani ja arvioin sen jotensakin epäloogiseksi. Miksi olen antanut valkoiselle(1) oman luokan, mutta en punaiselle tai keltaiselle? Onkos sitten laitaa, että listaan Koraanin (1) mutta en Virsikirjaa, vaikka kumpaankin jossain viittaan?, No, tulee mainituksi körtti (1), joka ei saa isompaa selitystä tekstissä, mutta saattaa kuulua tekstin asiaytimeen. Hyväksyttäköön. Tarkoitus ei ole olla tiukkis-spesifi.

Eniten käyttämäni luokka on väri (13), eikä ihme. Valo (9) on sekin tavallinen. Varmaan useampikin merkintä, liki jokainen kuitenkin liittyy väreihin ja valaistukseen. Koko ajan tarkkailen valoa, panen merkille lamput ja auringonsillan, jään tuijottamaan pilvien punaa; tähän työni paljolti perustuu. Katse (7) onkin oma tunnisteensa. Mutta mutta. Kaikkihan on katsomista! Maalaukset ovat aina väriä, valokuvat valoa. Väri on valoa tai valo synnyttää värin ja katse havaitsee nämä... Ehkä katse-luokassa kuitenkin on merkintöjä, joissa katse sinänsä eritoten ilmenee tai on katsottavana, ajateltavana. Esimerkiksi silloin, kun mietin, onko jokin työ valmis vai ei, tarvitsen keskittynyttä, analyyttistä ja meditatiivista katsetta. Katsominen on maalatessa olennaista, näköaisti arvokas, mutta missään nimessä maalaaminen ei perustu pelkästään silmillä nähtävään.

Haa! Jospa tunnisteita voisi ryhmitellä ja luokitella (varmaan voikin muttei Bloggerin helppokäyttötoiminnoissa). Olisi siis ylä- ja alaotsikoita. Lasuurin (1) ja valutuksen (1) voisi sijoittaa yläkäsitteen tekniikka (6) alle. Gesso (2) , glitter (2), helmiäinen (3), medium (3) ja kiilapuut (2) menevät luokkaan materiaalit. Materiaalit-tunnisteen käytöllä saisin listan lyhemmäksi, mutta menisi tylsäksi ja epätarkaksi, jos ei alaluokkia saisi eriteltyä. Olen huomannut, että monia nimenomaan kiinnostaa, mistä yksittäisistä ainesosista runsas maalausjälkeni koostuu.

Blogia itseään voi luonnehtia taidemaalarin työpäiväkirjaksi. Pitäisikö jaotella: maalaaminen ja muu? Ei, sillä maalaaminen on blogini aihe ja keskiö. Manipisnes-jutussakin puolustin maalarin autonomiaa. (En silti vanno ettenkö joskus aikoisi ruikuttaa apurahoista tai viitata taidemaailman kähmintäkuvioihin. Salaliittoja ja suosikkeja! Ei niin kamalasti kiinnosta. Keskityn omaan työhöni, nautin siitä.) Nyt olen töissä kesäöissä. Auringontarkkailija. Ahmin valoa syksyn maalauksiin. Kesäyöt-luokka on ikään kuin oma projektinsa, jonka asemapaikka on Kemijärvi. Valokuvat ovat muistiinpanoja, merkkejä. Tärkein kehkeytyy kuljeskelussa, se imeytyy sieluun, kalliiksi, omaksi.