Viimeinen päivä

Hekuma-näyttelyni loppuu tänään. Toivottavasti viimeinen päivä on vilkas! Ainakin eilen ovi kävi tiuhaan. Oli hauska huomata, miten moni pysähtyi katsomaan ikkunasta sisään vaikkei sisään astunutkaan.

Galleristin mukaan värikäs näyttely on saanut ihmiset tavallista puheliaammiksi. Näyttely on koettu energiseksi ja iloa tuottavaksi. "Oikarisen maalausten lumo onkin ennen kaikkea rohkeassa väri-ilottelussa; teokset ovat täynnä kaikkea, ne ovat ylitsepursuavan runsaita ja näyttelyn nimen mukaisesti hehkuvat hekumaa", kirjoitti Mikko Oranen Skenet -verkkolehdessä.

Kun näyttely on menossa, taiteilija itse on jotenkin herkillä koko ajan. Parin vuoden työ on näytillä. Palautteen saaminen on tärkeää. Mitä näyttelystä sanotaan? Miten työni tulkitaan, luokitellaan, arvotetaan? Rivit luetaan tarkasti. "Hurja koloristi on tuonut uusia maalauksiaan esille Helsinkiin. Hätkähtäkäämme!" kirjoitti Pirkko Vekkeli Gloriassa. Ei kai vaan monikon imperatiivi ollut ivaileva? Huomion saaminen tuntuu kivalta mutta samalla se hämmentää ja heiluttelee mielentiloja. Hesari avataan aamulla C:stä: ei kritiikkiä tänäänkään.

Teoskokonaisuuden onnistumisen lisäksi puntarissa on oikeastaan koko työn mielekkyys, oikeutus ja tietenkin toimeentulo. Vuosia sitten pillitin poikaystävälle eräitten avajaisten päätteeksi: "ei tästä mitään tule, kukaan ei kuitenkaan ikinä osta yhtään taulua". Sillä kertaa ei ostanutkaan. Tällä kertaa pillitykseen ei ole tarvetta. Näyttelystä on ostettu kymmenkunta työtä. Eilen Vihreää kultaa merkittiin punaisella pallolla Suomen Taideyhdistyksen nimiin. Joku voittaa taulun itselleen tämän vuoden teosarpajaisissa.

Helsingin Sanomat julkaiseee tätä nykyä kuvataidekritiikkiä häpeällisen vähän. Näyttelyni huomioitiin kuvan kera eilisellä Minne mennä -palstalla, mutta arviota se ei saanut kuten ei moni muukaan samaan aikaan esillä ollut hyvä näyttely. Mutta Orasen asiaan paneutunut ja pohtiva Skenet-arvio ilahdutti. Kritiikki päättyy näin: "Oikarinen voi vielä kehittyä oivalliseksi koloristiksi ja rohkeaksi näyttävien teosten luojaksi, jollaisia Suomessa kaivattaisiinkin!" Tähän on hyvä pyrkiä.