Maalarin paletti

Viime viikolla ilmestyneen Taidemaalaus-lehden (1/2009) teemana on väri. Suosittelen lehteä kokonaisuudessaan. Värin maailma on laaja ja loputtoman kiehtova.

Väri on sähkömagneettista säteilyä, kuvaputken valoa ja painettuja pisteitä. Kulttuurit, uskonnot ja järjestelmät ovat antaneet väreille symbolisia merkityksiä ja tehtäviä. Esimerkiksi kuolemaan, valtaan, seksuaalisuuteen, sotaan ja rauhaan liittyy runsaasti erilaisia värikoodeja ja assosiaatioita.

Värin sävy, lämpötila ja kylläisyys ovat käsitteitä, joiden avulla väristä koetetaan puhua objektiivisesti. Peruskoulun kuvaamataidossa harjoitellaan sävyjen sekoittamista, valööri- ja kulöörikontrastien rakentamista, yleensä vesivärien avulla. Paletilla on kaksi keltaista, kaksi punaista, kaksi sinistä - kylmä ja lämmin kutakin. Opitaan, miten pääväreistä sekoitetaan välivärit. Väriä taitetaan lisäämällä valkoista ja murretaan sekoittamalla väriin sen vastaväriä.

Taidemaalarille väri on pigmenttien ja sideaineitten muodostamaa maalimateriaa. Peruskoulun väriteoria "pääväreistä voi sekoittaa kaikki värit" osoittautuu karkeaksi huijaukseksi. Pigmenttejä on olemassa ainakin satoja eikä aito pigmentti periaatteessa ole korvattavissa toisella saati sekoitettavissa muista. Käytännössä rikas koloristinen paletti voidaan rakentaa aika vähin värein, kaikki eivät halua pinkkiä tai puhdasta turkoosia. Mutta jos todella haluaa perehtyä väriin, on alkajaisiksikin hyvä hankkia muutamia kymmeniä tuubeja tai purnukoita. Taiteilijapigmenteille on olemassa kirjain-numero-koodit, jotka kelpo valmistaja ilmoittaa tuotteen kyljessä. Esimerkiksi Maimerin Bordeaux-niminen väri on tehty thioindigo-pigmentistä, jonka koodi on PR88 (PR = pigment red).

Koska väri on omassa taiteessani ensisijainen elementti, pigmentti- ja maalivalikoimani on varsin laaja. Mikä tahansa väri, jonka voin nähdä, pitäisi voida saada aikaan työhuoneella. Perinteisten väriympyrän värien lisäksi on olemassa fluori- ja helmiäisvärejä, joihin olen tätä nykyä ihastunut. Fluorivärit ovat arkikielessä neonvärejä, helmiäisvärien olemus on tuttu vaikkapa luomiväreistä ja silkin hohteesta. Luonnossa tällaisia värejä esiintyy ainakin kukissa, kaloissa ja linnuissa mutta myös maaperässä ja eri kivilaaduissa. Ja sitten ovat vielä metallivärit: pronssin, hopean ja kullan eri sävyt, nikkeli, teräs ja alumiini.

Värivaranto on ääretön. Aarre ei hupene. Typerä se, joka sanoo "punainen on jo maalattu".

Nyt lainaan suosittelemaani lehteä. Taidemaalari Tuomo Saali kertoo väripaletistaan:

"Väriajatteluni tärkein työväline on maalauspalettini värilajitelma. Kutsun palettia maalarin soittimeksi. Maalarin täytyy ennen maalaamista rakentaa itse soitin ja virittää se tilannetta ja henkistä vireyttä vastaavaksi. Paletilla täytyy olla valmiiksi sekoitettuna riittävä määrä "värisointuja".

Värien on oltava myös erilaisissa olomuodoissa, eri tavoin sekoitettuna erilaisia tarpeita varten. Olomuodoilla tarkoitan värin paksuutta ja kuultavuutta sekä peittävyyttä. Vaikka tämä tieto on materiaalioppia, se on keskeisintä maalatessa tarvittavaa tietoa." (Taidemaalaus 1/2009, s. 14)

Olennaista on valita äärettömästä. Saali maalaa öljyväreillä, mutta akryylimaalaukseen pätevät aivan samat ajatukset. Ainoastaan itse paletti fyysisenä esineenä on erilainen. En tiedä, käyttääkö kollega perinteistä puupalettia, paperilautasia vai voipaperia työpöydällä. Luultavimmin hän kuitenkin puristaa maaleja tuubeista alustalle, sekoittaa palettiveitsellä ja ryhmittelee värejä sävyperheiksi. Oma palettini voi olla rykelmä muovipurkkeja vaikkapa näin:

Olen sekoittanut purkeissa viisi väriä tekeillä olevaa maalausta varten. Metallioranssi on paletilla sellaisenaan, sekoitan sitä muihin, hyytelömäistä mediumia sisältäviin väreihin suoraan maalauksen pinnassa.

Toinen kuva on viime syksyltä. Se näyttää laajemman paletin, joka on ryhmittynyt lattialle. Maalausvuorossa on punainen taulu, joka sai tammikuussa nimekseen Rääkyvä rakkaus. Työ on lähitarkastelussa, koska ruskea tuoli on noin lähellä maalausta. Maalauksen edessä on termoksen kahvikuppi. Olen käyttänyt tuolin ympärillä olevia värejä edellisinä päivinä. Nyt väripurkit ovat kiinni, olen siis miettimässä, miten jatkaa. Oikealla puolen kuvassa näyttäisi olevan toinen paletti, olen maalannut lattialla seinään nojaavaa työtä Kuohu, jossa on paljon kultaa ja oransseja. Kuvan ulkopuolella ne värit, jotka eivät ole akuutissa käytössä, seisovat siisteissä riveissä hyllyssä.

Silloin kun tarvitsen pienemmän määrän väriä, sekoitusalustaksi käy hyvin purkin kansi, tällä tavoin: