Viimeinen päivä

Hekuma-näyttelyni loppuu tänään. Toivottavasti viimeinen päivä on vilkas! Ainakin eilen ovi kävi tiuhaan. Oli hauska huomata, miten moni pysähtyi katsomaan ikkunasta sisään vaikkei sisään astunutkaan.

Galleristin mukaan värikäs näyttely on saanut ihmiset tavallista puheliaammiksi. Näyttely on koettu energiseksi ja iloa tuottavaksi. "Oikarisen maalausten lumo onkin ennen kaikkea rohkeassa väri-ilottelussa; teokset ovat täynnä kaikkea, ne ovat ylitsepursuavan runsaita ja näyttelyn nimen mukaisesti hehkuvat hekumaa", kirjoitti Mikko Oranen Skenet -verkkolehdessä.

Kun näyttely on menossa, taiteilija itse on jotenkin herkillä koko ajan. Parin vuoden työ on näytillä. Palautteen saaminen on tärkeää. Mitä näyttelystä sanotaan? Miten työni tulkitaan, luokitellaan, arvotetaan? Rivit luetaan tarkasti. "Hurja koloristi on tuonut uusia maalauksiaan esille Helsinkiin. Hätkähtäkäämme!" kirjoitti Pirkko Vekkeli Gloriassa. Ei kai vaan monikon imperatiivi ollut ivaileva? Huomion saaminen tuntuu kivalta mutta samalla se hämmentää ja heiluttelee mielentiloja. Hesari avataan aamulla C:stä: ei kritiikkiä tänäänkään.

Teoskokonaisuuden onnistumisen lisäksi puntarissa on oikeastaan koko työn mielekkyys, oikeutus ja tietenkin toimeentulo. Vuosia sitten pillitin poikaystävälle eräitten avajaisten päätteeksi: "ei tästä mitään tule, kukaan ei kuitenkaan ikinä osta yhtään taulua". Sillä kertaa ei ostanutkaan. Tällä kertaa pillitykseen ei ole tarvetta. Näyttelystä on ostettu kymmenkunta työtä. Eilen Vihreää kultaa merkittiin punaisella pallolla Suomen Taideyhdistyksen nimiin. Joku voittaa taulun itselleen tämän vuoden teosarpajaisissa.

Helsingin Sanomat julkaiseee tätä nykyä kuvataidekritiikkiä häpeällisen vähän. Näyttelyni huomioitiin kuvan kera eilisellä Minne mennä -palstalla, mutta arviota se ei saanut kuten ei moni muukaan samaan aikaan esillä ollut hyvä näyttely. Mutta Orasen asiaan paneutunut ja pohtiva Skenet-arvio ilahdutti. Kritiikki päättyy näin: "Oikarinen voi vielä kehittyä oivalliseksi koloristiksi ja rohkeaksi näyttävien teosten luojaksi, jollaisia Suomessa kaivattaisiinkin!" Tähän on hyvä pyrkiä.

Suosikit

Sarastus (2007-2009) 240x380cm

On kiehtovaa, miten katsoja valitsee lempiteoksensa näyttelyssä. Moni näyttelyvieras, jonka kanssa olen jutellut, on osoittanut yhden ehdottoman suosikin, toisilla on kaksi tai kolme lempparia. Teoslistalla on 22 taulua ja melkein jokainen on tullut mainituksi jonkun rakkaimpana.

"Mistä sinä pidät eniten?" kysyttiin minultakin. "Tietenkin pidän kaikista", sanoin ensin, mutta nimesin sitten kuitenkin kaksi maalausta.

Kyllä rakkain taitaa olla Sarastus, joka on suurin koskaan maalaamani työ. Oikeastaan koko näyttely alkoi ison maalauksen ideasta. Syksyllä 2007, kun näyttelystä oli sovittu, kävin mittaamassa seinän, kuvittelemassa maalauksen siihen. Halusin hyödyntää tilan mahdollisuudet: pitkän katseluetäisyyden ja yhtenäisen, korkean seinän.

Teos on käytännön syistä toteutettu kahdesta 240x190cm kokoisesta osasta. Syitä ovat: oviaukot, käytävät ja rappuset (isompi voisi jäädä jossain logistisessa kohdassa jumiin, esim gallerian ovi ei ole aivan valtava), autot (ei mahdu nytkään tavan pakuun) ja kangaspuut (maalaukseen valitsemani tiivis belgialainen pellava on muistaakseni 213cm leveää).

