Yötön

Vietän heinäkuun Lapissa, Kemijärven taiteilijaresidenssissä. Keksin paikan viime syksynä selaillessani Taiteilijaseuran vierasateljeelistoja, haaveilin ajasta jolloin aurinko ei laske lainkaan.

Olen kotoisin pohjoisesta, voin Helsingissä sanoa. Syntymäpaikkani on Suomineidon uumalla, matkaan menee päivä ja se on tehtävä joka kesä, muuten ei tunnu kesältä. Yöt ovat valkeat, muutos Helsingin sinihämyyn on suuri. Lapista katsoen olen kuitenkin etelän tytär, Napapiiri on vielä vaaksan korkeammalla. Olen käväissyt Rovaniemellä, mutta sitä pohjoisempana en koskaan tätä ennen. Niinpä en tiedä, miltä keskiyön aurinko näyttää. Työsuunnitelmani residenssissä on tarkkailla yötä.

Residenssi sijaitsee Kemijärven keskustassa, talo on entinen meijeri ja ainoita sodasta selvinneitä rakennuksia kaupungissa. Saavun pihaan taksilla. Bussi jätti, koska juna tuli myöhässä Rovaniemelle, VR maksaa laskun, kun muuta yhteyttä ei samana päivänä ole. Asunnon ikkunasta on näkymä S-marketin parkkipaikalle ja lastausalueelle. Näkyy sentään taivastakin, mutta aurinko on pilvimassan takana.

Valvon ja tarkkailen, kello tulee yksi. Onko tuolla etelä? Kerrostalon pääty näyttäisi valaistuvan voimakkaan punaisesta lähteestä. Oranssi neliö olisi silloin keskiyön auringon heijastuma pohjoisesta, jonne en tästä näe. Kyllä, nyt punaa on ilmestynyt toisen talon parvekkeiden laitoihin ja kolmansien talojen räystäille. Iltayön taivas oli pilvinen, kahdeksan aikaan viimeksi näin aavistuksen auringosta, eikö kahdeksan ole luode? Tarkistan suunnat ja heijastuskulman aamulla-päivällä. Nyt en lähde ulos aurinkoa metsästämään, talojen läpi se ei näy. Kenties vastapäisen talon ylimmästä, kuudennesta, kerroksesta aurinko näkyisi, katolle nyt ainakin. Joka tapauksessa pohjoisella alataivaalla täytyy olla pala kirkasta taivasta pilvien alla, tai rako pilvissä, kumpi? Uteliaisuus kuumottaa, tekee mieli juosta ulos kylpytakissa ja tohveleissa, mutta järki arvioi, että joutuisin kävelemään epämukavan kauaksi saadakseni näkymän haluamalleni taivassektorille.

Punainen valo on kadonnut vajaassa tunnissa. Johtuuko se pilvistä vai siitä, että aurinko on korkeammalla nyt? Pilvistä, päättelen. Muussa tapauksessa valo olisi saattanut muuttua keltaiseksi tai valkoiseksi ja se yltäisi viidennen kerroksen parvekkeille, luulisin.

Monena yönä vielä ehdin aurinkoa ihmettelemään, ja niin aion. Näyttääkö yöaurinko laskemaisillaan olevalta, sinnittelevältä auringolta, onko se ihan horisontin päällä, rajalla, vai vähän korkeammalla kuitenkin?