Pieniä maalauksia

Galleristi toivoi, että toisin joitakin pieniä töitä alakerran Studio U -myyntitilaan jo ennen avajaisia. Valitsin kymmenen taulun sarjan, vein taulut galleriaan viikonloppuna.

Kun ruusut puhkesivat puhumaan (2007-2008) 35x30 cm

Purppuraa (2007-2008) 60x50cm

Pienen taulun maalaaminen on monella tapaa erilaista kuin suuren. Minusta se on vaikeampaa. Liikekieli supistuu: metrinen lastanveto ei mahdu, raisu roiske osuu puoliksi lattiaan. Kuvapinta on kiinteästi näkökentässä, maalaaminen on käpertymistä ja hiljaisia eleitä. Olen maalannut joitakin pikkutauluja kolmekin vuotta.

Kun maalaan pieniä, ripustan parikymmentä taulua työhuoneen seinälle. Siirtelen, kääntelen, vuorottelen. Joku nousee joukosta kiinnostavaksi, sitä jatkan ja vaalin. Toiseen kyllästyn, hyvä, maalaan päälle ärhäkän värin.

Usein yksi väri hallitsee pientä. Joskus hallitsevana pysyy ensimmäisenä maalattu, vahva pohjaväri, toisinaan väri rakentuu ja muuntuu lasuurikerroksilla. Joskus ensimmäinen väri on vain jäämä taulun reunassa tai pieni, peittävän kerroksen alta raaputettu vihje. Ylimmässä ruusu-taulussa umpumaiset möntit nousevat pari senttiä kankaasta. Pinnassa oleva violetti pigmentti on juuri ja juuri kiinni alustassa, pigmentin samettinen ominaisluonne tulee esiin. Purppura-maalaus on aloitettu kirkkaalla kellanroosalla, joka kuultaa paikoin valona tummemmassa. Olen käyttänyt lasihelmien rykelmiä maalin tavoin muodostaakseni värialueita kirkkaan mediumin alle.

Vihreää kultaa maalatessani olin lumoutunut kullan ja hopean väriseoksesta. Katselin metallilaskoksissa siirtyilevää valoa enkä malttanut jatkaa. Vasta puolen vuoden kuluttua keksin oikeat värit, ohuen ohuena kuultavan kellanvihreän ja maltillisen kadmiumoranssin.

Vihreää kultaa (2008-2009) 60x41cm