Pohjustin pellavan pelkällä liimalla, sillä halusin kankaan kauniin värin yhdeksi maalauksen väriksi. Puhdasta kangasta näkyy paikoin siellä täällä, suurempana alueena työn oikeassa laidassa. Taulu on maalattu tikkaita apuna käyttäen, pohja oli lähes koko ajan naulojen varassa seinässä kiinni. Piirsin aika paljon luonnoksia värikenttien kulusta työn eri vaiheissa, väärä kokeilu olisi tuhonnut aamunkoin herkkyyden.

Taulussa on paljon paljon läpikuultavia kerroksia. Olen käyttänyt enemmän siveltimiä kuin tavallisesti, mutta tietyissä vaiheissa isot lastat ja telat olivat tarpeen. Joitakin tanssahtelevia pursotuksia voi myös erottaa. Jäänomaiset kalvot ovat väritöntä mediumia. Värien lempeänvaloisa hohde on paljolti helmiäispigmentin ansiota.

Itku (2008-2009) 210x160cm

Toista lempilastani nimitin tekovaiheessa Siniseksi. Taulu sai nimen Itku. Ja nyt en osaa kovin hyvin selittää, miksi. Olkoon liikutuksen, onnen ja ilon kyynelten vuo, ei raskaan sydämen yksin.
P.s. Kumpikin taulu esiintyy useassa blogin kuvassa ja näyttää kaikissa vähän erilaiselta. Paras nähdä paikan päällä. Tervetuloa, jos et ole vielä käynyt!
P.p.s. Sinä, joka jo kävit näyttelyssä: Mikä oli sinun suosikkisi? Miksi?

Pietà

Helmassa äitinsä armahan (2008-2009) 120x160cm

Galleria Uusitalo on suljettu tänään Pitkäperjantaina mutta viikonloppuna auki normaalisti. Esittelin aiemmin Hekuma-näyttelyn pääsiäisaiheisia töitä. Tämä keltavoittoinen taulu kuuluu samaan ryhmään. Maalauksen voi nähdä gallerian alakerrassa pyydettäessä. Taulun nimen sanamuoto tulee tutusta joululaulusta, joka on yhtä lailla pääsiäisen laulu. Tässä säkeistöt 4 ja 2.

Ristillä rinnalla ryövärin
nukkuu uhri puhtahin.
Enkelparven tie kohta luokse vie
rakkautta suurinta katsomaan.

Helmassa äitinsä armahan
nukkuu Poika Jumalan.
Enkelparven tie kohta luokse vie
rakkautta suurinta katsomaan.

Pietà on kuvataiteen aihe, jossa Maria pitelee poikansa ruumista sylissään. Jumalasta emme tiedä, mutta äidinrakkaus lävistää maailman.

Maalaus ja katsoja

Avajaisviikko

Kummityttöni Hilda toi tämän upean kimpun.

Niko ja Jussi kyselevät tekniikasta.

Pasi Tammi onnittelee keltaisella.

Sanna Rantasalo lauloi kappaleet Ilta tuntureilla ja Lapin kesä.

Erityinen tyylimaininta Kalle Turakka Purhosen kravatista! Kädessäni mieskollegojen aivan hellyttävät paperilautas-kortit. Kiitos työhuonenaapurit Tyko Elo, Taneli Stenberg (kuvan pipopää) ja Topi Ruotsalainen.

Äiti ja Olli tulivat Savosta

Galleristi Marjukka Uusitalo ja valokuvaaja Niko Luoma

Ola ja Heikki myhäilevät hetkeä ennen vieraiden saapumista.

Onnellinen taiteilija

 

Olen keskellä liljain ja ruusujen. Ihananmakea tuoksu hallitsee kotiani, värit, samoja kuin maalauksissani, elävät terälehdissä. Oi kukkamerta, paljoutta. Upeat punaiset gerberat! Krysanteemeja on keltaisia, valkoisia ja vaaleanpunaisia. Orkideojen väri näkyy kypsyvän päivien myötä. Kaikkien kukkien nimiä en tiedä, mutta kaikista pidän valtavasti. Kiitos, vieraat!

