Toinen

Ajattelin, että teenpäs samoin tein toisen kolmepuolimetrisen maalauksen. Aloitin urheasti, mutta kohta huomasin olevani hukassa. Edellisen maalauksen sujuvuus oli karannut käsistä. Kankaan koko tuntui mahdottomalta, harkitsin jo maalauksen puolittamista ja kankaan kääntämistä, uutta aloitusta nurjalle puolelle. Mutta en kai kuitenkaan luovuttaisi? No en. En kai alkaisi sotkea? En. Paras antaa kuivua seuraavaan päivään.

Harmittaa, ettei kankaaseen nyt jäänyt samalla lailla puhtaita paikkoja kuin edellisessä maalauksessa. On selvää, että tätä joutuu työstämään enemmän ja lopputulos on sitten arvatenkin tummempi. Tykkään vasemman reunan punaisesta. Jospa sitä lisää. Vähän muitakin punaisia.

Huomaan olevani pulassa punaisessa. Maalaus näyttää aivan pöljältä. Keskiosan vihreä jää yksin punaoranssin jyllätessä. Punaisia täytyy hillitä, vihreälle löytää kavereita. Maalaan oikeaan laitaan punaisen päälle läpikuultavaa kellanvihreää. Sitten sekoitan turkoosia, tummemman ja vaaleamman sävyn. 

Entäs nyt? Nyt häiritsee värien tasaväkisyys: punaista, keltaista ja turkoosia on suunnilleen sama määrä. Kokonaisuus on aika räikeä. Haluan viedä työtä kylmempään ja murretummaan suuntaan. Edelleen lisään vihreää ja turkoosia. Taitan keltaisen räikeyttä ja vähennän punaisen valtaa vaalealla kullalla.

Tuulispää 2

Työhön alkaa tulla rytmiä ja ryhtiä. Pieni juttu vielä, jotain tummaa. Ravistelen pullossa violetin litkun ja roiskaisen sitä oikealta vasemmalle rennolla kädellä. Aika hyvältä näyttää.