Viikko on ollut tapahtumarikas ja jännittävä. Tiistaina, avajaisten aattona, galleriassa kävi muutamia kutsuvieraita ennakkonäyttötilaisuudessa. Tapasin ihmisiä, jotka olivat aiemmin ostaneet maalauksiani. Olipa mukava kuulla, että kaksi vuotta seinällä ollut taulu tuottaa iloa ja antaa uutta edelleen. "Meillä oli aivan tarkka ajatus, mitä haluamme, emmepä arvanneet että heti löytäisimme etsimämme", pariskunta totesi.

"Jopa äitini, joka ei yleensä välitä abstraktista taiteesta, tykkää kovasti sinun maalauksistasi", kertoi eräs. "Mikäs niissä nyt sitten on, olen ihmetellyt. Ne on vaan niin kivoja, äiti sanoo".

"Missä punaiset tarrapallot ovat?" galleristi hetkeksi huolestui. Vihreitä tarvittiin myös. Punainen pallo taulun vieressä merkitsee, että teos on myyty. Vihreä tarkoittaa varattua. Jos toinen asiakas kiinnostuu vihreäpalloisesta taulusta, galleristi äkkiä soittaa ensimmäiselle varaajalle: "otatko vai et, nyt on päätös tehtävä". Jännittävää!

Jännittävin kaikessa oli kuitenkin avajaispäivä. Pitääkö aikataulu? Osaako kampaaja, ymmärtääkö tyylini? Kompastunko laahukseen? Ei kai vaan joku kaada viiniä puvulleni?

Hyvin kaikki meni. Tuli vanhoja ystäviä, sain uusia tuttavuuksia. Eliten jatkoilla tulin kohdelluksi kuin kuningatar. "Kuinka voisin mitään sinulta kieltää", huokasi herra narikassa laittaessaan ulkosaappaani talteen.

Taiteilijan malja! Kolmas vai kolmastoista?

Kuolemalla kuoleman

Getsemane (2008) 127x285cm

Väite haavoista ja timanteista, Getsemane

Näyttelyni sattuu veristen juhlien, pääsiäisen ja pesahin, aikaan. Vanhan testamentin Jumala aiheutti kansaansa orjuuttavalle Egyptille kymmenen vitsausta, viimeisenä tappoi kaikki esikoispojat. Juutalaiset säästyivät surmalta uhrattuaan karitsan ja siveltyään ovenpielensä uhrin verellä. Orjuudesta vapautumisen juhlaa kutsutaan heprenkielisellä sanalla pesah 'kulkea ohi'.

Kristittyjen uhrilammas "kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin". Ehtoollisella muistellaan uhria. Pappi ojentaa öylätin "tämä on Kristuksen ruumis, sinun edestäsi annettu" ja tarjoaa pikarin "tämä on Kristuksen veri, sinun edestäsi vuodatettu".

Näyttelyssä on esillä punainen Getsemane-taulu. Maalasin tuon teoksen vuosi sitten Salmelassa kohtalaisen suunnitelmallisesti. Oli pääsiäinen, kuuntelin Bachin Matteuspassiota ja päätin rohjeta tarttua aiheeseen, josta taide on vuosisadat ammentanut. Sekoitin paksuja punaisia. Caput mortuumia, kadmiumia, alitsariinia, magentaa, kuparia, purppuraa. Pohjaväriksi maalasin kultaa, se hehkuu punaisen alla.

Pitkä levyseinä, johon Getsemane Uusitalolla ripustetiin, oli vaikea paikka. Päädyimme ratkaisuun sijoittaa kolme pientä maalausta Getsemanen oikealla puolelle.

Pienet maalaukset olivat aivan uusia, edellisellä viikolla valmistuneita ja siksi nimettömiä vielä. Pohdin vuorokauden verran. Keitä olette? Musta, valkoinen, punainen, yötä, lunta, ruusuja?

Päätin painottaa pääsiäistä. Kristinuskon ydin on ylösnousemus. Ortodoksisessa pääsiäistroparissa toistetaan säkeitä "Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi". Siitä lainasin. Pienet taulut ovat Kuolemalla kuoleman voitti 1-3

Avajaispäivänä